KOLLEEGA RÖRLUND. Ainoastaan pari sanaa vielä, herra konsuli. Sitä,
mitä Te olette tehnyt tämän kaupungin hyväksi, ette Te tosin ole
tehnyt sillä sala-ajatuksella, että se tuottaisi Teille jotakin
kouraantuntuvaa hyötyä. Mutta pientä osoitusta siitä, että kiitolliset
kansalaiset Teitä muistavat, ette toki voi olla vastaan ottamatta, ette
varsinkaan tällä merkittävällä hetkellä, jolloin me, käytännöllisten
miesten vakuutusten mukaan, seisomme uuden ajan kynnyksellä.
USEITA ÄÄNIÄ. Hyvä! Hyvä! Kuulkaa!
(Kolleega Rörlund antaa merkin palvelijoille, jotka nyt tuovat
korin lähemmäksi. Eräät juhlakomitean jäsenet ottavat seuraavan
puheen aikana käsille ja näyttävät esineitä, joista tässä
puhutaan.)
KOLLEEGA RÖRLUND. Niinpä on meillä, herra konsuli, kunnia tarjota
Teille tämä hopeinen kahvikalusto. Suokaa sen kaunistaa pöytäänne
silloin, kun meillä vastaisuudessa, kuten niin usein ennen, on ilo
kokoontua tähän vierasvaraiseen taloon. Ja Teitäkin, arvoisat herrat,
jotka olette niin auliisti avustaneet kaupunkimme ensimäistä miestä,
pyydämme ottamaan vastaan pienen muistolahjan. Tämä hopeinen pokaali on
Teille, herra tukkukauppias Rummel. Te olette niin usein kaunopuheisin
sanoin maljojen kilistessä taistelleet tämän yhteiskunnan kunnallisten
etujen puolesta. Ilmestyköön Teille monta sopivaa tilaisuutta kohottaa
ja tyhjentää tätä maljaa. -- Teille, herra kauppias Sandstad, annan
minä tämän albumin, täynnä kansalaisten kuvia. Teidän tunnettu ja
tunnustettu inhimillisyytenne on Teidät saattanut siihen miellyttävään
asemaan, että Teillä on ystäviä yhteiskunnan kaikissa puolueissa. -- Ja
Teille, herra kauppias Vigeland, on minulla tarjottavana, salakammionne
kaunisteeksi, tämä kotipostilla liitupaperille painettuna ja
korukansiin sidottuna. Vuosien kypsyttävän vaikutuksen alaisena olette
Te saavuttanut vakavan elämänkatsomuksen. Teidän toimintaanne päivän
askareissa on kirkastanut ja aateloinut vuosikaudet ajatus korkeammasta
ja tuolla puolen olevasta. (Kääntyen kansanjoukon puoleen.) Ja nyt,
ystävät, kohottakaamme eläköön-huuto konsuli Bernickille ja hänen
taistelutovereilleen! Eläkööt yhteiskuntamme pylväät!
KOKO KANSANJOUKKO. Eläköön konsuli Bernick! Eläköön, yhteiskunnan
pylväät! Eläköön, eläköön, eläköön!
NEITI HESSEL. Onneksi, lanko!
KONSULI BERNICK (alkaa vakavasti ja hitaasti). Kansalaiset, --
puheenjohtajanne lausui tässä, että me seisomme tänä iltana uuden ajan
kynnyksellä, -- ja minä toivon, että on niin käypä. Mutta että siten
voisi käydä, ottakaamme vastaan ja omaksemme totuus, -- totuus, joka
tähän iltaan saakka on kaikkialla ja joka suhteessa ollut tässä
yhteiskunnassa koditon.
(Hämmästystä läsnäolijain joukossa.)
KONSULI BERNICK. Minun täytyy niinollen kieltäytyä ottamasta vastaan
niitä kiitoslauseita, joita Te, herra kolleega, olette, tällaisissa
tiloissa vallitsevan vanhan hyvän tavan mukaan, minulle niin runsaasti
jaellut. Minä en ansaitse niitä; sillä minä en ole tähän päivään asti
ollut mikään epäitsekäs mies. Jos en aina olekaan tavoitellut
rahallista voittoa, niin olen nyt kuitenkin vakuutettu, että vallan,
vaikutuksen, maineen himo on ollut useimpien minun tekojeni perussyynä.
TUKKUKAUPPIAS RUMMEL (puoliääneen). Mitäs _tämä_ on?
KONSULI BERNICK. Näin kansalaisteni edessä en minä siitä itseäni
millään tavoin moiti; sillä luulenpa vielä rohkenevani asettua
täkäläisten ansiokkaiden miesten joukossa ensimäisten riviin.
USEITA ÄÄNIÄ. Kyllä, kyllä, hyvä!
KONSULI BERNICK. Mutta se, minkä minä luen itselleni viaksi, on, että
minä olen niin usein ollut kyllin heikko poiketakseni syrjäpoluille,
siksi, että minä pelkäsin, koska sen seikan tunsin, yhteiskuntamme
taipumusta nähdä halpoja perussyitä kaiken takana, mitä mies täällä
yrittäneekin. Ja nyt tulen kohtaan, joka koskee tätä.
TUKKUKAUPPIAS RUMMEL (rauhattomana). Hm -- hm.
KONSULI BERNICK. Täällä kulkee huhuja suurista maatilan-ostoista
ylämaassa. Ne tilat olen minä ostanut, kaikki tyyni, minä yksinäni.
HILLITTYJÄ ÄÄNIÄ. Mitä se sanoi? Konsuliko? Konsuli Bernick?
KONSULI BERNICK. Ne ovat toistaiseksi minun käsissäni. Luonnollisesti
minä olen uskonut asian työtovereilleni, herroille Rummelille,
Vigelandille ja Sandstadille, ja me olemme sopineet, että --
TUKKUKAUPPIAS RUMMEL. Se ei ole totta! Näyttäkää -- näyttäkää
toteen --!
KAUPPIAS VIGELAND. Me emme ole sopineet mistään!