(Sama sali _konsuli Bernickin_ talossa. Työpöytä on siirretty salista
pois. On myrskyinen iltapäivä ja jo hämärä, mikä yhä pimenee näytöksen
kuluessa.)
(Eräs _miespalvelija_ sytyttää kynttiläkruunua; pari _palvelustyttöä_
tuo sisään kukka-astioita, lamppuja ja kynttilöitä, jotka he asettavat
peilipöydille ja hyllyille pitkin seiniä. _Tukkukauppias Rummel_
hännystakissa, hansikkaat kädessä ja valkea kaulaliina kaulassa, seisoo
salissa jaellen määräyksiä.)
TUKKUKAUPPIAS RUMMEL (miespalvelijalle). Ainoastaan joka toinen
kynttilä, Jaakko. Se ei saa näyttää liian juhlalliselta; se on tuleva
yllätyksenä. Ja tällainen joukko kukkia --? No niin; antaa niiden vaan
olla; voihan näyttää siltä kuin olisivat ne siinä arkipäivisinkin --
(_Konsuli Bernick_ tulee huoneestaan.)
KONSULI BERNICK (ovella). Mitä tämä merkitsee?
TUKKUKAUPPIAS RUMMEL. Ai ai, jokos tulet? (Palvelijoille.) Niin, nyt te
voitte joksikin aikaa poistua.
(Miespalvelija ja palvelustytöt menevät vasemmalle
takimmaisesta ovesta.).
KONSULI BERNICK (tulee lähemmäksi). Mutta, Rummel, mitä tämä merkitsee?
TUKKUKAUPPIAS RUMMEL. Se merkitsee sitä, että sinun suurin hetkesi on
tullut. Kaupunki kunnioittaa tänä iltana lippukulkueella ensimäistä
miestään.
KONSULI BERNICK. Mitä sinä sanot?
TUKKUKAUPPIAS RUMMEL. Lippukulkue ja soittoa! Soihdutkin me olisimme
tuoneet; mutta sitä emme uskaltaneet tehdä tällaisella myrsky-ilmalla.
No, ilotulitus ainakin pannaan toimeen; ja näyttääpä _sekin_ joltakin,
kun se joutuu sanomalehtiin.
KONSULI BERNICK. Kuule, Rummel, tätä minä en ollenkaan tahdo.
TUKKUKAUPPIAS RUMMEL. Niin, nyt se on liian myöhäistä; puolessa
tunnissa he ovat jo täällä.
KONSULI BERNICK. Mutta miksi sinä et puhunut siitä minulle ennen?
TUKKUKAUPPIAS RUMMEL. Juuri siksi, että pelkäsin sinun tekevän
vastaväitteitä. Mutta minä rupesin yhteistuumiin vaimosi kanssa; hän
antoi täällä minun hiukan järjestellä, ja itse hän pitää huolta
virvokkeista.
KONSULI BERNICK (kuuntelee). Mitä tuo on? Joko he tulevat? Minä olin
kuulevinani laulua.
TUKKUKAUPPIAS RUMMEL (puutarhaovella). Lauluako? Oh, ne ovat vaan ne
amerikalaiset. »Indian Girliä» hinataan satamasta.
KONSULI BERNICK. Hinataan satamasta! Niin --; ei, minä en jaksa tätä
tänä iltana, Rummel; minä olen sairas.
TUKKUKAUPPIAS RUMMEL. Niin; sinä näytät tosiaan huonolta. Mutta sinun
täytyy ponnistaa voimiasi. Sinun täytyy, helkkari soikoon, ponnistaa!
Sekä minä että Sandstad ja Vigeland olemme pitäneet mitä tärkeimpänä
saada tämän kulkueen toimeen. Meidän täytyy musertaa vastustajamme niin
painavan yleisen mielipiteen ilmauksen alle kuin suinkin. Huhut
kaupungilla lisääntyvät; tietoa maatilojen ostoista ei voida enää
salata. Sinun täytyy välttämättä jo tänä iltana, laulun ja
juhlapuheitten kaikuessa, lasien kilistessä, lyhyesti sanoen:
juhlatunnelman korkeimmillaan pauhatessa, antaa heidän tietää, mitä
sinä olet uskaltanut panna peliin tämän yhteiskunnan hyväksi.
Sellaisessa pauhaavassa juhlatunnelmassa kuin sanoin, voidaan täällä
meillä saada aikaan äärettömän paljon. Mutta _se_ onkin välttämättä
tarpeen, muuten ei mistään tule mitään.