ROUVA BERNICK. Oi, Jumalan kiitos!
NEITI HESSEL. Ei, me tulimme kuin muutkin oikeat ihmiset, -- tosin
ainoastaan toisessa luokassa, mutta siihen olemme tottuneet.
ROUVA BERNICK. _Me_, sanot?
KONSULI BERNICK (tullen askeleen lähemmäksi). Ketkä _me_?
NEITI HESSEL. Minä ja lapsi, tietysti.
ROUVAT (huudahtaen kaikki yhtaikaa). Lapsi!
HILMAR TÖNNESEN. Mitä!
KOLLEEGA RÖRLUND. No tämähän vasta --!
ROUVA BERNICK. Mutta mitä sinä tarkoitat, Lona?
NEITI HESSEL. Minä tarkoitan tietysti Johnia; eihän minulla muuta lasta
ole, tiedän mä, -- tai Juhania, kuten Te häntä nimititte.