ANNA (tulee hetken kuluttua aitasta). Siellä on niin tukahduttavan
painava ja raskas olla. Ja päätäni niin kivistää. Tuskin saan unta koko
yönä.--Missä asti lienee jo Mauno! Päivä tulee, toinen menee, kaikki jää
entiselleen, Mauno vaan on ja pysyy poissa. Kuinka hän sentään saattoi
mennä jäähyväisiä edes ottamatta! (Taukoaa kuuntelemaan laulua, joka
etäämpää lähenee.)