Käki kukkuu kuusikossa.
Pienet linnut laulaa.
Minä lennän liehautan
Kullalleni kaulaan.
ANNA. Nuoret laulaen palajavat Sorsakosken aholta. Hauskan illan
jälkeen on mieli raitis ja virkeä. (Laulu kuuluu likempää.)
Tuossa kasvaa nuori poika
Niinkuin kesän heinä,
Minä otan oman kullan
Vaikka läpi seinän.
ANNA. Niin on onni onnellisten, kuin keväisen päivän nousu; niin on onni
onnettomain, kuin syksyinen yö pimeä.
(Laulu taaskin etenee.)
Elä kultani kaivoon mene,
Elä herran tähden.
Olenhan minä rakastanut
Isän, äidin nähden.
MAUNO (vielä kulissien takana). Tänne poikkeemme, miehet, tänne.
ANNA. Jumala! Se on Maunon ääni. Hän tulee kuitenkin!
MAUNO. Menemme Roinilan sivutse ja huudamme ja pauhaamme, että seinät
tärisee. Hih vaan, hih! (Tulee muutamain miesten kanssa esiin.
Räyhäävät ja pauhaavat, Maunon ääni ylinnä.) Kuusen latvat ne kumartaa
ja järven rannat ne räjähtää, kun nämä vallat vaeltaa. Ryyppää veljeni,
ryyppää! Vielä on tilkka viinaa pullon pohjassa, kallista poskeesi.
Noin! Loiskis! Niin se meni kuin Mänttälän kaivoon.--No, hiis! Kuka
seisoo tuolla? Aaveko olet vai ihminen? Vastaa, jos kieli suussasi
kääntyy.
ANNA. Te kelvottomat! Kuinka julkeatte tuommoista menoa pitää ja
häiritä ihmisten yörauhaa?
MIEHET. Lähtään pois, lähtään, lähtään!
MAUNO (seisoo portilla). Ei askeltakaan tästä, sanon minä, ennen kuin
olen tuolle korskealle tytölle lausunut vielä kaksi sanaa vanhaa virttä
ja sitten hyryä kolmanneksi.
ANNA. Pois täältä, pois! Humalaisten rähinätä ei kärsitä tässä talossa.
MAUNO. Luotu on lintu laulamahan, humalainen huutamahan, viinainen
viheltämähän. Kurjalla ei ole kotoa, ei katalalla kartanoa, mutta se
huoli, sanoi sepän muori, kun vasikka kuoli. Paistaa Jumalan päivä
muuallakin maailmassa, ei tämän talon ikkunalle, Roinilan veräjän
suulle, eikös niin pojat?
MIEHET. Jatketaan matkaa!
MAUNO. Ei vielä. Yhden virren olen vasta veisannut; nyt seuraa toinen.
Matala olin minä Annalle, ylen pieni piikaselle, mutta luuletko minun
sentähden murheesen murenevan? Heleijaa! Nyt vasta onkin mieleni kuin
vesi kaukalossa, se läikkyy ulos molemmin puolin. Joko huomaat, ettei
tämä poika tuommoista tytön henttua sure,--vai tahdotko vielä varmempaa
todistusta, niin sano, ja saapas pitää.
ANNA (vavisten vihasta). Menetkö, menetkö tiehes täältä, sinä häijy
herjaaja--sinä ilkeä--
MIEHET. Jo nyt riittää. Tule pois, muuten saamme Annalta ikuiset vihat.
MAUNO. Kohta, kun panen pikkuisen hyryä vaan lisäksi. Katsopas tätä,
Anna! (Hyppää ja keikkuu laulaen.)
Viisitoista nättiä likkaa.
Nättiä likkaa, nättiä likkaa,
Viisitoista nättiä likkaa,
On näin pulskalla pojalla.
Kuusitoista kuolemani jälkeen.
Kuolemani jälkeen, kuolemani jälkeen,
Kuusitoista kuolemani jälkeen
Itkevi hautani partaana.