ANNA. Mitä nyt?
ELLI. Sinä itse, Anna? Etkö sinäkin olisi ennemmin--?
ANNA (siiviloitsee jo maitoa). Ei minun tee mieleni; eikä siellä kukaan
minua kaipaa.
ELLI. No, mitä siihen tulee, vähemmin kai siellä minua kaivataan kuin
Annaa.
ANNA. Elä sano. Sinä olet aina iloinen ja ystävällinen, minä tänlainen
pahaluontoinen, ylpeä--
ELLI. Ei, Anna, et sinä ylpeä ole, suotta ne sinua siitä moittivat.
EERO (puhaltaa pajupilliin). Toisin täällä tuulee, toisin ämmät luulee.
(Veistää vielä.)
ANNA. Mene nyt, Elli, ettet vallan myöhästy.
ELLI. Ja kuinka kauvan saan olla?
ANNA. Ole niin kauvan kuin tahdot vaan.
ELLI. Niin kauvan kuin tahdon vaan! Kiitoksia, tuhansia kiitoksia! Ensi
viikon teen työtä kahden edestä, sen saatte nähdä. (Rientää perälle.)
EERO. No, no, Elli, väntas nu, elä minua jätä.