Laivat ne seilasi kolmelta kantilta,
Huh, hah, hei, ja kolmelta kantilta,
Kultani rantaan uupui,
Ja kultani rantaan uupui.
Tän kylän ämmät ne sanovat,
Että huh, hah, hei ja sanovat,
Että kutti sun kultasi jätti,
Ja kutti sun kultasi jätti.
OLLI. Ethän sinä mene, Anna?
ANNA. Kuinka niin?
OLLI. Minulla olisi sinulle vähän puhuttavaa näin kahden kesken.
ANNA. Puhua saat, mutta kuuntelemaan en jää minä. (Hyppää alas kiikusta
ja menee toisten jälkeen.)
OLLI. Ylpeä kuin pakana. Mutta vielä sinä minua kerran kuunteletkin.
KÖÖRILAULU (etenee).
Minä sitä olen se laulajapoika,
Ja huh, hah, hei ja laulajapoika.
Ja laulaahan minun pitää,
Ja laulaahan minun pitää.
MATTI (pistää kortit taskuunsa ja aikoo lähteä).
OLLI. Malta, Matti,--pari sanaa, ennenkuin menet. Onko se nyt ihan
varma, että tuo testamentti on hävitetty?
MATTI. Kuinka usein sinä kyselet samaa asiaa?
OLLI. Kuulehan, elä mene vielä. Pietiläkö antoi sen sinulle, toden
totta, ja sinä poltit sen?
MATTI. No, niin.
OLLI. Mutta minkätähden et sitä tuonut omaan käteeni, niinkuin puhe oli.
MATTI. Senkin olen jo monta monituista kertaa sanonut. Pidättäväthän
tukkitoimet minua silloin kaupungissa, eikä ollut siellä mitään
säilytyspaikkaa paperille.
OLLI. Ja onko sekin varma, ettei Pietiläinen tullut tietämään paperia
testamentiksi, vaan luuli sitä vanhaksi kuoletetuksi velkakirjaksi?
MATTI. Niinhän minä sitä pöllöä uskottelin, kun toivoin saavani sinulta
suuret hyväntekijäiset.
OLLI. Kiskuri! Kaksikymmentä markkaa sinulle annoin niin pienestä
vaivasta etkä sentään ole tyytyväinen.
MATTI. Se tuotti sinulle kaksikymmentä tuhatta.
OLLI. Hss, hiljaa! Joku tulee. Riennä pois, etteivät huomaa meitä
puheissa! (Menee vasempaan.)
MATTI. Hynttäntyy ja purjetuuli, hynttäntyy ja purjetuuli. (Menee
perälle päin.) Kas, Eero, pianpa sinä palasit.
EERO. Eihän minua haluttanut sinne jäädä.
MATTI. Hynttäntyy ja purjetuuli, hynttäntyy ja purjetuuli. (Menee
oikeaan.)
EERO. Niin, mene tiehesi sinäkin, minä jään tänne odottamaan Elliä.
Olisihan synti antaa tytön olla täällä yksinään ikävöimässä, kun kaikki
muut nuoret ovat iloitsemassa. Ahaa, tuollapa hän jo tuleekin
lehmineen. Jestapoo, kuinka sievä ja soma hän on. Ventta! menen tuonne
puun taakse piiloon ja teen hänelle pienet kepposet.