Meri oli tyyni, kun rannalta läksin,
Ja huh, hah, hei, kun rannalta läksin,
Vaan selällä nousi tuuli.
Ja selällä nousi tuuli.
Oman kullan silmistä vedet tippui,
Ja huh, hah, hei ja vedet tippui,
Hukkuvan mun luuli.
Ja hukkuvan mun luuli.
EERO. Nyt on Kurkelan nuori väki maantien risteyksessä.
MAUNO. Ne ne vissiinkin ovat.
KÖÖRILAULUA (kuuluu jo vähän likempää).
Eikä tällä pojalla suruja ollut,
Ja hub, hah, hei, ja suruja ollut
Tähän päivään asti.
Ja tähän päivään asti.
Mutt' nyt niitä tuntuvi tulevan,
Että huh, hah, hei ja tulevan,
Jo monta laivan lastii,
Jo monta laivan lastii.
EERO. Sillalle ne menevät, koska tulevat tänne päin.
MAUNO. Mitä sanotte? Emmekö mene joukkoon?
ERÄS KYLÄLÄINEN. Mikäs estää? Kortit kasaan vaan ja tielle joka sorkka!
(Muut nousevat paitsi Matti.)
MATTI. Jos panisimme yhden mylly matin vielä.
MUUT. Emme viitsi enään.
MAUNO. Uskaltaako vaatia talon tytärtä mukaan?
ANNA. Joka ei uskalla, hän olkoon vaatimatta.
MAUNO. Tule jos tahdot, ellet tahdo, niin pysy poissa.
(Muut paitsi Anna, Olli ja Matti yhtyvät lauluun, joka kuuluu jo aivan
läheltä, ja astuvat vasempaan.)