HELENA. Sitä en voi,--en voi, Niilo. Ooh--minä tukehdun!
NIILO. Älä pelkää, armaani, miksi taaskin vapiset noin? Luota minuun,
luota rakkauteeni, minä toimitan syyllisen kiinni ja silloin olet sinä
vapaa.
HELENA. Herkiä jo, herkiä! Sinä et voi minua auttaa, Niilo.
NIILO. Senkötähden, että säikähdyksestä sanoit itsesi syylliseksi? Ole
huoletta ja jätä asia minun huostaani, kyllä selvitän kaikki, kun vaan
sanot tuomarille ja kaikille olevasi viaton.
HELENA. Sitä en sano--(polvillaan, puristaa molemmin käsin päätään) älä
kiduta minua enää--sitä en koskaan sano.
NIILO (peräytyy). Etkö sano? Minkätähden et sano?