HOPPULAINEN. Mieletön sinä olet, ellet ota. Penttula tekee aina hyviä
taikoja, ja tämä rasva on--(hämillään; erikseen) ka, peijakas,--eihän
minun sitä pitänyt sanomankaan.
HELENA. Mitä se on?
HOPPULAINEN. Niin--(hiljempaa) hän sanoi sen olevan ruumiin rasvaa.--
Mutta yhdentekevä, oli mitä hyvänsä, eihän se asiaan kuulu.
HELENA. No, nyt suljen jo ikkunan, enkä tahdo enää sanaakaan kuulla.
HOPPULAINEN. Äläs, Helena, minä vielä kysyisin sinulta yhtä asiaa.
HELENA. Tehkää se sitten pian.
HOPPULAINEN. Tuletkos omakseni, kun täältä vapaaksi pääset? Kyllä
takaan, että sinulla suu napsaa niin kauan kuin minullakin jalka kapsaa.
HELENA. Ettekö sen enempää kunniastanne välitä, Hoppulainen, vaan
ottaisitte vaimoksenne vankina olleen naisen?
HOPPULAINEN. Sinut ottaisin, vaikka kymmenen kertaa olisit vankina
ollut. Herrajesta, olethan suloinen ja kaunis kuin taivaan enkeli.
HELENA. Jättäkää ne tuumat sikseen, Hoppulainen, ei niistä kumminkaan
ikipäivinä mitään tule. Ja Jumalan haltuun nyt! (Sulkee ikkunan.)
HOPPULAINEN (huutaa). Yksi sana vaan, Helena,--en minä enää elä niinkuin
tuulta pieksäen--
HELENA. Menkää jo, menkää, ennenkuin vartijat teidän huomaavat.
(Poistuu ikkunasta) Isä on oikeassa,--hän on todellakin hyvänluontoinen,
tuo miesparka. Olinpa jo vähällä unhottaa kaiken pahan, minkä hän on
matkaan saattanut (istuu vuoteelle, miettien). »Isäsi kovin suree
onnettomuuttasi», sanoi hän. Voi, jos rohkenisin toivoa, että tuo suru
saisi hänen katumaan ja parannusta tekemään, kuinka iloisesti silloin
kärsimyksen kuormaa kantaisin. Eikä se enää niin raskas olekaan, kun
tiedän Niilon vielä luottavan viattomuuteeni. Mun jalo, uskollinen
Niiloni! Paremman onnen olisi sun lämmin sydämmesi ansainnut kuin
joutua tänlaisen köyhän ja kurjan tyttöraukan omaksi. Niin--köyhä tosin
olen ja kurja maailman silmissä, mutta aarre minulla on, jota en
kuninkaan valtikkaan vaihettaisi, ja se aarre on mun Niiloni rakkaus.
Sitä ei laki eikä oikeus, eipä itse kuolemakaan multa riistämään kykene.
(Käytävästä kuuluu kolinaa) Kuulen astuntaa käytävästä.--Varmaankin
vanginvartija, joka tarkastaa, ovatko säilytettävänsä tallella.
(Vanginvartija avaa oven ja laskee Niilon sisään.)