(Sama näyttämö kuin edellä.)
Siniparta. Rosa. Sittemmin Robert. Anna.
Siniparta (seisoo kultaisen oven edessä miekka kädessään).
Niin, oma syysi kaikki on...
nyt tule alle tutkaimen!
Rosa.
Oi, ällös olko tunnoton,
suo mulle vielä hetkinen!
(Siniparta katoaa kultaiseen huoneeseen.)
Oi, sisko, näätkö vieläkään?
Anna (parvekkeelta).
Vain puut ja sini-ilman nään,
etäällä tomupilvi on.
Siniparta (näyttäytyy ovessa).
Nyt on jo aika, onneton!
(katoaa kultaiseen huoneeseen.)
Rosa.
Mä tulen.
(Sisarelleen.)
Näätkö vieläkään?
Anna.
Ratsailla kaksi miestä nään
kiidättäin linnan portille.
Siniparta (astuu esiin ja lähestyy Rosaa).
Nyt, nainen, lopussa on se?
Rosa (epätoivoissaan).
Oon kuollut, kun he joutuvat!
(Siniparta tarttuu häneen ja laahaa hänet kultaisesta ovesta
näkymättömiin. Silloin kuuluu kova ja kiihkeä kolkutus salin
ovelta.)
Siniparta.
Keit' ovat vieraat meluisat?
Roope (ulkona).
Sen heti näytän, avatkaa!
Rosa (syöksyy esiin kultaisesta ovesta).
Oi, veljet, veljet, auttakaa!