Rosa (hieman hätääntyneenä).
Nimes kyllä tunnetahan!
Siniparta.
Mull' on linna, taitaa olla
sekin tuttu tienoholla,
siellä liehuu lähelläni
kymmenittäin väkeäni.
Rosa.
Mahtisi jo tiedän kerta...
Siniparta.
Hovini on kahden verta;
kun mä kuljen, kumarassa,
maassa asti matalassa,
asujan on linnan, tuvan,
kunnes saapi nousta luvan.
Rosa (itsekseen).
Kerskuu aika pöhkön lailla!
Siniparta.
Salini ei mitään vailla,
kymmenittäin ikkunoita,
sit'ei suuruudessa voita
ykskään sali maailmassa.
Rosa.
Siellä on kuin taivahassa!
Siniparta.
Sentään siellä yksinäni
ikävä on elämäni.
Kuudes vaimo — kummallista —
päätti siten elämänsä:
manteleita syödessänsä
juuttui sydän mantelista
hälle kurkunpäähän juuri...
Rosa.
Ah, on teillä suru suuri.
Siniparta.
Miksi?... Jälkeen vaimon kuuden
otan seitsemännen uuden,
senpätähden tulin tänne
kysymähän kätöstänne.
Rosa (epäröiden).
Liian suuri ilo mulle...
Siniparta.
Eihän kieltoa vain tulle...?
Sanottava vain on sinun,
jos pois luotas työnnät minun...
Rosa.
Niinkö sun on kiirehesi
viemään toista vaimoksesi?
Siniparta,
Valko otsa, silmän sini
minulle on mielihini...
Sano, kautta Jumalan,
oletko mun morsian?
Rosa.
Olen... siinä vastaus!
Siniparta.
Hyvä! Helmikoristus
sulle mulla valmis on...
käsi pistä ojohon!
Rosa (syrjään, ojentaen kätensä).
Mua aivan värisyttää!
Siniparta.
Miksi sua täristyttää?
Partaniko? Sano pois!
Rosa.
Ken niin lapsellinen ois!
Rukous on mulla yksi...
Siniparta.
Saat sen varmaan täytetyksi!
Rosa.
Annan, rakkaan sisareni,
tahtoisin mä ratokseni
linnahasi mukanain.
Siniparta.
Suostuttu, hän tulkoon vain!
Utelias ei liene hän?
Rosa.
Siitä vastaan hengellän?
Siniparta.
Uteliaisuutta vihaan.
Rosa.
Hän on vastakohta ihan,
aina tyyni, hiljainen,
miellyt varmaan hänehen.
Kolme veljeäkin mulla
maailmall' on harhailulla...
Toivoni on hartahimpi,
joskus heitä nähdä...
Siniparta.
Impi!
Tulkoot milloin haluavat,
ilon puuskat lapsettavat
mua aivan kerrassaan.
Tule tänne istumaan!
Rosa.
Äiti varmaan — luvallanne —
sanan vaihtais kerallanne.
(Rientää pois.)
Siniparta (yksin, kävelee huoneessa edestakaisin).
Nyt ei auta vitkastella
eikä kauan tuumiskella!
Utelias hän jos oisi,
silloin kadota hän voisi
lailla edeltäjän kuuden:
jos taas jättää salaisuuden
urkkimatta peiton alta,
nähköön päivän taivahalta
elon iltaan paistavan.
Äiti (tulee).
Jalo ritari, ilolla kuulin mä sen...
Siniparta.
Että minusta sait vävypoikasen!
No niin, mua tyttäres miellyttää,
ilovirtenä mielensä läikkyää.
Äiti.
Saattaa hieman kainoksua.
Siniparta.
Kyll' on aikaa tasottua.
Äiti.
Häistä hieman... laittamista
paljon on...
Siniparta.
Viis laitoksista!
Häät mä laitan linnassani
komeat ja kotonani
vuotan teitä viikon päästä
enkä kulunkeja säästä.
Siis te silloin saavutte?
Äiti.
Kyllä, hyvä herrani,
ritarini, poikani!
Siniparta.
Voikaa hyvin siihen asti
toivoo vävy hartahasti.
Äiti.
Samoin teille, herrani,
ritarini, poikani!