Kello seitsemän aikaan seuraavana aamuna seisoi Glory ensimmäisen
luokan ovella katsellen surullisin silmin ihmisiä, jotka kulkivat
edestakaisin puhellen pikku ryhmissä ja kiiruhtaen sinne tänne. Samassa
Drake astuu hänen luokseen. Glory ei kysynyt, miksi Drake oli tullut --
hän tiesi sen. Nuori mies näytti reippaalta ja komealta moitteettomassa
puvussaan.
"Te menettelette vallan oikein, hyvä Glory", sanoi hän iloisella
äänellä. "Koenig sähkötti minulle, ja siksi tulin teitä saattamaan.
Älkää huolehtiko teatterista, jättäkää se kaikki minun haltuuni.
Levätkää rauhassa suurien ponnistuksienne perästä ja tervetuloa
takaisin iloisena ja terveenä!"
Veturi vihelsi ja alkoi puhkua. Savu tuprusi asemasillan lasikattoon,
juna läksi liikkeelle, ja ennenkuin Glory tiesikään, oli hän jo
matkalla.
Sitten Drake läksi klubiinsa ja kirjoitti jälkikirjoituksen
kirjeeseensä lordi Robert Urelle Grand Hötel'iin Parisiin: "Pappi on
iskenyt ensimmäisen iskunsa, ja Gloria on palannut kotiinsa."