"Ihmiset tuolla sisällä ovat raivoisasti ihastuneet teidän ääneenne.
'Mistä se tulee?' huutavat he -- 'palatsistako vai Ratcliffe
Highwayltä?' Mutta minä luulen tietäväni. Se tulee sydämestä, rakas
tyttöseni. Te olette elänyt ja rakastanut, ja kärsinyt -- niin olen
minäkin. Täällä me olemme loistavassa kuoressamme, mutta me kuulumme
vallan toiseen maailmaan ja olemme ainoat työnaiset koko seurassa. Ehkä
voisin auttaa teitä vähän, te olette jo auttanut minua paljon. Saanhan
tutustua teihin, eikö niin?"
Gloryn silmiin tuli kirkas valo, ja hänen silmäluomensa värähtelivät
hiukkasen. Sanaakaan sanomatta kiersi hän kätensä Rosan kaulaan ja
suuteli häntä.
"Olin varma teistä", sanoi Rosa. Hänen äänensä oli matala ja hillitty.
"Teidän nimenne on Glory, eikö niin? Sitä nimeä ei teille ole turhaan
annettu. [Glory = kunnia, loisto, autuus, j.n.e.] Jumala on itse
antanut sen teille!"