"Paljon kiitoksia, mutta tarjotkaa toisille", ajatteli Glory
rypistäen kirjeen kädessään, mutta samassa hän huomasi siinä vielä
jälkikirjoituksen:
J.K. -- Koska nyt on joulu, en malttanut olla lähettämättä hiukan
joulumakeisia teidän herttaiselle, vanhalle isoisällenne ja hänen
rakastettavalle, vaatimattomalle perheelleen, mutta koska he
epäilemättä jo aikoja sitten ovat unohtaneet minut enkä tahtoisi
heitä rasittaa turhalla kiitollisuuden tunteella, pyytäisin
ettette auttaisi heitä arvaamaan mistä joulumakeiset ovat
kotoisin."
Glory oikaisi taas kirjeen, käänsi sen kokoon ja pisti sen taskuunsa
sekä palasi kotiin. Siellä oli toinen kirje häntä odottamassa. Se oli
vanhalta pastorilta:
"Ja kumminkin sinä lähetit meille joululahjoja! Se oli aivan minun
karkulaiseni tapaista, joka koetti uskotella meille muuta. Mikä
ilo se oli meille! -- tarkoitan Rakelille ja minulle, sillä meidän
täytyi pitää kaikki salassa Anna-tädiltä, ettei hän suuttuisi,
kun sinä olet tuhlannut niin paljon rahaa. Chalse kantoi tavarat
vierashuoneeseen Annan ollessa yläkerrassa, ja silloin syntyi semmoinen
juhlallinen hiljaisuus kuin olisimme nähneet itse liitonarkin matkalla
Jerusalemiin. Voi hyvänen aika! Hyvänen aika! Kakku ja mantelit ja
juusto ja kalkkuna ja tupakkakäärö ja nuuskajauho! Annan tähden oli
kaikki pidettävä mitä suurimmassa salaisuudessa, mutta minä pelkään
pahoin, että se salaisuus oli hyvin vuotavaa laatua, sillä tuon
tuostakin kuului äänekkäitä, kiihkeitä kuiskauksia. Siunatkoon Jumala
sinua siitä, että aina muistat meitä ja pidät meistä huolta! Noin
oikealla ajalla tullen tuntui lahjasi Herran lähettämältä, aivan kuin
oma lemmikkini itsekin, ja kun ihmiset kysyvät minulta, enkö pelkää
sitä, että tyttäreni tytär on niin yksin siellä suuressa pahassa
Babylonissa, sanon heille: 'En pelkää. Te ette tunne minun Gloryani.
Hän on täynnä uskallusta, pontta ja lujuutta, hän on kuin teräksinen
jousi, joka värähtelee hellyyttä ja voimaa'."