Talo, jonne Glory oli paennut sumusta, oli pieni, likainen tupakkapuoti
kapean kadun varrella Holbornin ja Lincoln's Inn Fieldsin välillä.
Puodin hoitajana oli sama lasten kasvattaja, jonka Glory oli tavannut
Polly Loven luona. Tytön mieleen oli johtunut eukon osoite ainoana
pakopaikkana tuona masentavien pettymyksien päivänä, tuona kauhun
yönä. Rouva Jupen mies, West Endissä työskentelevä viinuri, oli
yksinkertainen, avuton olento ja hyvin ihastunut vaimoonsa, joka petti
häntä aika tavalla eikä ollenkaan ilmoittanut hänelle liikkeensä
pimeitä puolia. Heidän tyttärensä, jolla perheen kesken oli nimenä
"Booboo", oli hiljainen, viisassilmäinen, pehmeäposkinen lapsi, jota
oli kasvatettu auttamaan kauppapuodissa ja pettämään kansakoulujen
tarkastajaa.
Tullessaan ensimmäisenä aamuna alakerrassa olevaan ahtaaseen, likaiseen
vierashuoneeseen katseli Glory ympärilleen aivan kuin hakien jotain,
mitä hän ei nähnyt. Silloin rouva Jupe, joka juuri oli aamiaisella
miehensä kanssa, avasi pienet vilkkuvat silmänsä sanoen:
"Kyllä tiedän mitä te haette -- lasta tietysti".
"Missä se on?" sanoi Glory.
"Mennyt, kultaseni."
"Ettehän tarkoittane --"
"Ei, ei se ole kuollut, mutta minun täytyi antaa pois se pikku raukka."
"Jaa, näettekös neiti", sanoi herra Jupe suu täynnä ruokaa, "minun
rouvani ei voinut hoitaa lasta ja puotia yhtaikaa. Siis oli selvää,
että --"
"Oikein minun sydämeni murtuu, kun ajattelen sitä. Se oli niin sievä ja
herttainen raukka --"
"Tietääkö äiti siitä?" sanoi Glory.
"Ei se ollut tarpeellista, kultaseni. Minä tunnen niin hyvin sen
ihmisen, jonka huostaan jätin lapsen, ja minä olen tosiaankin niin
kiitollinen --"
"Se oli välttämätöntä, neiti -- puoti rasittaa rouvan voimia liian
paljon nytkin --"
"Enhän minä siitä piittaisi ollenkaan, jos olisin yhtä terve kuin
ennen, silloin kun Booboo oli pieni."
"Mutta se ei ole sama enää, ei se ole, ja rouva on usein sanonut,
kuinka mielellään hän ottaisi nuoren neidin auttamaan puodissa --"
"Kauniilla neidillä olisi hyvä tulevaisuus semmoisessa paikassa,
kultaseni."
"Tietysti, tietysti, ja kun minä näin tämän nuoren neidin astuvan
sisään ovesta, ajattelin heti, että tuossa se on se oikea."
"Niin minäkin. Minä tunsin neidin heti ensi silmänräpäyksessä, ja jos
vain neiti todellakin tahtoo jättää sairashuoneen ja aloittaa uuden
uran, kuten eilen sanoitte --"
Glory keskeytti heidän puheensa. He olivat kokonaan erehtyneet. Hän
oli tullut heidän luokseen vain vuokralaisena, mutta ellei heille
soveltunut häntä pitää --
"Kyllä, kyllä meille soveltuu, kultaseni, ja ellei teitä miellytä koko
puotihomma, niin onhan tässä Booboo, joka tarvitsisi opetusta --"
"Mutta minä voin maksaa puolestani", sanoi Glory, "ja sitten hänen
täytyi kertoa hiukan tuumistaan. Hän aikoi ruveta laulajattareksi, ehkä
näyttelijättäreksi, eikä hän luultavasti tulisi kauan olemaan heidän
vuokralaisenaan, sillä niin pian kuin hän vain saisi paikan --"
"Aivan kuten itse tahdotte, kultaseni. Olkaa kuin kotonanne. Mutta
älkää kiirehtikö sitä paikan ottoa. Hyviä paikkoja ei niinkään noukita
tien vieriltä näihin aikoihin. Sovittiin kuin sovittiinkin, että
Glory asuisi tupakkakauppiaan luona, ja herra Jupe lupasi tuoda hänen
kirstunsa sairashuoneesta samana iltana tullessaan kotiin työstään.
Hänen piti maksaa kymmenen shillingiä viikossa täysihoidosta, joten
hänen rahansa kestäisivät neljä tai viisi viikkoa ja vielä jäisi vähän
ylikin. Mutta johan minä aikoja sitä ennen saan ansiotyötä", ajatteli
Glory ja hänestä tuntui kuin hänen varansa olisivat loppumattomat. Hän
rupesi heti hommaan, vaikkei hän ollenkaan ymmärtänyt koko puuhasta
muuta kuin että ensin piti hakea jokin paikanvälitystoimisto. Rouva
Jupe muisti tietävänsä yhden tuommoisen toimiston.
"Se on pienellä kadulla, joka eroaa Waterloo Roadista", sanoi hän, "ja
ikkunassa on nimi Josephs."
Glory löysi herra Josephsin käärittynä nahkaturkkiin ja oopperahattu
päässä huoneessa, jonka seinät olivat täynnä valokuvia alastomista tai
puolialastomista henkilöistä, ja niitten välissä riippui kimpuittain
teatteri-ohjelmia aivan kuin arkkiveisuja virsikauppiaan pöydällä.
"Mikä teidän erikoisalanne on?"
Glory vastasi hermostuneesti ja epävarmasti.
"Mitä te siis osaatte tehdä?"
Hän osasi laulaa, lausua ja matkia ihmisiä.
Mies kohotti olkapäitään. "Minun taksani on kaksi guineaa heti ja
kymmenen prosenttia palkasta."