(II, 2)
Hän puhui vähän ja hyvin ja liitti myöskin sanoihinsa jonkin
tavallisista kirjoista, varsinkin espanjalaisista, lainaamansa
koristeen: ja espanjalaisista kirjoista hän luki tavallisimmin niin
sanottua _Markus-Aureliusta_.[113] Esiintyminen oli hänellä lempeän
vakavaa, yksinkertaista ja sangen vaatimatonta; erinomaista huolta
hän piti ruumiinsa ja vaatteittensa nuhteettomasta ja säädyllisestä
kunnosta, liikkuipa hän jalan tahi ratsain; tavaton oli hänen
sanojensa luotettavuus ja ylimalkaan hänen tunnollisuutensa ja
vilpittömyytensä, joka pikemmin kallistui turhantarkkuuteen kuin
päinvastaiseen suuntaan. Mieheksi hän oli pieni kooltaan, reipas,
suora ja hyvin sopusuhtainen vartaloltaan, miellyttävä kasvoiltaan,
tummanläntä, taitava ja erinomainen kaikissa jaloissa urheiluissa.
Muistan vielä nähneeni lyijyllä täytettyjä keppejä, joilla hänen
sanotaan harjoittaneen käsivarsiaan, harjaantuakseen keihään- tahi
kivenheittoon tahi miekkailuun, ja lyijypohjaisia kenkiä, joilla hän
harjoitti itseään kepeäksi juoksemaan ja hyppäämään. Tasaloikkauksessa
muistelivat ihmiset hänen tehneen pieniä ihmeitä; olen nähnyt hänen yli
kuudenkymmenen vuoden vanhana nauravan meidän ripeysharjoituksillemme,
ponnahtavan turkisviitassaan hevosenselkään, kulkevan käsiensä varassa
pöydän ympäri, aina huoneeseensa noustessaan harppaavan kolme, neljä
porrasta kerrallaan. Hän otti kauan osaa Alppien tuolla puolen
käytyihin sotiin, joista hän meille jätti kirjoittamansa päiväkirjan,
joka kohta kohdalta seuraa sekä yleisten että häntä yksityisesti
koskevain tapahtumain kulkua niissä. Hän meni naimisiin vasta
ikämiehenä, vuonna 1528, joka oli hänen kolmasneljättä ikävuotensa,
paluumatkallaan Italiasta.
17