KUINKA KÄSITTELEN AIHEITANI

(I, 50)

Järki on kaikkiin aiheisiin sopiva työase ja sekaantuu kaikkeen; siitä

syystä käytän kaikenlaisia tilaisuuksia koetellakseni sitä näissä

tutkielmissa. Jos sattuu eteeni aihe, jota en ymmärrä, niin juuri

siitä syystä yritän sitä, luotien kahlauspaikkaa jo hyvin kaukaa;

ja sitten, jos huomaan sen kokoiselleni liian syväksi, pysyttelen

rannalla: ja tietoisuus siitä, etten pysty pääsemään ylitse, on

merkkinä järkeni tehoisuudesta, vieläpä niitä merkkejä, joista se

on eniten ylpeä. Toisen kerran taas, tyhjän ja mitättömän aiheen

sattuessa, koettelen nähdäkseni, keksiikö järkeni, millä antaa sille

sisällystä ja millä tukea ja pönkittää sitä; milloin taas jaloittelen

sitä ylevässä ja paljon pohditussa aiheessa, joissa se ei voi keksiä

mitään itsestään, koska tie siinä on niin raivattua, että se voi kulkea

vain toisten jälkiä: siinä se huvitteleikse valitsemalla sen ladun,

joka sen mielestä on paras, ja tuhansista poluista se sanoo tämän tahi

tuon olevan parhaiten valitun. Otan umpimähkään ensimmäisen eteeni

sattuvan aineen; ne ovat minulle yhtä hyviä, enkä koskaan aiokaan

käsitellä niitä kokonaan; sillä en näe minkään asian kokonaisuutta;

eivätpä sitä tee nekään, jotka lupaavat sen näyttää. Sadasta osasta ja

puolesta, jotka jokaisella asialla on, otan yhden, milloin vain vähän

maistaakseni, milloin kepeästi koskettaakseni, ja joskus nipistääkseni

luuhun asti; teen siihen piston, en niin laajalti, vaan niin syvälle

kuin suinkin saatan, ja useimmiten käyn niihin kernaasti käsiksi

katselemalla niitä jossakin tavallisesta poikkeavassa valaistuksessa.

Rohkenisin käsitellä jotakin ainetta perinpohjin, jos tuntisin itseäni

vähemmin ja erehtyisin kykenemättömyydestäni. Kun sirotan sanan sinne,

toisen tänne, ikäänkuin kankaastaan irtileikattuja näytetilkkuja,

erillisiä, suunnitelmattomia, jotka eivät mitään lupaa, niin en ole

velvollinen tekemään niistä täyttä totta, enkä itse pitämään niistä

kiinni, muuttamatta kantaa, kun mieleni tekee, ja antautumatta

epäilykseen ja epävarmuuteen ja pääasialliseen esitysmuotooni, joka on

tietämättömyys.

14

Tutkielmia: Valikoima · 第 19 / 33 题