(I, 27).
... Se on eräs esitys, jolle hän pani nimeksi "Vapaaehtoinen orjuus",
mutta ne, jotka eivät sitä tienneet, ovat hyvin sattuvasti sittemmin
ristineet sen "Yhdenvastustajaksi". Hän kirjoitti sen harjoitelmana
varhaisessa nuoruudessaan, vapauden kunniaksi tyranneja vastaan. Se on
jo kauan aikaa kierrellyt asianymmärtäjäin käsissä, saavuttaen sangen
suurta suosiota, sillä se on mitä viehättävintä ja sisällysrikkainta
laatua; kuitenkin on sanottava, ettei se ole parasta, mitä hän
osasi kirjoittaa; ja jos hän sillä kehittyneemmällä iällä, jolloin
minä hänet tunsin, olisi ryhtynyt samanlaiseen hankkeeseen kuin
minä, panemaan paperille mietelmiänsä, niin saisimme nähdä useita
harvinaisia tuotteita, sitä laatua, että ne lähentelisivät varsin
likelle muinaisajan kunniakkaita saavutuksia; sillä nimenomaan tällä
luonnonlahjojen alalla en tunne ketään, joka olisi verrattavissa
häneen. Mutta häneltä ei ole jäänyt muuta kuin tämä esitys, ja
sekin vain sattumalta (ja luulenpa, ettei hän sitä koskaan nähnyt
siitä pitäen, kuin se lähti hänen käsistään), sekä muutamia
kansalaissotiemme johdosta kuuluksi tullutta tammikuun julistusta[85]
koskevia Muistelmia, jotka ehkä vielä saavat sijansa muualla. Siinä
kaikki hänen jälkeenjättämänsä, mitä olen voinut löytää (minä, jonka
hän niin rakkautta uhkuvalla suosittelulla jätti kuolinhetkellään
testamenttinsa nojalla kirjastonsa ja paperiensa perijäksi), paitsi
sitä pientä hänen teoksensa sisältävää kirjaa, jonka olen julkaissut.
Ja niinpä olen erikoisesti kiitollisuudenvelassa tälle kirjoitelmalle,
varsinkin kun se oli ensimmäisen tutustumisemme välittäjänä; se
näytettiin näet minulle kauan aikaa ennenkuin olin hänet nähnyt ja
antoi minulle ensimmäisen tiedon hänen nimestään, valmistaen siten
tietä sille ystävyydelle, joka välillämme vallitsi, niin kauan kuin
Jumala salli, niin eheänä ja täydellisenä, että sellaisesta varmaan
tuskin saa lukea kirjoissa, ja aikalaistemme keskuudessa niistä ei näe
jälkeäkään elämässä. Sen rakentamiseen tarvitaan niin paljon sattuman
suosiota, että on jo paljon, jos onni saa sen syntymään kerran kolmessa
vuosisadassa...
Koska olen huomannut, että ne, jotka yrittävät mullistaa ja muuttaa
hallitusmuotoamme, välittämättä siitä, parantavatko sitä, ovat
sittemmin julkaisseet tämän teoksen, ja pahassa tarkoituksessa,
yhdessä muiden, omien kyhäämiensä kirjoitelmien kanssa, niin olen
luopunut aikeestani suoda sille tilaa tässä. Ja jotta tekijän muisto
ei joutuisi kärsimään niiden taholla, jotka eivät ole voineet oppia
läheltä tuntemaan hänen mielipiteitään ja tekojaan, niin saatan
heidän tietoonsa, että hän käsitteli tätä aihetta poikavuosinaan,
ainoastaan harjoituksekseen, tavallisena ja tuhansissa kirjojen
kohdissa pohdittuna aineena. En ensinkään epäile, etteikö hän uskonut,
mitä kirjoitti, sillä hän oli siksi tunnollinen, ettei valehdellut,
ei edes leikilläänkään; ja tiedän sitäpaitsi, että jos hän olisi
saanut valita, niin hän mieluummin olisi syntynyt Venetsiassa kuin
Sarlacissa, ja hyvällä syyllä. Mutta hänellä oli toinen periaate
painettuna korkeimpana mieleensä, nimittäin totella ja noudattaa sangen
tunnontarkasti niitä lakeja, joiden alaisena hän oli syntynyt. Ei ole
koskaan ollut parempaa kansalaista, joka lämpimämmin olisi harrastanut
maansa rauhaa ja ollut vihamielisempi aikansa mullistuksille ja
kumouspyrkimyksille; hän olisi paljoa mieluummin käyttänyt kykynsä
tukahduttaakseen ne kuin antaakseen niille vielä enemmän yllykettä;
hänen henkensä oli muovailtu toisten aikakausien malliin kuin näiden
nykyisten.
8