Jo ennen yhdeksää torstaiaamuna oli Wall Street tungokseen asti täynnä
väkeä. Kaikkialla juoksenteli joukottain miehiä edes takaisin, kirkui
ja töytti toisiaan. Pörssihuoneuston perällä oli tuskin ainoatakaan
tyhjää paikkaa. Lontoosta saapuneet hintailmoitukset olivat jokaisen
suulla, jännitys ja pelko kuvastuivat kaikkien kasvoilla ja täyttivät
ilmankin, jota ihmiset hengittivät.
Kaikki tiesivät ratkaisevan silmänräpäyksen olevan käsillä, ja että
koko totuus -- olipa se sitten millainen tahansa -- pian tulisi päivän
valoon.
Robert van Rensselaer tunkeutui meluavan, kiihkoisan väkijoukon
keskitse. Mutta kukaan ei tuntenut häntä, kukaan ei huomannut häntä.
Vaatteensa olivat loan tahraamat, hattunsa revitty ja painettu alas
silmille. Kasvonsa hohtivat, silmänsä veristivät, ja hän hapuili
eteensä käsillään. Hän oli juovuksissa.
Hän saapui konttooriinsa, hoiperteli sisään ja lyyhistyi tuolille
istumaan.
-- Tuokaa vähän whiskya, ähkyi hän sihteerilleen. Ja pian!
Sihteeri tuijotti hämmästyneenä häneen.
-- Ettekö te kuule, mitä sanon? Sulkekaa sitten ovi ja katsokaa, ettei
kukaan pääse tänne. Kiireesti nyt!
Mies lähti. Van Rensselaer istui yhä tuolillaan tuijottaen eteensä,
hurja, sekava ilme silmissään. Hän oli koko pitkän tien Harlemista Wall
Streetille kulkenut kuin unissakävijä yhden ainoan ajatuksen
vainoamana, hokien yhtämittaa itsekseen: Wall Streetille! Wall
Streetille! Kello kymmenen!
Hän käännähti ja silmäsi sähkösanomakonetta, nousi ja horjui sen luo.
Hetken aikaa hän hoiperteli sinne tänne ja sai vihdoin kiini jostain.
Luki jo saapuneet tiedot ja katsoi kelloa. Se oli kymmentä vailla
kymmenen.
-- Oh, ähkyi hän. Pelastettu! Pelastettu!
Sihteerinsä palasi tuoden whiskya, van Rensselaer tarttui pulloon ja
joi siitä. Sitten sanoi hän:
-- Minä kirjoitin eilen Jones & Kumpp:ille ja käskin heidän maksaa
kolme miljoonaa välittäjilleni. Pitäkää huolta, että se tulee tehdyksi.
Käskekää välittäjien myydä A.-M.-R:n osakkeet niin pian kuin suinkin,
joka ainoan. Ja tulkaa sitten takaisin. Mutta katsokaa, ettei kukaan
pääse tänne sisään -- ei ainoakaan sielu, kuuletteko, ei ainoakaan!
Ymmärrättekö?
-- Kyllä, sanoi mies ja meni kummastellen tiehensä. Ensi työkseen käski
hän oman välittäjänsä myymään kaikki hallussaan olevat A.-M.-R:n
osakkeet. Sihteeri ei koskaan ollut nähnyt van Rensselaerin menettäneen
malttiansa liian aikaisin.
Tällä välin istui van Rensselaer kädet nyrkissä, mutisten itsekseen.
Katseensa oli kiintynyt kellon tauluun ja whiskypullo seisoi hänen
vieressään.
Minuutit vierähtivät, ja vihdoin löi kello kymmenen.