Nyt siirtyköön lukija hyväntahtoisesti viisi vuotta ajassa eteenpäin.
Tapaamme rouva Robert van Rensselaerin kahden lapsen äitinä,
seurapiirinsä ylpeänä, vastustamattomana kuningattarena, suurena
maailmannaisena, joka tyynin mielin kantaa korkean asemansa vaatimat
velvollisuudet.
Herra Robert van Rensselaerin taas tapaamme vaikuttavana mahtina maansa
liike-elämässä, miehenä, joka yhdellä ainoalla kynänvedolla luo
senaattoreita. Hänen liikeasiansa ovat yhä edistyneet ja hänen
käskystään puhkeavat esiin rikkaudet kuten hedelmäpuut intialaisen
fakiirin käskystä. Hän on järjestänyt suuren renkaan yhtiön entisistä
kilpailijoista estääkseen turmiollisen kilpailun sekä monilla muillakin
toimillaan saattanut Wall Streetin hämmästymään.
Minua suuresti epäilyttää ruveta kuvailemaan sankarimme elämänuraa
tästä lähtien, sillä kykyni ei luultavasti riitä kuljettamaan häntä
ehjin nahoin "kujan" kaikista sokkeloista. Mutta onneksi ovat tämän
kaiken jo ennemmin varmasti luotettavat asiantuntijat kertoneet, ja
minä, lukijaini luvalla, lainaankin tietoni heiltä. Tietysti vilisee
heidän kielessään teknillisiä sanontatapoja, mutta onhan kullakin
tieteen haaralla oma erityinen sanavarastonsa, ja jokaisen tietoja
haluavan täytyy ensin perehtyä siihen. Van Rensselaerin elämä oli tähän
aikaan samanlaista kuin Wall Streetillä yleensä; on sentähden tärkeätä
saada tietää, minkälaiseksi hänen elämänsä oli muodostunut.
Jabbergrabin kirjassa "Rahamaailman sankarit" luemme sivulla 1492
seuraavaa:
"Tapa, jolla Robert van Rensselaer eräässä tilaisuudessa säilytti
osakkeitten arvon, on vieläkin kaupunkilaisten mieluisimpana
keskustelunaiheena. Oli tiistai -- unohtumaton päivä!-- ja hän oli
juuri astumassa maihin 'Aurorasta', kun hänelle ojennettiin
sähkösanoma, joka sisälsi tiedon, että osakkeitten hinnan alentamiseksi
keinottelevat -- he olivat, ohimennen sanoen, silminnähtävästi
halveksineet hänen aluksensa purjehduskykyä! -- olivat alkaneet uuden
kiihkeän hyökkäyksen osakeyhtiötä 'Kalamaron ilmalaivat' vastaan."
"Tässä oltiin nähtävästi tekemisissä salaliiton kanssa. Osakkeitten
hinta aleni alenemistaan. Van Rensselaer sähkötti välittäjilleen, jotta
he hankkisivat kaikki saatavissa olevat osakkeet. Tästä seurasi, että
hän saapuessaan ylimääräisellä junalla New-Yorkiin oli kaikkien K.I:n
osakkeitten omistaja, lukuunottamatta muutamia harvoja, joita ei oltu
voitu käsiin saada."
"Van Rensselaer oli todellakin harmissaan, sillä K.I. oli hänen
lempiyrityksensä. Matkallaan kaupunkiin oli hän koko ajan pohtinut tätä
asiaa. Perille päästyään antoi hän kaikille hintojen alentamiseksi
toimiville liikkeille käskyn muuttaa kurssi ja ostaa käteisellä rahalla
osakkeita ja myydä ne takaisin kuukauden maksuajalla. Hänen
tarkoituksensa oli, että alennus-keinottelijat, jotka tiesivät van
Rensselaerin haluavan pitää osakkeet, vetäisivät tästä sen
johtopäätöksen, että hän oli rahapulassa ja sentähden myi käteisellä,
samalla kuin osti viivytyksellä pelastaakseen yhtiönsä."
"Juoni onnistui täydellisesti. Van Rensselaerin omat lähettiläät
ostivat saatavissa olevat osakkeet, ja alennus-keinottelijat, jotka
olivat saaneet uutta rohkeutta, kilpailivat hänen kanssaan. Van
Rensselaer osti osakkeita viivytyksellä viisikymmentuhatta kerrallaan,
kunnes uuvutetut vastustajansa vihdoinkin antoivat perään."
"Luonnollisesti olivat rahat hänellä valmiina ja hän antoi
vahingoniloisena panoksen räjähtää. Maksun lykkäys päättyi, eikä enään
ollut ainoatakaan K.I:n osaketta markkinoilla! Hinnat nousivat
huippuunsa. Ne alkoivat 110:llä, ja ennenkuin pörssi sulettiin,
tarjottiin niistä 190, mutta turhaan. Kuusikymmentä tuhatta osaketta,
jotka olivat myydyt 110:llä, mutta joita ei voitu saada 190:llä."
"He tulivat hänen luokseen kerjäämään armoa. Ja hän selitti
armollisesti ja jalomielisesti, että he eivät saisi osakkeita 190:een,
mutta voisivat tehdä sopimuksen ja saada lykkäystä viittä prosenttia
vastaan päivältä, laskettuna osakkeitten nimellisarvon mukaan."
"He eivät vieläkään kyenneet huomaamaan hänen viekkauttaan, vaan
luulivat piankin romahduksen tulevan ja suostuivat sen tähden ilolla
hänen ehdotukseensa. He maksoivat korkoja kymmenen päivää, mutta yhtiö
pysyi yhtä lujana. Lopuksi maksoivat he hänelle 260 kappaleelta. Hän
ansaitsi siis kaksisataa dollaria jokaisesta kuudestakymmenestä
tuhannesta dollarista."
"Kesti kauvan aikaa, ennenkuin alennus-keinottelijat uskalsivat
hätyyttää jotain Robert van Rensselaerin lempiyritystä."