Tästä alkain muuttuikin matka kuherruskuukausien vietoksi. Ei koskaan
ole iloisempaa, onnellisempaa seuruetta purjehtinut aaltoilevalla
syvyydellä, eikä koskaan ole nähty onnellisempaa sulhasta kuin Robbie.
Hän voi istua kaiket päivät ja ahmia katseillaan säteilevää
morsiantaan, kuiskaten tavan takaa itselleen, että tämä oli hänen
omansa.
Niin matkasivat he pitkin Floridan rannikkoa ja saapuivat vihdoin Palm
Beachiin, jossa nousivat maihin.
Siellä odotti van Rensselaeria sähkösanoma, jonka oli allekirjoittanut
Hungervillen tehtaitten päällikkö.
Herra R. van Rensselaer.
Palm Beach.
Florida.
Levottomuudet ohi, lakko kukistettu. Vahingot korjatut ja
tehtaat täydessä käynnissä. Ammattiyhdistysten jäsenet
ovat pääasiallisesti syrjäytetyt.
Sanomalehdet kiukuissaan.
_Grinder_.
Herra van Rensselaer taitti kokoon sähkösanoman, pisti sen taskuunsa ja
hymyili.
-- Kirotut sanomalehdet! mutisi hän itsekseen ja lähetti palvelijan
ostamaan joitakuita. Ne saatuaan istuutui hän kannelle lukemaan,
raittiin merituulen viillytellessä hänen otsaansa.
Hungervillessa näkyi tapahtuneen tavattomia. Lakkolaiset olivat
pitäneet kokouksia ja koko kaupunki oli ollut kapinassa. Niin kummalta
kuin se kuuluukin, oli suuri osa sanomalehdistöä työväen puolella.
Varsinaisia väkivaltaisuuksia ei ollut tapahtunut, ennenkuin uudet
työmiehet olivat näyttäytyneet kaupungissa. Silloin sytytettiin tuleen
muutamia tavaravaunuja tehtaitten ulkopuolella. Sitten oli viisisataa
salapoliisia tullut tehtaisiin, joiden ympäri rakennettiin korkea
valli, varustettu ampumareijillä.
Kolmantena päivänä oli yhtiö lähettänyt sinne vaununlastittain
ammattiyhdistyksiin kuulumatonta työväkeä -- miehiä, jotka olivat
olleet työttöminä koko vuoden tai siitä asti kun yhtiön kanssa
kilpailevat tehtaat kukistettiin. Heti joutui koko kaupunki kuohuksiin,
ja kaikista varokeinoista huolimatta otettiin työhaluiset vastaan
kivisateella ja joutuivat he muutenkin pahoinpitelyn alaisiksi.
Salapoliisit ampuivat väkijoukkoon, josta kolme miestä, yksi nainen ja
kaksi lasta kaatui ja noin tusinan verran haavoitettiin. Samana iltana
lähetettiin poliisimestarin pyynnöstä sotaväkeä kaupunkiin.
Niin kului kolme päivää mitä suurimman kiihkon vallassa ja pari kertaa
sattui vakavia yhteentörmäyksiäkin. Sotamiehet ampuivat väkijoukkoihin,
ja yhä useampi työmies sai surmansa, eräs sotamieskin pistettiin
kuoliaaksi. Mutta yhtiö pysyi lujana päätöksessään -- tehtaat täytyi
saada käyntiin uudelleen. Ja kun lakkolaisilta kokonaan puuttui rahoja,
alkoivat he piankin kärsiä puutetta ja joukottain pyrkiä takaisin
työpajoihin. Viimeiset uutiset tiesivät kertoa ammattiyhdistysten
olevan aikeessa lopettaa lakon, jotta niiden jäsenet saisivat itselleen
pysytetyksi vielä täyttämättä olevat paikat.
Herra van Rensselaer luki uudestaan sähkösanoman läpi ja hymyili.
-- Mitä iloisia uutisia olet saanut, rakkaani? kysyi neiti Paragon.
-- Että sinä pian tulet omakseni, vastasi hän.