Osakeyhtiö Hungervillen tehtaat kuuluivat niihin yrityksiin, jotka
vanhan van Rensselaerin asioimisnero oli alkuunpannut. Tehtaat olivat
kyllä ennenkin olleet olemassa, mutta ne olivat olleet kahden keskenään
kilpailevan yhtiön hallussa, jotka alituisesti jupakoivat keskenään,
joten niiden osakkeetkin olivat joutuneet sananparreksi pörssissä.
Mutta eräänä päivänä levisi jokin huhu Wall Streetillä ja heti alkoivat
Hungervillen tehtaitten osakkeet hinnassa kohota kaksi askelta
kerrallaan. Ja kun ne olivat huippuunsa nousseet, pysyivät ne siellä,
ja pian piti koko maailma niitä varmuuden ja hyvinvoinnin esikuvina.
Van Rensselaer oli kaikessa hiljaisuudessa hankkinut itselleen niin
monta osaketta, että hänellä oli suurin sananvalta molemmissa
yhtiöissä. Pari viikkoa myöhemmin yhdistettiin ne ja osakeyhtiö
Hungervillen tehtaat alkoivat toimintansa.
Ensi aikoina vallitsi tietysti kova kilpailu hinnoista ja tämä pakoitti
pikku tehtaat toinen toisensa perästä tekemään konkurssin. Osakeyhtiö
oli jo vähällä itsekin syöksyä turmioon, ja tietysti sen palveluksessa
olevat henkilöt olivat etupäässä vaarassa. Mutta yhtiön lannistumaton,
terävä-älyinen johtaja syyti rahaa liikkeelle yhä enemmän, kunnes
vihdoin kaikki kilpailijat olivat kukistetut ja hinnat voitiin taas
korottaa.
Osakeyhtiön olemassaolo oli turvattu.
Tehtaitten työmiehet olivat olleet apuna näitä koetuksia kannettaissa,
ja koska ne nyt olivat voitetut, laativat työläiset uuden
palkkausehdotuksen, jossa pyysivät kahdenkymmenen prosentin
palkankorotusta. He saivatkin viisi prosenttia, ja tulevaisuus näytti
lupaavalta. Mutta pian alkoi terästankojen hinta, jonka mukaan palkat
laskettiin, aleta, yhtä nopeasti kuin toisten tavarain hinnat
nousivat. Uusien lakien mukaan oli säädetty tavattoman pieni tulli
terästangoista, ja ihmeekseen huomasivat kaikki, että yhtiöllä lienee
ollut tästä tieto jo edeltäkäsin.
Muutamia vuosia senjälkeen sattui tavattoman ankara talvi, jolloin
kaduilla oli kahden jalan vahvuudelta lunta ja hiilien hinta yleni
viisi prosenttia kuussa. Hungervillen tehtaitten johtajan luo tulvasi
lähetystöjä eri ammattikunnista; tämä oli hänelle hyvin kiusallista,
varsinkin kun hän ei ollut vielä oikein perehtynyt uuteen asemaansa. Ei
ole luultavaa hänen sentään esiintyneen jyrkästi ja omavaltaisesti.
Tämän yhteydessä en voi olla kertomatta eräästä kunniallisesta
pappismiehestä, jota joku ammattiyhdistys oli pyytänyt lähetystöänsä
johtamaan. Pappi suostuikin ja läksi esittämään asiaansa tehtaitten
johtajalle; tämä kertoi hänelle muutamia ylen hauskoja kaskuja ja pyysi
sitten anteeksi, ettei voinut kauvemmin nauttia arvoisan vieraan
seurasta. Hänen täytyi välttämättä mennä pelaamaan pokeria tänä iltana.
Ja nauraen teki hän papille lupauksen lahjoittaa koko tämäniltaisen
voittonsa köyhille.
No, mitäpä siihen oli pappi paralla sanomista! Varsinkin kun herra van
Rensselaer pari kuukautta sitten oli lahjoittanut hänen kirkkoonsa
erittäin kauniin lasimaalauksen, kuvaava ihmetyötä, joka tehtiin
kaloilla ja leivällä.