Robbien isä oli johtajana ja suurimpana osakkaana eräässä
jättiläismäisessä teollisuusyrityksessä. Sitä paitsi oli hän maan kuulu
rikkauksistaan ja maailman pörssimarkkinoitten vaikuttavin mies.
Tästä kaikesta oli Robbiella vaan hämärä aavistus ja hän halusi saada
enempi tietoja. Seuraus tästä oli, että hän tottui nousemaan aamuisin
kello kymmeneltä ja unohti ajaa automobiilinsa alakaupungille.
Klubeihinsa tuli hän yhä harvemmin, eikä hänen iloista nauruaan enään
koskaan siellä kuulunut.
Ihmeellinen muutos oli näet Robbiessa tapahtunut. Tämän ilmiön voin
paraiten selittää viittaamalla hänen isänsä jo ennenmainittuun
lauseeseen. Hän oli alkanut oppia elämän olevan taistelua, hän, joka
tähän saakka oli tuntenut sitä vaan hauskalta puolelta. Golf-pelissä
esim. saa ponnistaa kaiken voimansa voittamatta sitten muuta urhoutensa
palkinnoksi kuin hopeapikarin ja ylistyksiä sanomalehdissä. Mutta
pörssipelissä voitetaan suunnattomasti kilisevää kultaa ja
arvopapereita.
Tähän uudenlaiseen peliin oli Robert van Rensselaer nyt ryhtynyt. Ja
koska hän oli kunnon poika, jolla oli toivottava määrä pääomaa,
mainittiin hänen nimensä piankin arvokkaimpain joukossa. Hän suoritti
pari taitavaa temppua, jotka suorastaan hämmästyttivät hänen
ihastunutta isäänsä. Tämä pääsi piankin maksamasta rahoja poikansa
pankkitiliin.
Ennenkuin viisi vuotta oli ehtinyt kulua oli Robert van Rensselaer
useitten suurien yrityksien hallinnossa. Hänen sanojaan kuunneltiin
mielenkiinnolla, sillä jos hän huomasi, ettei sitä tehty, voi hän saada
halun ruveta toimimaan toisella taholla, ja tämä tuotti säännöllisesti
jollekulle liikekumppaneista katumusta ja mielipahaa.
Tällaisissa olosuhteissa hän luonnollisesti kokonaan muuttui. Vanhat
ystävät kyllä kutsuivat häntä edelleenkin Robbieksi, samoinkuin kuka
muu tahansa; tietysti hänellä myöskin oli automobiilinsa ja
ennenmainittu huoneusto kaupungin länsiosassa. Mutta hänellä, jolla ei
ennen koskaan ollut ainoatakaan vihollista, oli niitä nyt tuhansittain,
ja hänen täytyi päivästä päivään käydä elämästä raivoisaa taistelua,
yhtä loppumatonta kuin aarniometsissä. Siksi ilmestyi kova piirre hänen
suunsa ympärille ja otsaansa syviä ryppyjä. Ja kun hän nyt ei toisinaan
voinut ajaa tahtoansa perille, tuli hän kovin äreäksi ja kiukkuiseksi.
On tärkeätä huomauttaa tästä seikasta, koska juuri näinä aikoina
sanomalehdet erityisesti mainitsivat ystävästämme, ja hän saavutti
jonkinlaista kuuluisuutta antamalla eräässä tilaisuudessa vallan
huonolle tuulelleen, täten joutuen ikävähköön selkkaukseen. Tämä
tapahtui hänen oltuaan noin kymmenen vuotta äsken kuvaamanamme
uutena ihmisenä ja päästyään isänsä jälkeen suuren ja tärkeän
teollisuuslaitoksen johtajaksi.
Lukija onkin jo arvannut minun tarkoittavan Hungervillen melkein
historialliseksi käynyttä lakkoa, joka joku aika takaperin tuotti
sekasortoa ja levottomuutta yli koko maan.