Sankarimme oli matkustanut ulkomaille erään samanmielisen, muutamaa
vuotta vanhemman toverinsa kera. Molemmat viipyivätkin poissa kauvemmin
kuin alussa oli aijottu ja huvittelivat suunnattomasti. He olivat
runsaasti rahoilla varustetut, ja Robbie oli saanut isältään luvan
tehdä, mitä ikinä halusi -- kunhan ei vaan menisi naimisiin. He
kuljeskelivat Euroopan suurkaupungeissa ja katselivat kaikkea, sekä
menneitten aikojen jälkeensä jättämää kauneutta että nykyajan
tarjoilemia ihanuuksia. He asuivat parhaissa hotelleissa ja missä vaan
esiintyivät, pokkuroivat ja kumartelivat ihmiset heitä, jotta sitä
oikein lystikseen katseli, ja lensivät tuulen nopeudella täyttämään
heidän pienimpiäkin käskyjään. Kauniit naiset koettivat kilvassa tehdä
onnelliseksi Robbieta, sillä tämä oli hienomman sukupuolen suosiossa,
koska hän oli antelias herra, joka maksoi aina kaikesta korkeimman
taksan mukaan. Hän vuokrasi pienen, kauniin huvialuksen, jolla sitten
ystävänsä ja parin miellyttävän naisen seurassa teki ihastuttavia
retkiä pitkin Välimeren rannikkoa, jossa taivas on niin sininen, ja
ilma niin lauha. Näillä matkoilla loikoili Robbie mukavassa
nojatuolissa kannella hengittäen hyvien sikarien, harvinaisimpien
hajuvesien hienoa tuoksua, ja suloisen viihdytyksen vallassa avasi
sydämensä matkatovereilleen.
Sitten palasivat nämät molemmat nuoret miehet taas kotiseuduilleen.
Ensin piti Robbien ruveta opiskelemaan eräässä yliopistossa, vuokrasipa
hän jo asunnonkin ja hankki yhtä ja toista oleskeluaan varten siellä.
Tätä kesti kuitenkin vaan vuoden ajan, sillä Robbie oli jo nähnyt liian
paljon maailmaa tyytyäkseen viettämään aikaansa yliopiston ahtaissa
piireissä. Ja kun sitä paitsi vähitellen kaikille selvisi, ettei hän
kumminkaan koskaan tulisi mitään tutkintoja suorittamaan, jätti hän
yliopiston ja palasi New-Yorkiin asettuakseen asumaan sinne.