Moni poika on elämänijäkseen pilattu tällaisella hemmottelulla. Meidän
täytyy sentähden totuuden nimessä edeltäkäsin sanoa, että Robbie ei
koskaan joutunut pilalle, sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan pysyi
ikänsä kaiken "kelpo poikana", joka vaan joskus oli pahankurinen ja
kiukutteli, silloin, näet, kun ei saanut tehdä kaikkea oman päänsä
mukaan.
Muutaman vuoden kuluttua lähetettiin hänet suureen, hienoon
oppilaitokseen, koko perheen esirukouksien, tallirengin ja lakeijan
seuraamana. Kouluaikana oli hänen hallussaan suuri huoneusto, kaksi
hevosta ja koiria, joiden sukujuuret ulottuivat kauvemmaksi taaksepäin
kuin hänen omansa. Tällöin opetteli hän polttamaan erityisen hienoja
sikareja, pelaamaan pokeria, harrastamaan kilpa-ajoja y.m.s. Ja tällöin
hän myöskin, ollessaan juuri aikeissa asettua erääseen maan
kuuluisimmista yliopistoista, joutui sangen jännittävään seikkailuun.
Tämä kirja on kuvaus räikeästä todellisuudesta, ja sellaiset menevät
aina pikkuseikkoihin saakka kysymyksen koskiessa tämänlaatuisia
asioita. Siksipä mainitsemmekin Robbien mielettömästi rakastuneen
erääseen kauniiseen, nuoreen tyttöön, joka asui maalla, lähellä koulua;
Robbien itsensä olleen nuoren, kauniin, vilkkaan ja hemmotellun; ja
että, kun hänen tuli aika jättää koulunsa, karkasi tyttö kotoaan ja
seurasi rakastettuaan kaupunkiin; että molemmat nuoret viettivät pari
kuukautta ilossa ja humussa; että he näitten kuukausien kuluttua
joutuivat kaikenlaisiin rettelöihin; että Robbie juuri oli aikeissa
naida tytön; mutta, että ukko van Rensselaerin uteliaisuus oli herännyt
niitten suurenpuoleisten vaatimusten johdosta, joita poika viime
aikoina oli alkanut tehdä hänen kukkaronsa suhteen; ja vihdoin, että
herra Chauncey van Rensselaerin ja herra Robert van Rensselaerin
välillä tapahtui yhteentörmäys edellisen työhuoneessa.
-- No, Robbie, sanoi isä, kuinka kauvan tällaista juttua on kestänyt?
-- Noin vuoden ajan, vastasi Robbie katsellen alas lattiaan.
-- Vuoden? Hm! Miksi et heti sanonut minulle, kun jouduit pulaan?
-- Minä -- minä en voinut.
-- Poikain ei tietysti koskaan pitäisi ryhtyä sellaisiin hommiin, sanoi
isä, mutta kun onnettomuus kerran oli tapahtunut, olisi sinun
velvollisuutesi ollut puhua siitä minulle. Sinä aijot nyt siis mennä
naimisiin?
-- Minä -- minä rakastan häntä, vastasi poika punastuen kovin, sillä
hänestä itsestäänkin kuului tämä vähän naurettavalta.
-- Mutta, Robbie, väitti van Rensselaer vanhempi, mahdotontahan on
naida kaikkia tyttöjä, joita rakastaa.
Kun ei Robbie tähän mitään vastannut, alkoi isä jälleen pienen
vaitiolon perästä puhua.
-- Ja nyt, poikaseni, sano minulle, missä hän asuu, jotta voin
järjestää tämän asian, kuten mukavuutesi vaatii.
Robbie teki kauhistuneen liikkeen.
-- Ethän aikone olla ankara häntä kohtaan, sanoi hän rukoillen.
-- Enhän toki, vastasi isä. En ole koskaan tarpeettomasti ankara
kenellekään. Voin vakuuttaa sinulle tämän tulevan järjestettyä
parhaimmalla tavalla.
Pari päivää tämän jälkeen kertoivat sanomalehdet Robbien aikovan lähteä
vuodeksi ulkomaille. Ja kun hän meni sanomaan jäähyväisiä Daisylle, sai
hän kuulla tämän matkustaneen länttä kohti -- seikka, joka tuotti
hänelle huolta ja surua muutamiksi päiviksi.