Jokaista sananlaskua, jokaista lennokasta sutkausta voitaisiin kutsua
innostuskivettymäksi. Ne ovat aikoinaan olleet eläviä sanoja,
mielentilan ilmaisuja, ihmissielusta toiseen singahtelevia kipinöitä,
joita nyt puheessa käytämme ollenkaan ajattelematta niitten oikeata
alkuperää. Kun minun kertomukseni pohjana oleva tapaus ensin tuli
tunnetuksi, huomauttivat sanomalehdet heti Robert van Rensselaerin
syntyneen "onnenpojaksi."
Tarkempi tutustuminen tähän viimeiseen tapahtumaan vaikuttaviin
seikkoihin ei hyödyttäisi meitä ensinkään. Riittää jo kun tiedämme
sankarimme maailmaan tulon olleen hänen äidilleen jotenkin
epämieluista, varsinkin koska tämä ei ollut ikänään kokenut
minkäänlaisia vaikeuksia.
Hänen isänsä, herra Chauncey van Rensselaer oli pääkaupungin
korkeimmissa piireissä sangen arvossa pidetty henkilö, jossa yhdistyi
kaksi oivaa ominaisuutta: hän oli rikas ja harvinaisen hienosti
kasvatettu mies.
Van Rensselaer vanhempi asui upiuudenaikaisessa miljoonapalatsissa,
numero viisituhatta neljäkymmentäneljä Viidennen avenyn varrella. Mutta
kertomuksemme alussa mainitun epämiellyttävän tapahtuman ajaksi oli hän
ottanut pakonsa muutamien lähimpien ystäviensä pariin, jossa koetti
kuluttaa aikaansa biljardinpeluulla. Kun sitten vihdoin telefooni
kilisi, alkoivat sampanjapullojen korkit paukahdella, ja ystävykset
joivat van Rensselaer nuoremman menestykseksi.
Kun isä vähän myöhemmin seisoi himmeästi valaistussa huoneessa
katsellen pientä, punasinertävää elävää olentoa, paisui hänen sydämensä
ilosta ja ylpeydestä, ja hän lupasi juhlallisesti tehdä Robert van
Rensselaerista gentlemanin, isänsä kaltaisen.
Minun täytynee heti huomauttaa sankarini elämänsä alusta saakka
kokeneen tavatonta osanottoa sanomalehdistön ja asiaaharrastavan
yleisön puolelta. Herra Chauncey van Rensselaer oli rikas mies,
New-Yorkin oloihinkin nähden, ja pikku Robert van Rensselaerille
hankittiin, ennenkuin itse näitä asioita ollenkaan ymmärsikään,
vaatevarasto, jonka väitettiin maksaneen noin seitsemäntoista
tuhatta dollaria. Minulla on hallussani kokonainen pinkka
sanomalehtiuutisia van Rensselaereista, ja olisin yhtäjaksoisesti
julaissut nämät perinpohjaiset kuvaukset säilyttääkseni ne
kiitolliselle jälkimaailmalle. Mutta ystävämme Robert van Rensselaer on
tällä ajalla ehtinyt tulla jo aikamieheksi. Siksi kiiruhdankin
heti muutamia vuosia ajassa eteenpäin. Tapaamme hänet silloin
puolikasvuisena poikana, jolla on kaksi opettajatarta, useita
opettajia, tallirenki -- ja sitäpaitsi kaikki muu palvelus, jota
jokainen poika välttämättömästi tarvitsee.