Eräänä päivänä, noin pari viikkoa edellisen jälkeen levisi kylässä
akkain kesken juttu, että Luutasen Samppa on lähtenyt Amerikkaan,
karannut kruunulta ja akaltaankin, kun ei ollut sillekään mitään
ilmoittanut. Mentiin katsomaan Luutaseen, onko siinä perää, kun
puhutaan. Perääpä oli, koska emäntä itkua tuhersi ja sanoi, ettei hän
ymmärrä vaikka päänsä puhki ajattelisi, mihinkä Samppa on mennyt.
"No eikö hän sullekaan sanonut?" kyseltiin.
"No ei, hyvät ihmiset! Mitäs minä sitten sanoisin, etten tiedä ... vai
luuletteko te..."
"Eei, ei toki luulla mitään. Mitäs sitä nyt sitten semmoista! mitäpä
sulle olisikaan hyötyä valehtelemisesta. Mutta kummapa se oli, kun noin
meni ettei sullekaan sanonut... Amerikkaan hän kai kuitenkin on
mennyt."
Emäntä rupesi väittämään, ettei hän sentään vieläkään usko Sampan
Amerikkaan menneen, mutta missähän vaan lienee.
Koko kylässä oli se kohta puheen aiheena, mutta vasta muutamain päiväin
kuluttua se ehti nimismiehelle, joku meni ja kertoi: "Siitä meidän
kylästä karkasi Amerikkaan Luutasen Samppa, niin ettei sanota
akallensakaan ilmoittaneen. Asevelvollisuutta pakoon sanovat hänen
menneen."
Nimismies otti asian tarkoin korviinsa, jopa niin että lähti itse
tutkimaan kuinka paljon perää puheessa olisi.
Paljonkos hän siellä kylässä sitten sai selvää asiasta! Sampan emäntä
itki kuollaksensa eikä pienintäkään sanonut tietävänsä, mihin mies oli
joutunut. Muut ihmiset eivät tienneet niinkään paljoa.
Mutta sitä nimismies pahimmin aprikoitsi, mistä Samppa on passit saanut
ja ihmettelivät ne sitä muutkin.
Kun siinä jalkoihinsa katseltiin, ihmeteltiin ja silloin tällöin
arveluitansa lausueltiin, sanoi nimismies:
"Niin, täältä on mennyt Amerikkaan se Rikun Mattikin, vai miksi
Maailman-Matiksi sitä sanotaan?"
"Ohoh!" Miehet ja akat katselivat toisiinsa.
"Mattiko Amerikkaan?"
"Milläpä hitolla Matti Amerikkaan!..."
Sitten tuli sen talon väkeä, jossa Matti oli renkinä ollut ja
kertoivat, että Mattia ei ole muutamaan päivään näkynyt kotona. Tästä
tuli nyt jotain uutta asiaa.
"Mutta missä Rikun Matti sitten on?" Siinä syntyi kova sähinä. Ei
joudettu kuullakaan nimismiestä, huutaen kukin vaan kertoi
arveluitansa. Joku huusi kovemmin kun muut ja sitä kuunneltiin. Hän
kertoi, että se ja se oli nähnyt Matin kaupungissa, oli siellä
olutkapakassa ryypiskellyt erään hampuusin kanssa ja rahoiltansa
kerskunut.
"Rahoiltansa kerskunut!..." Silläpä kannatti nauraa, että nyt
Maailman-Mattikin jo rahoiltansa kerskaa. Ja he nauraa hekottivatkin
täyttä kurkkua.
"Ei sitten ole asiat oikein", sanoivat, kun rupesi ääni alenemaan.
Nimismiehenkin ääni alkoi nyt jo kuulua: "Eikö sitten Maailman-Matti
ole lähtenyt Amerikkaan? Eikö hänellä ole ollut aikomustakaan?" hän
huusi. Kaikki hymyilivät vakuuttavasti ja pudistivat päitänsä: Milläpä
Matti olisi Amerikkaan mennyt ja ... ja eikä kukaan ollut kuullut
tuosta puuhasta mitään puhuttavankaan.
Matin isäntä haettiin paikalle.
"Annoitteko te sille rengillenne, Rikun Matille päästökirjan?" kyseli
nimismies.
Ukko oli vakainen ja katsoi oudostellen kyseliää. "Päästökirjan? Eei.
Missä hän sitten on päästökirjaa näytellyt?"
"Ettäkö te ette ole antanut Matille päästökirjaa?"
"Een, mitäs minä nyt vielä hänelle semmoista ja mitä hän sillä olisi
tehnyt?"
Nimismies vihelsi ja näytti keksineen jotain. "Osaako Matti
kirjoittaa?" hän kysyi.
"Osaa hän!" huusivat miehet iloiten, että edes jotain tiesivät.
"Sitten hän nähtävästi on toimittanut matkapassit Samppa Luutaselle."