Riipaisi kerran, -- kaksi kertaa, -- _kolme_ kertaa --!
Kyyneleet tulivat hänen silmiinsä, -- huulet värisivät --.
Mutta -- vielä kerran -- vakavasti, ettei tikku taittuisi, tyynesti,
keveällä kädellä. --
"Rits --"!
Pieni, loistava, sinikeltainen liekki näkyi tikun nenässä --!
Vikkelänä käänteissään kuin "tulenkipinä" vei Matleena loistavan
pikku liekin pihkaiseen tervaspäreeseen. Se syttyi heti! Se paloi
tummanpunertavalla loisteella, savu kiiri ilmaan mustana, ihanasti
tervalta tuoksuen.
"Antti", -- huusi Matleena hillitysti -- kuin peläten pelkällä
äänellään sammuttavansa tulen.
Antti, joka oli maannut suljetuin silmin ja kuvitellut olevansa Kaarle
XII:nnen kärsivällinen soturi, katsahti ylös.
Nuolena hän lensi pystyyn ja heitti vällyt luotaan. "Tyttö! -- Ei --
mutta Matleena! Miten tämä on ymmärrettävissä?"
Matleena kertoi ylpeänä ja hymyillen koko ihmeellisen tuliseikkailunsa.
Kahdeskymmenesensimäinen luku.