Historian tuomio.
Sanottakoon vain että vaikka villi peto murtautuu esiin ihmisissä
syösten hänet aika ajottain barbarisuuteen sotien ja rikosten
kiihoittamana, hänen normaali elämänsä kumminkin on ylempänä hänen
esi-isiensä normaalia elämää. Tämä mielipide on erittäin tyydyttävä
englantilaisille, jotka aina ovat vilpittömästi hyveitten puolella,
niin kauan kuin se ei maksa heille rahaa eikä ajatusta. He tuntevat
syvästi kuinka väärässä muukalaiset ovat, kun he eivät ihaile tuota
yhä jatkuvaa ylevämielisyyttä. Mutta meillä ei ole mitään syytä
luulla etteivät esi-isämme olisi olleet yhtä ylevämielisiä. Kaikkiin
niihin väitteisiin, jotka sanovat että on olemassa siveellinen
edistys, joka on selvästi huomattavissa isoisästä pojanpoikaan,
voidaan vastata siten, että tuhat vuotta tuommoista edistysaikaa
olisi saanut aikaan äärettömiä yhteiskunnallisia muutoksia,
joitten historiallinen todistus olisi mitä valtavin. Mutta ei itse
Macauleykään, vaikka hän olikin mitä innokkain edistyksen uskoja, voi
esittää mitään sellaista todistusta, joka kestäisi ristikuulustelua.
Verratkaamme meidän tapojamme ja lakejamme vanhoissa kirjoituksissa
ja klassikoissa mainittuihin, niin huomaamme ettei ole hiukkaistakaan
syytä otaksua että historiallisena aikana olisi mitään siveellistä
edistystä tapahtunut, huolimatta kaikista historioitsijain
romantillisista kokeista esittää menneisyyttä uudestaan tuon
edellytyksen mukaan. Sen ajan kuluessa kansakunnille on käynyt samoin
kuin yksityisille perheillekin, ne ovat kukoistaneet ja lakastuneet,
katuneet ja paatuneet, alistuneet ja vastustaneet, toimineet ja
touhunneet, horjuneet luonnollisen ja keinotekoisen terveyshoidon
välillä (vanhimmassa talossa koko maailmassa, äskettäin kaivettu
esiin Kreetassa, on vallan uudenaikaiset, terveydelliset laitokset),
ja kokeneet tuhansia muutoksia tuloihin ja väestön kasvuun nähden,
koko ajan lujasti uskoen että ihmiskunta edistyi edistymistään, siksi
että ihmiset olivat yhtämittaisessa touhussa. Ja pelkät tapaturmat
ovat aikaansaaneet joukon satunnaisia keksinnöitä, semmoisia
kuin pyörä, holvi, lukkoneula, ruuti, magneetti, Voltan tapuli
j.n.e., kaikki asioita, joita aivan päinvastoin kuin evankeliumia
ja viisaiden filosofisia esityksiä, tavallisetkin ihmiset voivat
hyödyllisesti ymmärtää ja käyttää hyväkseen, niin että höyrykoneen
käytäntö on mahdollinen, vaikkei koko kansa ole Stephensoneja,
mutta kansallinen kristillisyys on mahdoton ilman että koko kansa
on Kristuksia. -- Mutta uskooko kukaan vakavasti että moottorin
kuljettaja, joka johtaa moottorivaununsa Parisista Berliniin, on
korkeammin kehittynyt mies kuin Akilleksen vaunujen ajaja, tahi että
meidän uudenaikainen pääministerimme on etevämpi hallitsija kuin
Caesar, siitä syystä että hän kirjoittaa määräyksensä sähkövalossa ja
ilmoittaa käskynsä telefoonilla?
Riittää siis jo kaikenmoinen hanhenkaakatos edistyksestä. Ihminen,
semmoisena kuin hän nyt on, ei koskaan tahdo eikä voi lisätä
tuumaakaan kasvuunsa kaikella puoskaroimisellaan, olkoon se sitten
poliitillista, tieteellistä, kasvatuksellista, uskonnollista tai
taiteellista laatua. Mikä mahtanee tapahtua, kun tämä vakuutus
syventyy niitten mieliin, joitten nykyinen usko näihin harhakuviin
on yhteiskunnallisen järjestelmämme sementtinä, sen voivat aavistaa
ainoastaan ne, jotka tietävät kuinka äkkiä se sivistys, mikä
aikoja sitten on lakannut ajattelemasta (tai vanhaan tapaan sanoen
valvomasta ja rukoilemasta), voi ruhjoutua palasiksi, kun vulgääri
usko sen tekopyhyyteen ja petoksiin ei enään voi kestää kaiken
sen epäonnistumisien ja skandaalien edessä. Kun uskonnolliset ja
eetilliset määritelmät käyvät niin vanhanaikuisiksi ettei kukaan
järkevä ihminen voi niihin uskoa, ovat ne myöskin saavuttaneet sen
asteen, jolloin ei kukaan yleväluontoinen henkilö tahdo tunnustaa
niitä, ja siitä hetkestä saakka kunnes ne ovat muodollisesti
hävitetyt, ne seisovat vartioina kaikkien virkojen, kaikkien
julkisten virastojen ovilla, estäen niihin tulemasta ainoatakaan
kykenevää miestä, ellei hän ole sofisti tai valehtelija. Semmoinen
kansa, joka tarkastaa kunnallishallintojaan joka kolmas vuosi, mutta
ei tarkasta uskonnollisia pykäliään kertaakaan kolmessasadassa
vuodessa, vaikka nuo pykälät olisivat todistetusti syntyneet
valtiollisen kompromissin vaikutuksesta, semmoinen kansa olisi
uudestaan synnytettävä.
Ainoa toivomme siis on kehityksessä. Meidän täytyy asettaa
yli-ihminen ihmisen sijaan. On kamalata kansalaiselle nähdä vuosien
vieriessä, kuinka muuttumatta hänen omat aikalaisensa uudistuvat
nuoremmassa sukupolvessa, niin että hän luulee löytävänsä samat
henkilöt, jotka olivat hänen tovereinaan 30 vuotta sitten, jokaisessa
katuryhmässä, ja tuskin voi pidättäytyä tervehtimästä vanhana
tuttunaan nuorta miestä, jolle hän on vain vanhanpuoleinen vieras.
Kaikki edistyksen toivo kuolee hänen sydämessään nähdessään tuota.
Hän tietää että he tulevat tekemään juuri samoin kuin heidän isänsä
tekivät, ja että ne harvat äänet, jotka vielä niinkuin ennenkin
koettavat saada heitä tekemään jotain muuta ja olemaan jotain
parempaa, voivat säästää hengenvetoaan jäähdyttääkseen sillä puuroaan
(jos he voivat saada puuroa mistään). Semmoiset miehet kuin! Ruskin
ja Carlyle tulevat saarnaamaan Pekalle ja Paavolle saarnatakseen
vain, aivan niinkuin pyhä Franciscus saarnasi linnuille ja pyhä
Antonius kaloille. Mutta Pekka ja Paavo pysyvät aivan niinkuin
linnut ja kalatkin, entisellään. Ja runoilijat, jotka suunnittelevat
utopioja ja todistavat ettei tarvitse mitään muuta kuin ihmisen
tahtoa niitten toteuttamiseksi, huomaavat lopuksi kuten Richard
Wagner, että juuri se seikka on otettava huomioon, että ihmiset eivät
voimakkaasti tahdo niitä.
Ja siten särkyy sosialistin unelma tuotantokeinojen järjestämisestä
sosialististen periaatteiden mukaan, positivistin unelma kapitalistin
siveellistyttämisestä, etiikan professorin, vallanpitäjän,
kasvattajan unelma, jonka mukaan käskyjä ja sääntöjä ja
tutkintotodistuksia puetaan miehen päälle, aivan niinkuin suitset
pannaan hevosen suuhun, virkamerkit tuomarin ylle, koru-univormu
sotilaan päälle ja irtotukka näyttelijän päähän, uskotellen
että hänen luonteensa siten on muuttunut. Ainoa perusteellinen
ja mahdollinen sosialismi on siinä että ihmisen vaillinainen
synnyttäminen järjestetään sosialististen periaatteiden mukaan,
toisin sanoen, se on ihmisen kehityksessä. Meidän täytyy päästä
aaseista, muutoin heidän äänensä tulevat särkemään tasavallan.