Metoodi.
Mitä metoodiin tulee, niin mitäpä muuta vielä voi sanoa kuin että
missä on tahtoa, siinä on taitoa. Mutta ellei ole tahtoa, olemme
hukassa. On nimittäin olemassa sekin mahdollisuus meidän pienelle
hupsulle valtakunnallemme, ehkä koko maailmalle, ja koska semmoiset
mahdollisuudet synnyttävät epätoivoa, täytyy meidän pitää kiinni
siitä otaksumisesta, että meillä on vielä kyllin tarmoa ei ainoastaan
elämään, vaan elämään paremmin. Siitä ehkä seuraa, että meidän täytyy
perustaa valtio-osasto kehitystä varten ja valmistaa sen päällikölle
sija ministeristössä sekä määrätä tuloja, joilla ylläpidetään valtion
suoranaisia kokeiluja, sekä annetaan palkkioita yksityisille
henkilöille kehoituksena onnistuneista tuloksista. Se voi ehkä
myöskin merkitä samaa kuin osakeyhtiö ihmisrodun parantamista varten.
Mutta nykyjään se paljoa luultavammin merkitsee samaa kuin sellaisten
ehdotusten kauhistunut leimaaminen siveettömiksi ja epäpuhtaiksi,
mutta samalla ihmistahdon yleinen salainen työntäminen tuohon kauhua
herättävään suuntaan, niin että kaikenlaiset laitokset ja julkiset
vallanpitäjät jos jonkinlaisten tekosyitten nojalla hapuilevat
yli-ihmistä kohti. Herra Graham Wallas, Lontoon kouluhallinnon
puheenjohtaja, on jo uskaltanut viitata siihen että nykyinen
politiikka, jonka mukaan opettajattaret oletetaan hedelmättömiksi,
voi kyllä olla mukavaa kouluhallinnon kannalta katsoen, mutta sietää
kritiikkiä ihmisrodun kasvattamiskannalta nähden. Tämä on yhtä hyvä
esimerkki kuin mikä muu tahansa siitä kuinka liike yli-ihmistä
kohti jatkuu, huolimatta kaikesta tekopyhyydestämme. Yksi asia on
ainakin aluksi selvä. Jos nainen voi huolellisesti valitsemalla
isän lapselleen synnyttää kansalaisen, jolla on hyvät aistimet,
terveet elimet ja kunnollinen ruuansulatus, pitäisi hänelle tietysti
suoda riittävä palkkio tuosta luonnollisesta palveluksesta, jotta
hän suostuisi toisenkin kerran tekemään samoin. Olkoonpa niin että
hän itse kustantaa yrityksensä, tai lapsen isä, tai laskuja tekevä
kapitalisti, tai paikkakunnallinen hallinto, joka säätää että
naiselle pitää erityisissä olosuhteissa suoda vuoden virkavapaus
täydellä palkalla, tai keskushallitus -- tuo kaikki on vallan
samantekevä, kunhan tulos on tyydyttävä.
On surullinen asia, että koska suurimmalla osalla aviopuolisoja
nykyisissä oloissa ei ole kyllin ravintoa, ei pääomaa, ei luottoa
eikä tieteellisiä eikä käytännöllisiä tietoja, joutuisivat he
siinä tapauksessa että valtio suostuisi maksamaan synnytyksistä
samoin kuin se nykyjään maksaa kuolemasta, osakeyhtiöitten haltuun,
jotka koettaisivat hankkia osinkoja aivan niinkuin tavallisessa
teollisuudessakin. Ihmissynnytysosakeyhtiökin (jota hurskaasti voisi
nimittää parannetuksi löytölasten kodiksi tai muuksi semmoiseksi)
voisi vallan hyvin, kunnollisesti johdettuna ja järjestettynä,
tuottaa parempia tuloksia kuin nykyinen riippuvaisuutemme
sekalaisista avioliitoista. Voidaan vastustaa sitä sanomalla että kun
tavallinen urakoitsija toimittaa tavaroita hallitukselle ja hallitus
hylkää ne ala-arvoisina, hylätty tavara joko myydään polkuhinnasta
tai joutuu muutoin roskatavaran joukkoon, mutta jos tavarana sattuisi
olemaan ihmisolentoja, pitäisi heidät joko laskea valloilleen tai
viedä lähimpään vaivaistaloon. Mutta siinähän ei ole mitään uutta
että yksityinen yritteliäisyys työntää ihmishylkyjä joko halvoille
työmarkkinoille tai vaivaistaloon, ja tuon uuden teollisuuden hylyt
olisivat varmaankin paremmin hoidetuita kuin tavallisen köyhyyden
tuotteet. Meidän nykyisessä onnen kaupalla kulkevassa sekasorrossa
kaikkien ihmistuotteiden täytyisi tulla heitetyiksi markkinoille,
olivatpa ne onnistuneita tai onnistumattomia; mutta onnistumattomat
eivät tuottaisi yhtiölle palkintoa ja aikaansaisivat siis suoranaista
tappiota. Käytännöllinen vaikeus kauppa-alalla tässä asiassa olisi
se, että ensimäiset kokeet veisivät paljon aikaa ja rahaa ja
olisivat kovin epävarmoja. Puhtaasti kauppapääoma ei koskettaisi
sellaista urhoollista yritystä sen ensimäisillä kokeiluasteilla, ja
joka tapauksessa semmoiseen tärkeään uuteen yritykseen vaadittavaa
mielenlujuutta ei voisi odottaa pörssiltä. Se on valtiomiesten
käsiteltävä, sellaisten valtiomiesten, joilla on kyllin laaja
luonne sanoakseen meidän demokraateille ja plutokraateille että
valtioviisaus ei näyttäydy siinä että imarrellaan heidän hulluuksiaan
taikka koetellaan sovelluttaa heidän laitakaupunki-käsitystään
omaisuudesta viiden maanosan asioihin. Siihen seikkaan tulee ryhtyä
joko valtio tai joku laitos, joka on kyllin voimakas pakoittamaan
valtiota suomaan sille kunnioituksensa.
Tämmöisen kokeen uutuus tulisi kumminkin olemaan yksinomaa sen
laajuudessa. Yhdessä huomattavassa tapauksessa, nimittäin kun on
kysymys kuninkaallisista henkilöistä, valtio jo valitsee vanhemmat
yksinomaa valtiollisilla perusteilla. Ja ylimystön seassa, vaikka
herttua-arvon perijä on laillisesti vapaa naimaan paimentytön,
yhteiskunnallinen pakko, joka rajoittaa hänen vaalinsa valtiollisesti
ja yhteiskunnallisesti samanarvoisiin naisiin, on niin valtava,
että hän itse asiassa ei ole sen enemmän vapaa menemään naimisiin
paimentytön kanssa kuin Yrjö IV:n oli sallittu ottaa vaimokseen
rouva Fitzherbert, ja herttuan sekä paimentytön avioliitto olisi
mahdollinen ainoastaan seurauksena jälkimäisen tavattomasta
luonteen lujuudesta, joka vaikuttaisi edellisen tavattomaan
luonteen heikkouteen. Kysykööt ne, jotka pitävät koko järjellisen
kehittämisjärjestelmän aatetta mielettömänä ja siveettömänä, miksi
Yrjö IV:n ei sallittu valita omaa vaimoaan, vaikka kuka suutari
tahansa sai naida kenen halusi. Siitä syystä vain että valtiollisesti
oli samantekevä kenen suutari nai, mutta hyvin tärkeätä kenen
kuningas nai. Se tapa, jolla kaikki kuninkaan personallisten
oikeuksien huomioonottaminen, sydämen vaatimukset, avioliittovalan
pyhyys ja romantillinen siveellisyys pannaan väistymään tuon
valtiollisen vaatimuksen tieltä, osoittaa kuinka hyvin voidaan olla
välittämättä kaikista noista näennäisesti kylläkin vastustamattomista
ennakkoluuloista, kun ne joutuvat ristiriitaan semmoisten vaatimusten
kanssa, jotka koskevat hallitsijaimme rotua. Samaa opettaa meille
sotilaan kohtalo. Hänen avioliittoansa, jos sitä ollenkaan sallitaan,
valvotaan itsevaltiaan tavoin, ottamalla huomioon yksinomaa
sotilaallisen sopivaisuuden näkökohtia.
No niin, nykyaikana ei enää hallitse kuningas, vaan suutari. Sotia
hallitsijasukujen välillä ei enää pelätä, eikä liioin panna arvoa
liittoihin hallitsijasukujen kesken. Kuninkaallisten perheitten
avioliitot muuttuvat nopeasti vähemmän valtiollisiksi ja enemmän
kansanomaisiksi, kodikkaiksi ja romantillisiksi. Toiselta puolen
tietoisuus suutarin avioliiton yhteiskunnallisesta merkityksestä
on yhä kasvamassa. Me olemme tehneet yleiseksi kysymykseksi hänen
vaimonsa terveydentilan kuukautta jälkeen synnytyksen. Me olemme
ottaneet hänen lastensa henkisen kehityksen pois hänen käsistään ja
panneet sen valtion kouluopettajan käsiin. Kohta tulemme tekemään
heidän ruumiillisen ravitsemisensa riippumattomaksi hänestä. Mutta he
ovat vielä roskaväkeä, ja valtion heittäminen roskaväen haltuun on
kansallista itsemurhaa, koska roskaväki ei osaa hallita eikä liioin
anna kenenkään muun hallita, paitsi sen, joka tarjoo enin leipää ja
huvituksia. Ei ole olemassa yhtään valtiollista innostelijaa, joka
kahdenkymmenen vuoden käytännöllisen, demokraattisen kokemuksen
jälkeen vielä uskoisi valitsijain valtiolliseen kykeneväisyyteen,
taikka niitten valitsemien johtomiesten kykyyn. Aristokratian
hävittäminen on tehnyt yli-ihmisen välttämättömäksi.
Englantilaiset vihaavat vapautta ja yhdenvertaisuutta liian paljon
voidakseen ymmärtää niitä. Mutta jokainen englantilainen toivoo
itselleen sukuluettelon. Ja hän on oikeassa. Kuningas Demos on
synnytettävä niinkuin muutkin kuninkaat, ja täytymisen kanssa ei voi
väitellä. Yksityisen kynäniekan on turhaa puhua sen enempää niin
suuresta asiasta pienessä kirjasessa. Konferenssi asiaa käsittelemään
on seuraava välttämätön askel. Siihen tulevat ottamaan osaa sellaiset
miehet ja naiset, jotka eivät usko enää elävänsä iankaikkisesti,
ja hakevat siksi kuolematonta työtä, johon he voivat panna parhaan
osan itsestään, ennenkuin heidän ruumiinsa heitetään tuohon suureen
tomunhävittäjään, krematorio-uuniin.