IV.

Ihmisen vastustaminen omaa parantumistaan.

Mutta siedettäisikö sellaista muutosta, jos kerran ihmisen täytyy

kohota ylemmäksi omaa itseään toivoakseen sitä? Siedettäisi kyllä,

sillä ihminen käsittää väärin sen luonteen. Ihminen tosiaankin

toivoo ihanteellista yli-ihmistä kaikella sillä voimalla mikä

häneltä säästyy elantohuolista, ja hän on kaikkina aikoina ihaellut

parasta yli-ihmisen sijaista, minkä hän suinkin on voinut keksiä.

Hänen vähimmin kykenemätön kenraalinsa on uusi Aleksander, hänen

kuninkaansa on maailman ensimäinen gentlemanni, hänen paavinsa

on pyhimys. Hän ei koskaan viihdy ilman ihmis-epäjumalia,

jotka eivät ole mitään muuta kuin vale-yli-ihmisiä. Sitä

seikkaa, että tosi yli-ihminen tulee näpsähyttämään ylisormiaan

kaikille ihmisen nykyisille tyhjänpäiväisille käsityksille

oikeudesta, velvollisuudesta, kunniasta, uskonnosta ja vieläpä

säädyllisyydestäkin, sekä omaksumaan siveellisiä velvollisuuksia,

jotka ovat ylempänä nykyisen ihmisen kestävyyttä, sitä nykyinen

ihminen ei aavista, eikä hän edes huomaa sitä silloinkaan, kuin

satunnaiset yli-ihmisemme menettelevät niin hänen silmäinsä edessä.

Nykyinen ihminen itsekin tekee samoin joka päivä tietämättään. Hän

ei siis tule vastustamaan semmoisen rodun syntymistä, jota hän

sanoo suuriksi miehiksi tai sankareiksi, sillä hän ei kuvittele

heitä todellisina yli-ihmisinä, vaan semmoisina kuin hän itse on,

sekä varustettuina loppumattomalla viisaudella, loppumattomalla

urhoollisuudella ja loppumattomilla rahoilla.

Huolettavimman vastustuksen synnyttää ihmiskunnan yleinen pelko

siitä että jokainen sekaantuminen meidän sukupuolisuhteisiimme tulee

olemaan sekaantumista meidän iloihimme ja romantillisuuteemme.

Tuo pelko on aina, ottamalla loukkaantuneen siveyden muodon,

säikähdyttänyt semmoisia henkilöitä, jotka eivät ole ottaneet selvää

sen sisäisestä heikkoudesta. Mutta pysyväiseksi se jää ainoastaan

niissä huonontuneissa olennoissa, joissa hedelmällisyyden vaisto

on muuttunut pelkäksi nautinnon hauksi. Uudenaikaiset keksinnöt,

joitten avulla voidaan yhdistää nautinto ja hedelmättömyys, ja

joita jo tunnetaan ja voidaan käyttää kaikkialla, saattavat noille

henkilöille mahdolliseksi riistäytymisen erilleen rodusta -- ja tuo

toiminta onkin jo täydessä vauhdissa. Itsetietoisesti hedelmällisten

jatkuva eloonjäänti merkitsee samaa kuin yli-ihmisen puoluelaisten

eloonjäänti, sillä tietysti on tahdottava asettaa vanhan,

itsetiedottoman, ehdottoman, melkein tajuttoman hedelmällisyyden

sijaan järjellisesti johdettu, itsetietoinen hedelmällisyys, ja

poistettava pelkkä hekumallisuus kehitystoiminnasta.[1] Vaikkapa tätä

valikoivaa toimintaa ei olisi keksittykään, rodun tarkoitus kumminkin

murtaisi inhimillisen vaiston vastustuksen. Mehiläiset ja muurahaiset

eivät ole ainoat jotka tyydyttävät luomisvaistonsa edustajien

avulla, itse avioliittolaitoskin pakoittaa menestyksellä miljoonia

normaalisti kehittyneitä miehiä ja naisia naimattomuuteen. Sanalla

sanoen, vaikka yksilöllistä vaistoa tässä asiassa lyhytnäköisesti

pidetään vastustamattoman voimakkaana, se on itse asiassa seikka,

joka lopullisesti ei tule kysymykseen.

[1] Hekumoitsijan osa kehityskulussa on samaa kuin nykyjään ahmarin

osa. Ahmari s.o. mies, jolla on voimakkaimmin kehittynyt itsensä

ravitsemisen vaisto, näkee aina enemmän vaivaa kuin muut hankkiakseen

ruokaa. Kun ruokaa on niin niukalta että sitä voi ainoastaan

suurilla ponnistuksilla hankkia riittävästi, ahmarin ruuanhalu

kehittää hänen viekkauttaan ja kekseliäisyyttään äärimmäisiin asti

ja hänestä tulee ei ainoastaan parhaiten ravittu vaan myöskin

kykenevin mies yhteiskunnassa. Mutta suotuisammissa ilmanaloissa,

taikka siellä missä yhteiskunnallinen ruuanhankinnan järjestäminen

saattaa ylensyömisen helpoksi jokaiselle, ahmari syö terveytensä

pilalle ja vihdoin hän syö itsensä pois koko olemassaolosta.

Kaikki muut hekumoitsijat menestyvät ja joutuvat turmioon samalla

lailla. Siitä syystä voimakkaampien eloon jäänti lopulta merkitsee

samaa kuin itsensä hallitsevien eloon jäänti, sillä ainoastaan he

voivat mukaantua elinkeinojen edistyksen aiheuttamiin, alituisesti

vaihteleviin olosuhteisiin.

Ihminen ja yli-ihminen: Komedia ja filosofia · 第 15 / 22 题