Perfektsionistien koe Oneida lahdelmassa.
Vuonna 1848 perustettiin Amerikassa Oneidan yhteiskunta sen päätöksen
mukaan, jonka kourallinen perfektsionistisiä kommunisteja oli
tehnyt, ja jossa sanottiin että "me tahdomme kokonaan pyhittää
elämämme Jumalan valtakunnan perustamiseen". Vaikka Amerikan kansa
selitti että semmoista ei voitu sietää kristillisessä valtakunnassa,
pysyi Oneidan yhteiskunta olemassa yli 30 vuotta, jolla ajalla se
näyttää synnyttäneen terveempiä lapsia ja tehneen sekä kärsineen
vähemmän pahaa kuin mikään muu tunnettu osakeyhtiö. Mutta se olikin
valiojoukkoa, sillä tosi kommunisti (lyhyesti määriteltynä äärettömän
ylpeä henkilö, joka tahtoo rikastuttaa yhteistä kassaa eikä omaansa)
on ylempänä tavallista osakeyhtiö-kapitalistia aivan niinkuin
tavallinen osakeyhtiö-kapitalisti on ylempänä merirosvoa. Paitsi
sitä perfektsionisteillä oli voimakkaana paimenena päällikkönsä
Noyes, yksi noita satunnaisia yli-ihmisyrityksiä, joita syntyy aika
ajoittain, huolimatta ihmisten epäonnistuneiden laitosten asettamista
esteistä. Noyesin olemassaolo saattoi kommunistien kasvatuskysymyksen
yksinkertaisemmaksi, sillä he tiesivät heti millaisen ihmisen he
halusivat kasvattaa, koska oli päivän selvää kuinka toivottavaa
toisen Noyesin kehittäminen oli.
Mutta tuo kourallinen ihmisiä, joka kolmekymmentä vuotta vältettyään
kaikkea sitä tiedotonta lasten surmaa, jota taitamattomat vanhemmat
harjoittavat yksityisissä kodeissa, oli luvultaan ainoastaan 300
henkeä, ei tietysti voinut tehdä paljoa enemmän kuin todistaa että
kommunistit yli-ihmisten johtamina ja "pyhittäen kokonaan elämänsä
Jumalan valtakunnan perustamiseen" sekä välittäen yhtä vähän
omaisuudesta ja avioliitosta kuin camberwelliläinen pappi välittää
Hindu- tai Suttee-kastista, voivat tehdä elämänsä koko joukon
onnellisemmaksi kuin tavalliset ihmiset, joilla on sekä omaisuus
että avioliitto kiusanaan. Ja kumminkin heidän yli-ihmisensä itse
myönsi, että tämä näennäinen menestys oli ainoastaan osa tuota
luonnotonta ilmiötä, että hän, yli-ihminen, oli syntynyt maailmaan.
Sillä kun ikä lopetti hänen voimansa, hän itse johti ja järjesti
kommunistien siirtymisen avioliittoon, kapitalismiin ja tavalliseen
yksityiselämään, siten myöntäen että tosi yhteiskunnallinen ratkaisu
ei syntynyt siten että satunnainen yli-ihminen sai valiojoukon
seuraamaan johtoaan, vaan siten että kokonainen yhteiskunta
yli-ihmisiä pani sen toimeen omasta tahdostaan. Jos Noyesin olisi
pitänyt järjestää kaikki Yhdysvallat eikä vain muutamia tusinoita
perfektsionistejä, niin Amerikka olisi musertanut hänet aivan
niinkuin Englanti musersi Oliver Cromwellin, Ranska Napoleonin, tai
Roma Julius Caesarin. Cromwell oppi katkerasta kokemuksesta, että
Jumala itsekään ei voi kohottaa kansakuntaa yläpuolelle sen omaa
tasoa, ja että vaikka saisikin kansan niin innostetuksi että se on
valmis uhraamaan kaikki halunsa omantuntonsa vaatimuksille, riippuu
tulos kokonaan siitä mitä laatua tuo kansan omatunto on. Napoleon
näyttää lopuksi tulleen siihen käsitykseen, että ihmiskunta on
paljon harmia tuottava koiralauma, jota kannattaa pitää ainoastaan
metsästämistä varten. Caesarin taito taistella ilman vihaa ja
kostonhimoa; tehtiin tyhjäksi siten että hänen sotilaansa päättivät
surmata vihollisensa kentällä, sen sijaan että he olisivat ottaneet
heidät vangeiksi, joita Caesar olisi armahtanut. Hänen ylemmyytensä
kansalaisena taasen oli ostettu lahjomalla romalaisia suunnattomassa
määrin. Mitä suuret johtajat eivät voi aikaansaada, sitä eivät
myöskään lait ja uskonnot voi. Ihminen käsittää kaikki säädökset oman
luonteensa mukaisesti. Jos yli-inhimillinen käsky on kirjoitettu
niin selvillä sanoilla, että ihminen ei voi sitä selittää väärin
oman tahtonsa mukaan, silloin hän selittää sen kapinalliseksi
herjaukseksi, tai pitää sitä muutoin joko mielettömänä tai vallan
käsittämättömänä. Parlamentit ja synodit puuhailkoot niin paljon
kuin mielensä tekee säädöksineen ja uskontoineen, aina sen mukaan
miten olosuhteet muuttavat luokkia ja niitten etuja, ja seurauksena
heidän puuhistaan voi joskus olla näennäinen siveellinen kohoaminen,
niinkuin esim. silloin kun kauppasäädyn voitto sotilassäädyn yli
aikaansaa sen, että kaksintaistelu saa osakseen yhteiskunnallista
paheksumista ja rahasakkoja. Joskus voidaan myöskin huomata
melkoista, aineellista edistystä, niinkuin esim. silloin kun
työtätekevä luokka saa käsiinsä poliitillisen vallan ja uusien
isäntien itsekkäisyys saa aikaan paremman omaisuuden jaon. Mutta
kaikki tämä on ainoastaan uudestaan järjestämistä ja muodostelemista.
Kunnes kansan sydän ja mieli on muuttunut, ei suurinkaan mies uskalla
hallita sillä edellytyksellä, että kaikki ovat yhtä suuria kuin
hän, yhtä vähän kuin karjanpaimen uskaltaa ajaa laumansa tielle
siinä luulossa että se löytää tiensä yhtä hyvin kuin paimenkin.
Ennenkuin joka mies Englannissa on Cromwell, joka mies Ranskassa
Napoleon, joka mies Romassa Caesar, joka mies Saksassa Luther plus
Goethe, sitä ennen sankarit eivät voi parantaa maailmaa enemmän kuin
Cheopsin pyramidi parantaa pientä maalaishuvilaa. Sellaisten kansojen
synnyttäminen on ainoa todellinen muutos, joka on meille mahdollinen.