sinulle uuden leningin ja ehkä Paavo-pojullekin voimme vielä saada
jotakin. —
Kohosen vaimolle.
Olemme perustaneet vakinaisen armeliaisuusyhdistyksen tehtaalle, jonka
tarkoituksena on seudun puutteenalaisten työläisten avustaminen.
KOHOSEN VAIMO
Neiti on aina ollut niin ystävällinen ja hyvä meitä köyhiä kohtaan.
Kyllä sen jumala on kerran teille palkitseva.
SYLVI puolittain kuiskaten.
Miksi isä ei jo tule?
ELSIE
Onko Sylvi tytön isää jo ikävä?
KOHOSEN VAIMO
Isän pitäisi työstä tullessaan tuoda vähän leipää, jos onnistuu saamaan
ja sitähän se Sylvi siinä odottelee.
ELSIE ymmärtämättä.
Leipää...Minulla on täällä jotain vielä parempaa... katsohan...
— Ottaa muhvinsa sisästä muutamia hienoja sokurileivoksia ja antaa ne
Sylville.
— Anna äidille ja Paavollekin niistä. Ne ovat paljon parempia kuin
parhainkaan vehnäleipä.
KOHOSEN VAIMO
Eihän me vehnäleipää...Milläpä me sellaisia... Tavallista ruisleipäähän
me...
ELSIE hiljaisesti.
Tavallista ruisleipää! Eikö teillä sitten ole...
KOHOSEN VAIMO
Ei. — — eikä ole ollut kolmeen päivään niin palaakaan —
ELSIE
Hyvä jumala...ei leipää kolmeen päivään...ja minä... Mitä te sitten
olette syöneet?
KOHOSEN VAIMO
Perunoita, ja eilen keitimme viimeisistä jauhontomuista vähän velliä.
ELSIE hiljaisesti.
Onko...onko työläisiä tällä paikkakunnalla paljonkin sellaisessa
asemassa?
KOHOSEN VAIMO
Voi, hyvä neiti, kyllä niitä on hyvin paljon...melkein jokikinen
työläisperhe.
ELSIE
Minun täytyy vielä tänä iltana puhua siitä isän kanssa. Leipää lähetän
teille niin pian kuin mahdollista. — Jääkää hyvästi! — Menee kiireesti.
KOHOSEN VAIMO puolittain itsekseen, puolittain Sylville.
Kyllä sillä tirehtöörin neidillä on hyvä sydän ja armelias luonto...
— Katsoo Sylvin ja Paavon sukkia. — Noin hienot sukatkin osti...Ne ovat
maksaneet ainakin kaksi kokonaista päiväpalkkaa...
KOHONEN tulee työstä. Häntä seuraa teht. työmies Pohja, noin 45
v. Kumpikin ovat kehnosti ja ohuesti puetut vuodenaikaan katsoen.
Kohosella nuorassa kimppuun sidottuna 4 tai 5 leipää.
SYLVI rientää isäänsä vastaan. Iloisena.
Onhan sinulla leipää, isä!
KOHONEN laskee leipäkimpun pöydälle.
Onnistuin vielä saamaan muutamia, mutta niidenkin hinta oli taasen
kohonnut. — Menee tumin eteen lämmittämään palelevia käsiään ja
kopistelee lunta puukengistään. — Kohosen vaimo taittaa leivästä
palasen Sylville ja Paavolle. — Nuo puukengät eivät kelpaa mihinkään
näin lumen aikana. Niiden pohjiinkin takertuu lumi paksuina kerroksina,
joten lopulta kulku käy miltei mahdottomaksi. Saisipa ihminen vielä
kerran oikeat kengät jalkoihinsa!
POHJA näyttää visaisia kenkiään.
Tuollaiset ne ovat minunkin kenkäni, vaikka olenkin entinen suutari.
Mutta se joka on sanonut, että sepällä ei ole milloinkaan kunnollista
puukkoa eikä suutarilla kelvollisia kenkiä, on sanonut syvän ja totisen
totuuden.
KOHOSEN VAIMO kaataa kahvia.
Tulkaahan juomaan kahvia lämpimiksenne. Ei se tosin oikeata kahvia
ole, mutta on ainakin sen näköistä. — Kyllähän ne kengätkin olisivat
tarpeen, mutta ennenkaikkea tarvitsisit sinä vahvemman takin. Oikeata
palttoota ei uskalla ajatellakaan.
KOHONEN
Ei uskalla, ei, siksi kallista on nykyisin kaikki vaatetavara, ja
aina vain niiden hinnat kohoavat, niinkuin kaikkien muidenkin paitsi
työmiehen työn. Työpalkat tulla laahustavat puolittain konttaamalla
perässä, silmäkannon jälessä kaikista muista hinnoista. Ja kuitenkin
sanotaan, että työväellä on juuri nyt suurempi valta kuin milloinkaan
ennen. Ymmärrä sitten tämän maailman menoa.
POHJA
Sitä vain sanotaan niin, mutta todellisuudessa ei työväellä ole yhtään
enempi valtaa kuin ennenkään. Liekö niinkään paljon.
KOHONEN
Kyllä nyt olisi jo aika ottaa köyhälistön ohjat käsiinsä, mutta miksi
se ei ota niitä?
POHJA
Se ei pysty vielä ottamaan. — Osoittaa poikasta lattialla. — Mutta he
kenties tulevat sen tekemään.
KOHONEN
Ei pysty...Miksi emme pystyisi? Me pystymme, jos niikseen tulee.
KOHOSEN VAIMO hellästi, hyväileväsi!
Lapsiraukat! Kunpahan teillä jo olisikin valoisampi elämän- taival kuin
meillä on ollut! Mutta alku ainakaan ei näytä siltä. Sylvi raukankin
täytyy pian jäädä pois koulusta. Ei hän siellä voi käydä tuollaisiin
vaatteisiin puettuna. Jäätyyhän hän tielle.
SYLVI itkunsekaisella äänellä.
Äiti, älä jätä minua pois koulusta. Onhan minulla nyt näin hyvät kengät
ja sukatkin kun tirehtöörin neiti antoi.
KOHOSEN VAIMO
Enhän minä sinua jättäisi, mutta sinä et tarkene kovemmilla pakkasilla
niin pitkää matkaa kulkea, sinun muut vaatteesi ovat noin ohuet ja ihan
hajoamaisillaan.
SYLVI
Kyllä niissä tarkenen, äiti. Minä juoksen. Ja keväthän nyt kohta tulee.
KOHOSEN VAIMO
Kyllä kevääseen on vielä pitkä aika, lapsi kulta.
SYLVI lukee vielä hetkisen äänettömänä ja alakuloisena, sitten menee
hän pikkuveljensä kanssa viereiseen huoneeseen.
KOHONEN tuskallisesti.
En todellakaan ymmärrä mitä olisi tehtävä. Insinööri sanoi juuri
viime viikolla, että palkkoja ei enää tulla korottamaan, ennemmin
seisautetaan vaikka koko tehdas.
KOHOSEN VAIMO
Tekisivätköhän ne sen?
POHJA
Joutavia! Eivät ne rahamyllyään niin vaan seisauta.
KOHONEN
Sen nyt ymmärtää lapsikin olevan pelkkää peloittelua. Emme me niin
tyhmiä ole, ettemme sitä ymmärtäisi. — Maailmansota, se on ollut
pohjaton kärsimysten lähde työväenluokalle, mutta kultakaivos
omistavalle luokalle. Tämänkin tehtaan tuotteet menevät niin kaupaksi,
ettei kyetä läheskään täyttämään kysyntää ja hinnat kohoavat myötänään.
POHJA
Mutta siitä huolimatta eivät työläiset uskalla enää palkankorotuksesta
hiiskahtaakaan.
KOHONEN
Sen jälkeen kuin Kalske eroitettiin tehtaasta ja lähti pois
paikkakunnalta, ovat kaikki työläiset käyneet ikäänkuin aremmiksi
ja olojensakin suhteen välinpitämättömämmiksi. Eivät he käy
kokouksissakaan enää säännöllisesti ja kaikenlaiset joutavat
nurkkatanssit ja kortinpeluu pyrkivät voittamaan jalansijaa, varsinkin
nuorempien keskuudessa.
POHJA
Kalske oli reuna poika. Hänen vaikutusvaltansa niin vanhoihin
kuin nuoriinkin oli erityinen jumalien lahja, joka on suotu vain
aniharvoille.
KOHONEN
Myöskin oli hän luotettava. Kun hän jotakin sanoi, niin se sana piti
ja hänen ohjeidensa mukaan sitä tavallisesti meneteltiinkin ja harvoin
harhaan iskettiinkään. Hän oli kuin luotu johtajaksi ja ohjaajaksi.
Herrojen suosikki hän ei kuitenkaan ollut, vaikka olikin taitava
työmies.
POHJA
Eipä tietenkään. Kalske ei ollut mikään lautasen nuolija, jollaisia
herrojen suosikit tavallisesti ovat.
Sarkki ja muutamia nuorenpuoleisia miehiä tulee kiihtyneinä ja
taistelunhaluisina.
SARKKI
Nyt on itse piru irti...!
KOHONEN
Kuinka niin...?
POHJA
Mitä sitten on tapahtunut?
KOHOSEN VAIMO leikillisesti.
Ovatko pojat nähneet mörköjä metsätiellä tänne tullessaan?
SARKKI
Emme me vielä, mitään nähneet ole, mutta kuullellet sitä enemmän.
KOHONEN
Mitä te sitten olette kuulleet?
SARKKI
Nyt ovat herrojen perustamat ja heidän eduskunnassa laillisiksi
julistamat n.k. suojeluskunnat alkanehet sotaisen liikehtimisensä
monissa paikoin maata. Varsinkin pohjanmaan pitäjissä ja Viipurin
tienohilla ovat ne jo ryhtynehet avoimehen aseellisehen toimintahan
työväen perustamia punakaarteja vastahan.
KOHONEN
Lieköhän siinä oikein tosi kysymyksessä?
SARKKI
Totta se on, sitä ei enää tarvitse epäilläkähän. Nyt on vain kysymys
siitä, ottaako työväenluokka taisteluhansikkahan vastahan, vai
antautuuko se heti armoille ilman taistelua.
ÄÄNIÄ
Särkin mukana olevien miesten joukosta.
— Mekö rupeaisimme lahtareilta armoa rukoilemaan!
— Emme ikinä!
— Yksimieliseen vastarintaan on ryhdyttävä!
KOHONEN alentaen ääntänsä.
Eihän meillä ole aseitakaan.
SARKKI myöskin hillitysti.
Tänä iltana on kirkonkylän työväentalolla kokous, jossa päätetähän
aseiden hankinnasta tämän seudun työväestölle.
KOHOSEN VAIMO tuskallisesti.
Hyvä jumala, mitähän tästä vielä lopuksi tuleekaan... Minulla on ollut
niin synkkiä aavistuksia jo kauan aikaa. — Ja Anuakin on parastaikaa
kirkonkylällä. Kunhan ei hänelle mitään tapahtuisi. Menen katsomaan jos
häntä jo jäällä näkyisi. — Pukee vähän joitain kehnoja päällysvaatteita
yllensä ja menee ulos. Kun hän avaa oven syöksähtää raju tuulenpuuska
sisälle huoneeseen ja myrskyn kohina ja luulen vongunta kuuluvat hyvin
voimakkaina.
KOHONEN
Sinne kokoukseen olisi pitänyt täältäkin kulmalta mennä muutamia
ymmärtäväisiä ja harkintakykyisiä miehiä.
SARKKI
Muutamia miehiä tehtahalta sinne kyllä menikin. He lupasivat vielä tänä
iltana tulla ilmoittamahan, jos siellä jotakin tärkeämpää päätetähän.
Oli meilläkin aikomus sinne mennä, mutta emme päässehet ajoissa
lähtemähän.
POHJA
Olisipa vain Kalske tällä seudulla. Hän kyllä tietäisi, mitä olisi
tehtävä.
KOHONEN
Hänen kaiteistansa miestä me nyt todellakin tarvitsisimme.
SARKKI
Kalske oli tosin mitä parahin toveri ja älykäs — mutta hän luotti
liijaksi niihin kaikenlaisihin herrojen konsteihin, eduskuntahan ja sen
sellaisihin...
POHJA
Mutta onhan eduskunnasta ollutkin arvaamattoman paljon hyötyä koko
työväenluokalle.
KOHONEN
Viime vaaleissa tosin hävisimme, mutta...
SARKKI
Eduskunnat ja muut sellaiset kunnat ovat niitä herrojen ja narrien
laitoksia. Aina niissä ovat porvarit kenkkuilemassa yrittipä työväki
mitä tahansa. Vaaleissa tosin hävisimme, jumal'auta, mutta se on pieni
asia ja meitä on visailunkin enemmän kun oikein tosi tulee.
KOHOSEN VAIMO tulee ulkoa.
Siellä on hirveä ilma. Lumi lentää hurjana ryöppynä koskien kasvoihin
kuin tuhansien teräsneulöjen pistot. — Kuinkahan Anna siellä selviää?
KOHONEN
Lumimyrskystä Anna kyllä selviää, ellei muuta estettä satu. Ulkoa alkaa
kuulua jalkojen töminää ja puheen ääniä. Kohonen kuuntelee. — Luulen
hänen jo tulevankin.
SARKKI
Sieltä tulee useampiakin.
ANNA noin 23-vuotias, huomattavan kaunis, vaaleaverinen, tulee Kalske
mukanansa. Iloisena ja innostuneena.
— Katsokaahan kenet minä tuon mukanani! Lapasin hänet tuolla tiellä ja
sain kuin sainkin hänet lähtemään mukaani, vaikka hän ensin estelikin.
KOHONEN ilostuneena.
Kalskeko! No, terve! Siinä mies missä mainitaan! Mikä sinut nyt tänne
on lennättänyt?
AARNE KALSKE kättelee kaikkia.
ÄÄNIÄ
— Terve!
— Vielä sinäkin elät!
POHJA kätellen Kalsketta. Sydämellisesti.
Terve, poikani! Sinua juuri olemme kaivanneet.
AARNE KALSKE
Miksi minua...
KOHONEN
Ohjaajaksemme ja neuvonantajaksemme.
KOHOSEN VAIMO
Kuinka te pääsitte lainkaan liikkumaan sellaisessa hirveässä ilmassa?
ANNA
Minulla oli sukset. En älynnyt heti kotoa lähtiessäni ottaa suksia,
mutta onneksi sain Kantolasta jo mennessäni sukset lainaksi.
SARKKI Kalskeelle.
Missä sinä nykyisin olet oleskellut, kaupungissako, vai...?
AARNE KALSKE
Enimmäkseen siellä...Mutta jätetään nyt sellaiset, meillä on paljon
tärkeämpiä asioita.
ÄÄNIÄ
Puhu, puhu!
SARKKI
Niin, annappa kuulua, mitä sinulla on sydämelläsi.
AARNE KALSKE
Liian kireälle jännitetty jousi on vihdoinkin katkennut. — Kaikkialla,
eteläisissä osissa maata, on syttynyt avoimia aseellisia taisteluja
työväestön ja porvariston välillä. Ne alkoivat tänä aamuna ja
kulovalkean tavoin ovat ne levinneet kylästä kylään ja kaupungista
kaupunkiin. Pääkaupungissa otti työväestö jo edellisenä yönä käsiinsä
kaiken vallan ja työväestön valitsema johtava komitea määräsi
hallituksen jäsenet vangittaviksi. Nämä olivat kuitenkin hiukkasta
ennemmin ehtineet paeta kaupungista jonnekin pohjoiseen.
KOHONEN
Mitenkä läheisessä kaupungissa yleensä suhtaudutaan nykyiseen
tilanteeseen ja tapauksiin? Ovatko mielet kylläkin kiihtyneitä?
AARNE KALSKE
Mieletkö kiihtyneitä...?
Melkein kuiskaten, mutta voimakkaasti ja pontevasti.
— Siellä on aseellinen vallankumous täydessä käynnissä. Se alkoi tänä
aamuna. Kaikki työt ovat seisauksissa ja työväestö on julistanut
täydellisen diktatuurin.
KOHONEN hypähtäen kiivaasti ylös:
Meidän on heti ryhdyttävä joihinkin toimenpiteisiin!
SARKKI
Ja nyt on toimittava ripeästi, yksi vuorokausi voipi merkitä paljon!
ANNA
Missään tapauksessa emme näin lähellä kaupunkia ja tiheässä
asutusseudussa voi jäädä toimettomiksi ja välinpitämättömiksi.
ÄÄNIÄ
Emme voi! — Emme!
AARNE KALSKE
Kuinkahan monta kelvollista miestä saisi tältä paikkakunnalta kokoon?
KOHONEN
Ehkä noin satakunta, luulisin.
AARNE KALSKE
Se riittäisi aivan hyvin näin aluksi. Mutta ennen kaikkea
pitäisi ne olla rohkeita ja uljaita, sekä luotettavia ja varmoja
työväenjärjestöjen jäseniä. Roistoja ja huligaaneja emme huoli
joukkoomme. — Onkohan paikkakunnan porvarien kaarti hyvinkin aseistettu?
KOHONEN
Kyllä niillä aseita on, vaikka ne koettavat niitä meiltä työläisiltä
salata.
SARKKI
Entä meillä työläisillä? Onko meillä aselaista tietoa?
POHJA
Kyllä se aseen saa, joka lyödä tahtoo.
AARNE KALSKE
Aseita kyllä on kun vain saadaan kelvollisia miehiä niitä käyttelemään.
KOHOSEN VAIMO
Eiköhän olisi parempi, ettei lainkaan tartuttaisi aseisiin, sillä joka
miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.
AARNE KALSKE
Tietysti se olisi parempi. Minä olen ensimäinen sen myöntämään. Mutta
ellemme nyt nouse vastarintaan, niin joudumme kokonaan porvarien
armoille ja menetämme nekin saavutukset, joita viime aikoina olemme
onnistuneet valtaamaan.
ANNA tulisesti.
Ja jos ei mitään uskalleta, ei myöskään mitään voiteta. Ja nyt on
uskallettava jos koskaan. Hukkukoon sitten jos on hukkuakseen!
AARNE KALSKE
Sanoit aivan oikein, Anna. Hukkukoon sitten jos on hukkuakseen!
KOHOSEN VAIMO
Niin...en minä niitä asioita paljon ymmärrä, mutta että vallan pyssyjen
kanssa toisiaan vastaan...Se tuntuu niin kamalalta ajatellakin.
Ja jospa sillä keinoin edes saataisiin tämä työläisten kurja ja
viheliäinen elämä vähänkin paranemaan, niin silloin voisi sodankin
tuottamat kärsimykset vielä kestää, mutta jos yrityksemme epäonnistuu,
niin entä sitten...?
KOHONEN
Tämän kurjemmaksi ei olomme enää voine tulla, kävipä miten tahansa.
SARKKI
Ja tapauksien kulkua emme enää voi saada kääntymähän, vaikka
tahtoisimmekin. On vain nopiasti toimittava, että päästähän alkuhun.
Pitäisi saada tietohomme, mitä kirkonkylän työväentalolla päätettihin.
Sinne meni useita miehiä tältäkin kulmakunnalta. Lienevätköhän jo
palasinehet.
AARNE KALSKE
Niiltä miehiltä pitäisi vielä tänä iltana saada tieto kokouksen
päätöksistä.
Kohosen vaimo menee viereiseen huoneeseen.
ANNA
Minä otan sen hankkiakseni.
SARKKI
Odotahan, minä kirjoitan luettelon heidän nimistänsä. — Kirjoittaa ja
antaa sen Annalle.
AARNE KALSKE
Ja koeta toimia ripeästi!
ANNA
Ole huoletta. Hyvin pian olen jälleen täällä. — Menee kiireesti.
AARNE KALSKE jää katsomaan Annan jälkeen.
Kelpo tyttö, tulinen, rohkea ja innostunut. Oikea taistelijatyyppi.
Hän kelpaisi esimerkiksi monelle kokeneemmallekin työväenluokan
taistelijalle.
KOHONEN
Nuoret juuri ovatkin taistelijoita. Nykyisin seuraavat tapaukset
toisiaan niin nopeasti, että meidän vanhempien on hyvin vaikeata,
toisinaan miltei mahdotontakin, seurata täydelleen mukana. Mutta te
nuoret, te olette joustavampia ja rohkeampia ja teillä on enemmän
tietoja, vaikka kokemusta puuttuukin. Sentähden teidän nuorten on
asetuttava johtamaan toimintaamme ja tarkoin huolehdittava siitä, että
koko työväenluokan onni on kaikissa teoissa ainoana päämääränä.
AARNE KALSKE miettivästi.
Vuorenraskas on se edesvastuu, joka nykyisinä kohtalokkaina aikoina
painaa työväenluokan eturivissä kulkevien hartioita. — Usein välähtää
mieleeni kysymykset: Oletko sinä kyllin laajanäköinen, kyllin
uhrautuvainen voidaksesi ottaa jonkin osan tästä edesvastuusta
kantaaksesi? — Sitten tämä viimeisin askel... Onko se oikea? Onko
se köyhälistölle kokonaisuudessaan onneksi vai turmioksi? — Lyhyt
äänettömyys.
POHJA
Kaikki merkit viittaavat siihen, että ihmislasten on vielä kuljettava
monien tuskien ja koettelemuksien läpi ennenkuin todelliset elämänarvot
niille vaikenevat. — Onneksi en tämän askeleen usko olevan, mutta
näköpiirin laajentamiseksi ja kokemuksien hankkimiseksi on se
nähtävästi välttämätön.
AARNE KALSKE
Työväenluokan tie kautta vuosisatojen on aina, ollut tuskien tie. Ja
kumminkin on se aina alistunut, aina armoille antautunut. Nyt sillä
on toinenkin tie edessä. Tuskien ja kärsimysten tie sekin, mutta se
on ainakin kunniakas...yljäs...Ja sen tien päässä siintää, tosin
himmeänä ja utuisena, mutta kumminkin mahdollisena, onnellisempi,
oikeudenmukaisempi yhteiskunta.
KOHONEN
Paljoa emme sillä tiellä voi menettää, jos menetämmekin, mutta voittaa
voimme paljonkin.
AARNE KALSKE
On kuitenkin yksi kysymys: Olemmeko kyllin voimakkaita, kyllin
uhrautuvaisia, kyllin valistuneita, sanalla sanoen pystyviä sitä tietä
kulkemaan? Toisinaan sitä epäilen. — Äänettömyys. Hypähtää pontevasti
ylös. Tulisesti. — Pois kaikki epäilykset ja synkät mietelmät! Arpa on
jo heitetty. Meidän täytyy kulkea juuri sitä tietä ja meidän täytyy
voittaa!
Anna ja muutamia miehiä tulee.
SARKKI
Nopiasti sinä, Anna asiasi toimititkin.
ANNA
He tulivat jo tuolla tiellä vastaani. Olivat tulossa tänne. — Miehet
kättelevät Kalsketta toverillisen ystävällisesti ja sydämellisesti.
ÄÄNIÄ
— Terve, toveri!
— Tervetuloa joukkoomme!
— Johtamaan toimintaamme!
AARNE KALSKE
Millainen on asema? Mihin toimenpiteisiin päätettiin ryhtyä?
ANNA ehättäen ennen miehiä.
Naapuripitäjässä kuulun olevan parhaillaan tulinen taistelu käynnissä,
ja meidän tehtävämme täällä on näinollen ilman muuta selvä.
KOHONEN kiihkeästi.
Siis nopeaan ja tarmokkaaseen toimintaan ennenkuin on myöhäistä.
ÄÄNIÄ
Annan mukana, tulleiden miesten joukosta.
— Aivan niin!
— Niin päätettiin!
SARKKI
Vihdoinkin oikea ote! Naapuripitäjässä jo tulinen taistelu käynnissä!
Ja mekö tällä tienoholla sitten seisoisimme yksin toimettomina,
lampahannahkaisina syrjästäkurkistelijoina. Emme jääkään. Toimehen ja
heti paikalla!
AARNE KALSKE
Entä te toiset? Mitä te arvelette?
KOHONEN varmasti.
Minä ainakin liityn mukaan täydestä sydämestäni.
ÄÄNIÄ
— Myöskin minä!
— Ja minä! — Ja minä!
— Kaikki mukaan!
SARKKI
Yksikään ei saa jäädä pois.
POHJA
Toverit — sanon rehellisesti mielipiteeni — minä en voi näin ilman
muuta, aseellista toimintaa hyväksyä. Ensinnäkin se sotii vastaan
meidän periaatteitamme ja inhimilliseltäkin kannalta katsoen...
SARKKI
Mene merehen periaatteinesi ja inhimillisyyksinesi! Ne eivät ole
mädännehen perunan arvoisia lahtarien kiväärien suun edessä.
ÄÄNIÄ
— Aivan oikein!
— Sarkki on oikeassa!
POHJA
Kehoitan teitä, toverit... harkitkaa tarkoin... Tilanne ja olosuhteet
eivät nyt ole lainkaan sopivat aseihin tarttumiselle.
SARKKI
Vaiti, pahan ilman lintu! Sinunkaltaisiesi mielestä eivät tilanne ja
olosuhtehet ole milloinkahan sopivat.
POHJA
Mutta koska asiat nyt vielä ovat näin karkealla kannalla ja koska jo
lähes parikymmentä vuotta olen ollut mukana kaikissa herroja vastaan
tähdätyissä pyrkimyksissä, niin seuraan mukana nytkin vaikka tiedänkin,
että syöksymme kohti turmiotamme, mutta tovereilleni kohtalo olkoon
minunkin kohtaloni.
ÄÄNIÄ
— Oikein Pohja!
KOHONEN
Se on miehen puhetta.
AARNE KALSKE
Ja mitä merkitsevät yksilöiden kohtalot koko työväenluokan onnen
rinnalla! Yksilö hävitköön kun vain suku säilyy. Sitäpaitsi on
peräytyminen myöhäistä. Aseellinen taistelu on ainoa mahdollinen keino
nykyisissä oloissa. Mutta se painakaa tarkoin mieliinne, että tie,
jolla nyt aiomme astua, ei ole kukilla siroiteltu. — Ryhdytäänkö siis
ase kädessä puolustamaan oikeuksiamme ja vapauttamme?
ÄÄNIÄ innostuneita, kiihoittuneita, uhkaavia ja pontevia.
— Ryhdytään! — Ryhdytään!
— Hyvä! — Hyvä!
AARNE KALSKE
Siis ase kädessä?
ÄÄNIÄ
— Niin, niin!
AARNE KALSKE
Voittoon tai kuolemaan?
ÄÄNIÄ
— Voittoon tai kuolemaan!
AARNE KALSKE
Hyvä! Ja joka tämän valan unohtaa, hänen ylitsensä langetkoon koko
työväenluokan ikuinen kirous! — Nostaa kätensä.
ÄÄNIÄ
— Niin tapahtukoon!
AARNE KALSKE
Väliaikainen johtaja on myöskin valittava, jonka käskyjä ja määräyksiä
jokaisen on ehdottomasti noudatettava kunnes Vakinainen päällikkö
voidaan valita.
ANNA
Kalske päälliköksi!
ÄÄNIÄ
— Hyvä, hyvä!
AARNE KALSKE
Miettikäähän tarkoin! Näissä olosuhteissa en ehkä ole sopiva... Olen
liian omavaltainen ja myöskin vaadin ehdotonta kuuliaisuutta.
POHJA
Kaiken toimintamme ehdoksi asetan, että Kalske ottaa johdon käsiinsä.
ÄÄNIÄ
— Kalske päälliköksi!
— Hyvä! Hyvä!
AARNE KALSKE
Ja nyt joukkoamme lisäämään!
SARKKI
Entä asehet?
AARNE KALSKE
Niistä huolehdin minä. Viisi tai kuusi miestä lähtee nyt heti minun
mukanani. Te toiset jäätte tähän ympäristölle pitämään vartiota,
ettei mitään yllätyksiä tapahdu ja odottamaan tarkempia määräyksiä ja
toimintaohjeita.
SARKKI intohimoisen tulisesti.
Nytkö...nytkö siis minun suuri ja salainen unelmani alkaa toteutua.
Työväenluokan aseellinen vallankumous! Mikä suuri ja mahtava ajatus
tuohon lauseheseen kätkeytyykään! Juuri sitä tietä käy työväenluokan
vapahdus.
Menevät.
KOHOSEN VAIMO tulee viereisestä huoneesta tuskan ja kauhun vallassa.
Uni ei tule vaikka kuinka yrittäisin, niin olen levoton ja pahojen
aavistuksien vallassa. Kunhan ei tästä kaikesta olisi seurauksena
jotakin vielä kauheampaa kuin mitä näihin asti olemme saaneet kokea.
SYLVIN ääni kuuluu viereisestä huoneesta.
Äiti, mihin sinä menit?
KOHOSEN VAIMO
Täällä minä olen, lapseni.
SYLVI
Minun on niin kylmä ja peloittaakin täällä yksin pimeässä.
KOHOSEN VAIMO askartelee jotakin.
Eihän siellä mitään pelättävää Ole, ja hyvin pian minä tulen...Nuku nyt
vain rauhallisesti. — Hetken äänettömyys.
SYLVI hätäisesti.
Äiti, tule katsomaan — — pian!
KOHOSEN VAIMO
Mitä sitten?
SYLVI
Suuri punainen loimu näkyy tuolta kaukaa...metsän takaa.
KOHOSEN VAIMO rientää viereiseen huoneeseen. Kuuluu hänen kauhistunut
huudahduksensa.
Hyvä jumala! Se on tulipalo. Koko taivaanranta on yhtenä tulimerenä!
ANNA tulee hätääntyneenä.
Ei täällä olekaan ketään. —
Kohosen vaimo tulee kiireesti viereisestä huoneesta.
ANNA
Vimmattu taistelu riehuu parhaillaan Jylkin kartanossa ja sen
ympäristöllä. Kartanon päärakennus palaa. Muuan punaisten lähetti tuli
äskettäin tänne pyytäen lähettämään kiireesti apua. — Kunhan Kalske
vain pian tulisi!
KOHOSEN VAIMO
Jumala armahtakoon meitä viheliäisiä ihmisparkoja, millaisia aikoja
olemme joutuneet elämään!
ESIRIPPU.
KOLMAS NÄYTÖS.
NÄYTTÄMÖ:
Sama paikka kuin ensimäisessä näytöksessä. Tirehtööri Ståhle, pastori
Loimaranta, tilanomistaja Falck ynnä muutamia muita ympäristön
tilanomistajia, tehtaan työnjohtajia ja konttoristeja saapuvilla.
Mieliala hermostunut, levoton ja raivoisan kostonhimon täyttämä. Kaikki
puhuvat hillityllä tukahutetulla äänellä, mutta silti kiihkeästi ja
pontevasti. Akkunoissa on tiheät kaihtimet estämässä valoa ulkopuolelle
näkymästä. — Myöhäinen ilta.
PASTORI LOIMARANTA lamaantuneesi.
Eikö vieläkään...mitään?
TIREHTÖÖRI STÅHLE tulee kiireesti.
Minulla on vihdoinkin hyviä uutisia.
ÄÄNIÄ jännittyneitä, toivon elähdyttämiä.
Mitä, mitä?
TILANOMISTAJA FALCK
Kertokaa, kertokaa!
ÄÄNIÄ
Niin kertokaa!
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Eilen illalla kävi luonani muuan pohjoisesta tullut valkoisten lähetti.
Hän oli onnistunut tunkeutumaan aina tänne asti ja hän kertoi, että
Seinäjoella eräs kenraali — Mannerheim on hänen nimensä — kokoo
parhaillaan joukkoja hyökätäkseen tänne etelään tuhoamaan punaisten
armeijan...
PASTORI LOIMARANTA
On niin paljon ollut kaikenkaltaisia huhuja...Pian saadaan apua
sanotaan...Voikohan tähänkään luottaa?
TILANOMISTAJA FALCK
Niin, voikohan...?
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Tämä tieto on aivan varma ja luotettava. Lähetti oli itse kenraali
Mannerheimin lähettämä.
TILANOMISTAJA FALCK
Missä on nyt tuo lähetti?
TIREHTÖÖRI STÅHLE