AARNE KALSKE
Nelinäytöksinen näytelmä
Kirj.
T. E. KIVIPELTO
Tampereella,
Tampereen Työväen Sanomalehti Oy,
1923.
HENKILÖT:
AARNE KALSKE, konetyömies.
TIREHTÖÖRI STÅHLE, tehtailija.
ELSIE, edellisen tytär.
PASTORI LOIMARANTA.
TILANOMISTAJA FALCK, suurtilallinen.
ELLI, edellisen tytär.
TEHTAAN INSINÖÖRI, Ståhlen tehtaassa.
KOHONEN, tehtaan työmies.
KOHOSEN VAIMO.
ANNA ja SYLVI, heidän lapsiansa.
SARKKI, tehtaan työmies, nuorehko pohjalainen.
LUUTNANTTI FREY, jääkäri.
POHJA, tehtaan työmies.
ENSIMÄINEN PUNAINEN.
TOINEN »
ERÄS NUORI PUNAINEN, Pohjan poika.
ERÄS KONTTORISTI, Ståhlen konttorissa.
Tehtaan työnjohtajia, konttoristeja, tilanomistajia.
Tehtaan työläisiä.
Punaisia ja valkoisia sotilaita.
Tapahtuu Suomessa eräässä tehdasseudussa lähellä kaupunkia v. 1917
lopulla ja v. 1918 alkupuolella.
Ensimäinen näytös: Tirehtööri Ståhlen konttori.
Toinen näytös: Tehtaan työmiehen Kohosen asunto.
Kolmas näytös: Tirehtööri Ståhlen konttori.
Neljäs näytös: Tirehtööri Ståhlen palatsin pihamaa, saman rakennuksen,
jossa on konttori.
ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
NÄYTTÄMÖ:
Tilava, komeasti sisustettu puoleksi varasto- puoleksi
konttorihuoneusto. Oikealla kirjoituspöytä, jolla on puhelin.
Vasemmalla leposohva. Seinällä kirjakaappi ja muutamia hyllyjä, joissa
on kirjoja, papereita ja teknillisiä esineitä. Leposohvan vieressä
olevalla pöydällä on kirjoituskone. Parkettipermanto.
Esiripun avautuessa istuu tirehtööri Ståhle suurella konttorituolilla
kirjoituspöydän ääressä. Hänen sivullaan seisoo nuorenpuoleinen
konttoristi, joka on juuri lopettanut lauseensa ja seisoo nyt odottavan
näköisenä ja kunnioittavassa asennossa.
TIREHTÖÖRI STÅHLE nousten hermostuneesti ylös tuoliltaan ja lähtien
kiivaasti astelemaan edestakaisin lattialla.
Taaskin...Sanokaa, etten ota vastaan. Minulla on muutakin tehtävää
kuin yhtenään ottaa vastaan jos jonkin näköisiä lähetystöjä. Puhukoot
työnjohtajillensa; he kyllä esittävät asiat minulle.
KONTTORISTI kumartaen.
Kuten käskette, herra Tirehtööri. — Aikoo poistua.
TIREHTÖÖRI STÅHLE huutaen hänen jälkeensä.
Tai odottakaahan! Otan vastaan heidät,
KONTTORISTI kumartaa äänettömänä ja poistuu.
TIREHTÖÖRI STÅHLE syventyy työhönsä. Äänettömyys.
Aarne Kalske, Kohonen ja Sarkki tulevat. KALSKE on noin 28—30 vuotias,
sirovartaloinen, jäntevä ja ryhdikäs. Katse terävä, puhe varmaa,
ilmeikästä ja mukaansa tempaavaa. Tekee älykkään, voimakkaan ja rohkean
vaikutuksen. Hän on siistinpuoleisessa työpuvussa, n.k. overhaalii
näkyvät takin alta.
KOHONEN ijäkäs, tarmokkaan näköinen, huolien ja puutteiden uurtamat ja
halventamat kasvot.
SARKKI noin 23—24 vuotias. Käytös jonkinverran röyhkeätä ja uhmailevaa.
Puhuu huomattavasti pohjalaista murretta. Pysähtyvät äänettöminä
ovensuuhun.
TIREHTÖÖRI STÅHLE kirjoittaa kääntämättä katsettaan edessään olevista
papereista. Kiusallinen äänettömyys.
AARNE KALSKE tyynesti, varmasti ja arvokkaasti.
Herra tirehtööri!
TIREHTÖÖRI STÅHLE kääntää katseensa, kylmä lajitunkematon ilme
kasvoilla: kylmästi, värittömästi.
Mitä haluatte?
AARNE KALSKE
Eilisiltana pitämässään kokouksessa päätti tehtaan työväen
ammattiosasto esittää herra tirehtöörille palkankoroitusanomuksen ja
valitsi meidät tuomaan sen perille.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Ammattiosasto? Mikä se on? Olenhan sanonut, että en tunne mitään
sellaista. Minun tehtaassani työskentelee vain työläisiä ei
ammattiosastoa.
KOHONEN
Ammattiosasto on juuri tehtaan työläiset. Se on työväen perustama
järjestö, yhteenliittymä, joka toimii työväestön nimissä ja heidän
valtuuksillaan.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Sitäpaitsi olemme päättäneet, että minkäänlaisia
joukkopalkankoroituksia emme tule' enää myöntämään. Yksityisesti
ehkä ja harkintamme mukaan voimme jonkun verran koroittaa...sitten
tuonnempana...
SARKKI kiihtyneesti.
Asia ei riipu yksin teidän harkintanne varassa. Myöskin me olemme
päättänehet...
TIREHTÖÖRI STÅHLE kylmästi.
Vai niin...
SARKKI uhkaavasti.
Niin...
AARNE KALSKE hillitysti.
Herra tirehtööri, pyydän...ajatelkaahan nykyistä tilannetta.
Maailmansota yhä jatkuu ja sen seuraukset ovat olleet tuhoisammat juuri
työväenluokalle. Elintarpeiden hinnat yhä kohoavat ja työläisten elämä
kurjistuu päivä päivältä.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Mitä voin minä yksin tehdä? Maailmansodan seuraukset koskevat
meitäkin ehken vielä raskaammin kuin teitä, työläisiä. Raaka-aineiden
hinnat ovat nyt jo suunnattoman korkeat ja rahamme arvo yhä alenee.
Teollisuutemme menee huimaavaa vauhtia kohti perikatoansa. Eikä minun
tehtaani ole mikään armeliaisuuslaitos.
AARNE KALSKE
Te siis kiellätte?
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Kuinka suuri on vaatimuksenne?
AARNE KALSKE
25 penniä tuntia kohden ja urakkatyöstä 15 prosenttia
TIREHTÖÖRI STÅHLE tekee kynällä nopeasti laskelmia.
Se tietäisi noin 1 1/2 prosentin lisämenoa koko tehtaan tileihin. — Ei,
en voi suostua.
KOHONEN
Mutta ajatelkaahan, herra tirehtööri...
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Olen ajatellut. — Syventyy työhönsä. — Miehet seisovat vielä hetken,
sitten poistuvat äänettöminä, synkkinä ja uhkaavina. Miesten poistuttua
keskeyttää tireht. Ståhle työnsä ja sytyttää sikaarin. Sitten yrittää
hän jälleen syventyä työhönsä. Heti sen jälkeen kuuluu koputus ovella.
TIREHTÖÖRI STÅHLE puoliääneen, hermostuneesti.
Kuka piru siellä taas on? — Ääneen. — Sisään!
ELSIE kaunisvartaloinen, miellyttävän näköinen, astuu sisälle.
Eloisasti.
Mutta, isä, noin huonotuulisen näköinen jo heti viikon alussa! Mitä
ikävää sinulle jo onkaan tapahtunut, isä?
TIREHTÖÖRI STÅHLE vähän jurosti.
Eipä mitään erityistä, tyttöseni. Mutta nämä nykyiset ajat, ne eivät
juuri hyväntuulisuutta lisää.
ELSIE
Ei tosin isä, mutta sentähden meidän olisikin nykyisien vaikeiden
aikojen seurauksia yritettävä lievittää niiden keskuudessa, jotka
niistä seurauksista enimmän kärsivät, ja ethän kai tahtone väittää,
että me niistä erityisemmin kärsisimme, vai kuinka isä?
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Hm...Ellei nyt juuri sillä tavalla kuin sinä näyt tarkoittavan,
tyttöseni, niin on kuitenkin paljon asioita, joita sinä et vielä
ymmärrä etkä ole tilaisuudessa kokemaankaan, kuten esimerkiksi minä,
eikä ne ole suinkaan vähemmän huolestuttavia.
ELSIE
Tietenkin sinulla on paljon huolta, ymmärränhän minä sen, isä, mutta
nälän ja puutteen aiheuttamista kärsimyksistä emme kuitenkaan tiedä
mitään niinkuin työläisemme tuolla alhaalla. Heitä nykyinen ahdas
aika vasta koettelee. Olen itse seurannut heidän jokapäiväistä
elämäänsä. Eilen tuli tuolla tiellä vastaani Kohosen lapset aivan
avojaloin. Ajattelehan, isä, näin myöhäinen syksy, maa on jo ihan
jäässä ja kuitenkin olivat he avojaloin ja muutenkin sangen kehnosti
ja puutteellisesti puetut. Kun kysyin heiltä, miksi he eivät olleet
pukeneet kenkiä jalkoihinsa, sanoi vanhin heistä, ettei heillä ole
kenkiä. Ei ole lainkaan kenkiä ja talvi on juuri tulossa! Eikö se ole
hirveätä?
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Hm...hm...Se on tosin ikävää, mutta mitäpä sille mahtaa? Kalliit ahtaat
ajat, ne koskevat jokaiseen.
ELSIE
Mutta eikö meidän velvollisuutemme olisi lievittää heidän
kärsimyksiänsä, vai mitä sinä arvelet, isä?
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Niinhän me teemmekin, tyttöseni. Mehän annamme heille työtä ja
kohtuullisen palkan.
ELSIE
Miksi he eivät sitten osta kunnollisia vaatteita itselleen ja
lapsilleen.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Tjaah...nykyisin ovat kengät ja vaatteet siksi kalliita, ettei niitä
saa kohtuullisillakaan palkoilla. Sitäpaitsi on monilla työläisillä
paljon lapsia ja harvat heistä kykenevät järjestämään taloutensa
nykyistä kallista aikaa vastaavaksi. Heiltä puuttuu taloudellista
järjestelykykyä ja säästäväisyyttä. Sen lisäksi on nykyinen kahdeksan
tunnin työpäivä myöskin vähentänyt työläisten ansiota. Mutta itsehän he
sitä tahtoivat. He tietysti kärsivät mieluummin vähän enemmän puutetta
kuin tekevät pitempiä työpäiviä.
ELSIE teeskennellyn naivisti.
Mutta ethän sinä, eikä toisetkaan herrat täällä konttorissa tee
pitempiä työpäiviä, ette aina niinkään pitkiä, ja kuitenkin on heillä
ja heidän lapsillansa hyvät lämpimät vaateet — minulla esimerkiksi.
TIREHTÖÖRI STÅHLE vähän kärsimättömästi.
Elä nyt ole tyhmä, Elsie. On ero meidän ja heidän työnsä välillä,
sen sinun pitäisi ymmärtää. Sitäpaitsi, minullahan on kiinnitettynä
liikkeeseen suurehko pääoma, jota työläisillämme ei ole, ja myöskin
vastaan minä liikkeen mahdollisista tappioista. Vertauksesi ei siis
sattunut lainkaan paikalle. — Mutta jätä minut nyt, tyttöseni, minulla
on muutamia tärkeitä tehtäviä suoritettavana.
ELSIE
Saanhan ostaa kengät Kohosen pikkupojalle ja tytölle, isä? Lupasin sen
heille.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Tietysti saat, tyttöseni, ilmoita vain summa, minkä ne tulevat
maksamaan. — Muutoin toivoisin, että sinä alkaisit kiinnittää enemmän
huomiota oman piirisi keskuuteen. Sinä lyöt laimin paljon sellaista,
joka sinun asemassasi olevalle nuorelle naiselle on tärkeätä, jopa
välttämätöntäkin. — Mutta siitä toiste. Nyt minulla ei ole aikaa niitä
tarkemmin selvitellä. — Jää hyvästi, tyttöseni!
ELSIE suutelee kevyesti isäänsä. — Hyvästi isä! — Pujahtaa nopeasti
ulos ovesta.
TIREHTÖÖRI STÅHLE syventyy taas hetkeksi työhönsä, sitten sytyttää
hän jälleen sikaarin ja jää tuijottamaan miettivänä eleensä. — Kuuluu
koputus ovelta.
TIREHTÖÖRI STÅHLE puoliääneen.
Tietysti taaskin jokin työväen lähetystö. — Ääneen. — Astukaa sisään!
TEHTAAN INSINÖÖRI tulee.
Pyydän anteeksi, herra tirehtööri, taasen vanha juttu! Työläiset
uhkaavat lakata työstä ellei heidän palkankorotusvaatimukseensa
myönnytä.
TIREHTÖÖRI STÅHLE ivallisesti ja harmistuneena.
Niinpä tietenkin...Kaikkiko? Yksimielisesti?
INSINÖÖRI
Jokseenkin...tahtoo sanoa muutamia harvoja lukuunottamatta.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Kirottua! Ja jos minä nytkin heille koroitan, niin pian ovat he
jälleen kimpussani. Kuulkaahan, mitä mieltä te itse olette tämän
palkankoroitusvaatimuksen suhteen?
INSINÖÖRI epäröiden.
Hm...Jos ne eivät vain tekisi lakkoa...Työläisten elämä on nykyisin
kieltämättä vaikea ja tuotteidemme kysyntä on nyt suurempi kuin
milloinkaan ennen, niinkuin hra tirehtööri tietää, ja hinnat ovat
myöskin suhteellisen korkeat. Jokainen lakkopäivä merkitsisi kymmenien
tuhansien tappiota. — Kyllä minä mieluummin antaisin mennä koko joukon,
mutta mistä ottaa työväkeä heidän tilallensa, varsinkaan tottunutta?
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Tahtoisitteko siis että myöntyisimme heidän vaatimuksiinsa?
INSINÖÖRI
Kuinka herra tirehtööri vain suvaitsee määrätä.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Voitteko nimittää ketään, joka olisi yllyttänyt työväestöä rettelöimään?
INSINÖÖRI
Epäilen kyllä Kalsketta ja Kohosta, mutta täysin varmoja tietoja
minulla ei ole.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Olipa nyt miten tahansa, jätetään se puoli asiasta tällä kerralla.
Joskus toiste ehkä otamme senkin asian tarkemmin tutkittavaksemme. —
Ilmoittakaa siis, että yleisen työrauhan säilyttämiseksi olemme vielä
tämän kerran pakoitetut myöntymään heidän vaatimuksiinsa.
INSINÖÖRI
Kyllä ilmoitan, — Kumartaa ja poistuu.
TIREHTÖÖRI STÅHLE yksin ponnekkaasti.
Ei, tämä ei kelpaa! Näin se ei saa jatkua. Pian joudutaan siihen,
että meillä ei ole mitään valtaa omassa tehtaassamme. Nyt työväki jo
määrittelee palkkansa, työpäiviensä pituuden ja osittain valitsevat he
jo työnjohtajansakin. Ties milloin he eroittavat minutkin tai asettavat
määrätyllä tuntipalkalla, määrättyyn työhön ja määrätyksi ajaksi.
Nauraa ivallisesti.
PASTORI LOIMARANTA noin 35—36 vuotias tulee. Hänen liikkeensä ovat
harkittuja ja käytös teennäisen arvokasta.
Parahin tervehdykseni! Häiritsenkö ehkä?
TIREHTÖÖRI STÅHLE rientäen häntä vastaan ja ojentaen kätensä
tervehdykseksi.
Ei laisinkaan, astukaa vain sisään! Olkaa hyvä ja istukaa, herra
pastori, — Sikaareja, — Osoittaa sikaarilaatikkoa.
PASTORI LOIMARANTA istuutuu ja sytyttää sikaarin.
Suojeluskuntamme aseiden hankintakysymys — — —
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Joko niitä on saapunut?
PASTORI LOIMARANTA
Ei vielä, mutta toivottavasti kohta saamme. Vaasaan on aivan äskettäin
saapunut kaksi laivanlastia aseita Saksasta. Olemme jo ryhtyneet
toimenpiteisiin saadaksemme osamme lastista.
TIREHTÖÖRI STÅHLE.
Olette tietenkin noudattaneet asianmukaista varovaisuutta. Muistattehan
viimeaikaiset aseiden etsinnät ja levottomuudet?
PASTORI LOIMARANTA
Kukapa ei niitä muistaisi, ja senvuoksi olisikin tehtävä loppu tuon
räyhäävän roskajoukon mielettömästä temmellyksestä.
Kävelee kiihoittuneena.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
On todellakin aika asettaa sulku heidän hillittömälle röyhkeydellensä.
Elinkeinovapaudestamme ei enää kannata puhua, kotiemme rauha on hyvin
epävarmaa ja henkeämmekin he jo alkavat uhata.
PASTORI LOIMARANTA kostonhimoisesti.
Minun ainakin palaa mieleni antaa läksy tuolle huutavalle ja
hoilaavalle laumalle. Minulla on tuoreessa muistissa ne monet
veriset loukkaukset ja häväistykset, joita olen saanut kärsiä
yksityisenä henkilönä ja varsinkin sielunpaimenena ja jumalan pyhän
sananjulistajana. — Teeskennellyn nöyrästi. Yksityinen persoonani on
tosin mitätön ja vailla merkitystä, mutta ne törkeät häväistykset,
jotka ovat tapahtuneet kirkkoa ja jumalan pyhää sanaa kohtaan, vaativat
rangaistusta.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
He eivät tule rangaistustaan välttämään, siihen voitte luottaa, herra
pastori, mutta siihen asti olkaamme varovaisia. Olisi tyhmää ennen
aikaansa paljastaa viholliselle puuhiaan. — Apropos, herra pastori!
Mitähän olisi jos yrittäisimme saada puolellemme myöskin työläisiä.
Heidän joukossaan on useita, jotka eivät vielä ole tuon punaisen
ruton saastuttamia. Varsinkin niiden joukossa, jotka asuvat tehtaan
huoneissa, on paljon kelvollista ainesta, kun vain osaa heitä oikein
käsitellä. — Jos kutsuisimme heitä jo tänään pidettävään kokoukseen?
PASTORI LOIMARANTA epäilevästi.
Hm...Voihan sitäkin koettaa, vaikka itse puolestani en paljoakaan odota
sellaisesta yrityksestä. — Katsoo kelloa. — Mutta kello onkin jo kohta
neljä, meidän on kiirehdittävä, sillä neljältähän on määrä kokouksemme
alkaa. Nyt on vain saatava tieto työläisille ennenkuin he ennättävät
lähteä kotiinsa.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Järjestän sen asian heti. — Painaa soittokellon nappia, jolloin eräs
konttoristi astuu sisälle.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Toimittakaa tieto tehtaaseen kaikille osastoille, että heti
työajan loputtua, siis klo neljä, pidetään tässä huoneessa tehtaan
suojeluskunnan perustava kokous, johon keholtamme työiäisiäkin
runsaslukuisina saapumaan. Tiedoittakaa tämä myöskin iltavuorolla
työskenteleville.
KONTTORISTI kumartaen.
Ymmärrän, hra tirehtööri. — Poistuu.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
On kai lähiseudun tilallisilla ja heidän alustalaisillaan tieto tästä
kokouksesta?
PASTORI LOIMARANTA
On, ja ellen erehdy, alkaa heitä jo saapuakin. — Ulkoa alkaa kuulua
hälinää ja puheen sorinaa.
TIREHTÖÖRI STÅHLE rientää tulijoita vastaan, joiden joukossa paitsi
muita tilanomistajia, on m. m. suurtilallinen Falck ja hänen tyttärensä
Elli, jotka ovat tireht. Ståhlen läheisiä tuttavia. Useimmat tulleista
kättelevät tireht. Ståhlea ja past. Loimarantaa tutunomaisesti ja
tavanmukaisia kohteliaisuuksia vaihtaen.
Vähitellen alkaa saapua myöskin tehtaan työnjohtajia, konttoristeja ja
tehtaan insinööri. Myöskin Elsie tulee kiirehtien tervehtimään Falck'ia
ja Elliä. Elsie ja Elli alkavat puoliääneen, mutta vilkkaasti ja
iloisesti keskustella. Tireht. Ståhle antaa eräälle saapuvilla olevalle
palvelijalle määräyksiä, joka menee hakemaan lisää tuoleja ja muutamia
penkkejä ja siirtää pöydällä olevan kirjoituskoneen pois. — Pöydän
taa asettuu past. Loimaranta arvokkaaseen, hieman mahtipontiseen ja
odottavaan asentoon.
Tehtaan työläisiä alkaa saapua. He ovat puetut työvaatteisiinsa ja
käsissä sekä kasvoissa näkyy jälkiä työn jättämästä liasta osoittaen
kuitenkin merkkejä hätäisestä ja puutteellisesta peseytymisestä.
Työläisten joukossa ovat myöskin Kalske, Kohonen ja Sarkki.
Elsien ja Ellin mielenkiintoa herättää pääasiassa tehtaan työläiset.
Kaikki asettuvat odottavaan asentoon, suurin osa istumaan, osa
seisomaan ovenpuoleiselle seinävierelle.
PASTORI LOIMARANTA tavoitellen arvokkuutta ja huomattava papillinen
paatos äänessä.
Kunnioitettavat läsnäolijat!
Kuten tunnettua, ovat ajat nykyisin varsin levottomat, jopa
väkivaltaisetkin. Mielet ovat eräällä kansanosallamme kiihottuneita,
teot harkitsemattomia ja maltillisuus sekä asioiden oikea
arvostelutaito tyyten hävinneet. Tarkoitan sitä osaa työväenluokasta,
joka kulkee kaikenkaltaisten kiihoittajien ja onnenonkijoiden
talutusnuorassa sokeana ja arvostelukyvyttömänä. Tämän harhaanjohdetun
joukon vaatimukset käyvät päivä päivältä yhä järjettömimmiksi ja käytös
yhä uhkaavammaksi. Tätä hillitöntä ja väkivaltaista ainesta on tosin
vain eräs työväenluokan osa, mutta tämä osa terrorisoi kelvolliset
ja kunnollisetkin työläiset, pahoittaen nämätkin seuraamaan heidän
menettelytapojansa ja mielettömyyksiänsä. Uskonto ja uskonnollinen
maailmankatsomus ei tälle villiintyneelle laumalle ole luonnollisesti
mistään arvosta, päinvastoin häpäisevät ja pilkkaavat he julkeasti
kirkkoa, jumalan pyhää sanaa, sen palvelijoita ja varsinkin julistajia.
Sielunpaimenena on minulla siitä verekset ja surulliset kokemukset
aivan viime päiviltä.
Tämä tavaton villiytyminen ja viimeaikaiset väkivaltaisuudet voidaan
lukea — ainakin suureksi osaksi — täällä majailevan venäläisen
sotaväen hylky aineksien ansioksi. Heidän pakoituksestaan oli meidän
myönnyttävä tuohon koko maalle turmiolliseen 8-tunnin työpäiväänkin. Ja
kaikkiin viimeaikaisiin levottomuuksiin ovat he tavalla tai toisella
osallisia. Kaikkien kunnon kansalaisten pyhä velvollisuus on ryhtyä
tämän roistojoukon jatkuvia väki- valtaisuuksia estämään. Sitävarten
ovat suojeluskunnat välttämättömiä. Suojeluskunnat tulevat suojelemaan
kaikkia kunnollisia kansalaisia, yhtä hyvin köyhiä kuin rikkaitakin,
niin työntekijöitä kuin työnantajiakin. Mitkään luokka- tai puolue-edut
eivät siis tule suojeluskuntien toimintaa määräämään, niinkuin eräältä
taholta väitetään.
Tänne järjestetyn kokouksen tarkoituksena on saada aikaan
yhteisymmärrys paikkakunnan kaikkien kansankerroksien välille
kysymyksenalaisessa asiassa. Uskomme työläisten ymmärtävän
velvollisuutensa ja ne edut, joita suojeluskunnista on heillekin.
Parhaiten voipi kukin kohdastaan edistää suojeluskuntien tarkoitusta
liittymällä siihen jäseneksi. Tässä kokouksessa on siihen tilaisuus.
Samalla ilmoitan, että kaikille vähävaraisemmille suojeluskuntaan
liittyneille tullaan suojeluskunnan vormu antamaan ilmaiseksi.
Ehdotan siis, että valitaan puheenjohtaja ja sihteeri ja aletaan
virallinen keskustelu asiasta.
TILANOMISTAJA FALCK
Pastori Loimaranta puheenjohtajaksi!
Ääniä tilanom. ja teht. herrojen joukosta.
— Hyvä on!
— Kannatetaan!
TILANOMISTAJA FALCK
Konttoristi Salmio sihteeriksi!
ÄÄNIÄ
— Hyvä, hyvä!
Valitut ryhtyvät toimeensa.
PASTORI LOIMARANTA
Pyydän siis arvoisia läsnäolijoita lausumaan mielipiteensä siitä
olisiko suotavaa, että suojeluskuntiin liittyisi jäseniksi myöskin
työläisiä.
TILANOMISTAJA FALCK
Herra puheenjohtaja!
Olen sitä mieltä, että jokaisen isänmaan parasta katsovan eittämätöin
velvollisuus on ryhtyä tukemaan suojeluskuntia, sillä niin- kuin
arvoisa puhuja puheessaan huomautti, ovat suojeluskunnat kaikkia
kansankerroksia varten. Ne suojelevat poikkeuksetta jokaista
kunnollista ja järjestystä rakastavaa kansalaista, kuulukootpa he
sitten työntekijöihin tai työnantajiin, sosialisteihin tai porvareihin.
PASTORI LOIMARANTA
Minä puolestani tahtoisin tehdä rajoituksen, että vain sellaiset
työläiset, jotka voivat esittää työnantajiensa puoltavan lausunnon,
hyväksyttäisiin.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Selvää on, että vain luotettavat ja kunnollisiksi tunnetut
työläiset voivat suojeluskunnan jäseninä tulla kysymykseen.
Sosialistiagitaattoreita ja kiihoittajia emme luonnollisestikaan voi
hyväksyä.
ÄÄNIÄ TIL. OM. JA TEHT. HERR. JOUKOSTA
— Emme tietenkään!
— Sehän on itsestäänkin selvää!
AARNE KALSKE
Herra puheenjohtaja!
Hyvät herrat!
Vanha suomalainen sananlasku sanoo: »Ei ole menemistä herrojen kanssa
marjaan, ne vievät sekä marjat että ropeet.» Ja tässä tapauksessa tuo
sananlasku pitää täydellisesti paikkansa. Muutoin minua kummastuttaa,
mistä tuo yhtäkkinen työväen suojelemisinto nyt on herroihin iskenyt.
Milloin te, hyvät herrat, ennen olette välittäneet työväkenne
suojelemisesta? Ette milloinkaan! Ja ette te siitä todellisuudessa
nytkään välitä. Eikä tarvitsekaan. Työväen on kyettävä itse itseänsä
suojelemaan. Ellei se siihen kykene, niin turha sen on myöskään teiltä,
hyvät herrat, apua odottaa.
ÄÄNIÄ TIL. OMIST. JA TEHT. HERR. JOUKOSTA
— Ulos!
— Heittäkää ulos se hävytön!
— Ulos, ulos!
Näitä huutoja säestävät kiukkuiset murahdukset ja puoliäänekkäät
huudahdukset samalta taholta.
ELSIE on Kalskeen puhuessa kuunnellut huomattavalla mielenkiinnolla ja
tarkastellut Kalsketta uteliain ja vaihtelemin ilmein.
PASTORI LOIMARANTA
Nuori mies, pyydän teitä jättämään tuon kunnioituksen puutetta
ilmaisevan puhetavan ja sanoinaan lyhyesti: kannatatteko työläisten
suojeluskuntiin liittymistä, vai ettekö.
AARNE KALSKE
Mielestäni sanoin sen jo äsken kyllin selvästi, mutta voinhan sen sanoa
vielä uudelleen: En tietenkään kannata, sillä työväenluokka on tähänkin
asti tullut toimeen ilman teitä ja tulee vast'edeskin.
KOHONEN
Minä myöskin vastustan työläisten suojeluskuntiin liittymistä. En usko
niiden puolueettomuuteen ja mitä meillä työläisillä olisi sitäpaitsi
suojeltavaa? Ei mitään. Ja kenellä ei mitään ole, siltä ei voida mitään
ryöstääkään.
AARNE KALSKE
Jos teidän tarkoituksenne, hyvät herrat, on suojella työväkeä ja
rauhoittaa levottomia ja väkivaltaisuuteen taipuvia aineksia niin
suojeluskunnat ovat silloin vähimmin sopivia toimenpiteitä.
PASTORI LOIMARANTA ivallisesti.
Olisiko teillä esitettävänä ehkä joku parempi toimenpide?
AARNE KALSKE
Rehellinen pyrkimys koettaa saada työväestön asema edes siedettäväksi
nykyisenä vaikeana aikana olisi monin verroin parempi keino kuin
konsanaan suojeluskunnat.
PASTORI LOIMARANTA
Katson pitemmän keskustelun tästä asiasta turhaksi. Yleinen mielipide
on, että myöskin työläisten olisi liityttävä suojeluskuntiin. Siis
ne työläiset, jotka haluavat liittyä paikkakunnan suojeluskuntaan,
voivat tulla kirjoittamaan nimensä tähän paperiin. Lopullinen
hyväksyminen tapahtuu tuonnempana, josta asianomaisille sitten
ilmoitetaan.
Hetken epäröimisen ja kuiskailin jälkeen menee työläisistä kolme
kirjoittamaan nimensä.
PASTORI LOIMARANTA
Vain kolme velvollisuutensa tuntevaa työläistä! — Onko vielä
useampia? — Äänettömyys. — Ellei ole, niin katson tämän asian loppuun
käsitellyksi ja siirrymme keskustelemaan seuran sisäisistä asioista.
Kaikki työläiset poistuvat.
PASTORI LOIMARANTA
Nyt kun asiaan kuulumattomat ovat poistuneet, voin ilmoittaa sen asian,
jonka vuoksi tämä kokous oikeastaan on kutsuttu: Jo tällä viikolla
saamme vihdoinkin aseita. Ensimäinen lähestyä on jo Suomessa ja toinen
saapuu heti perässä.
Yleistä riemua ja innostusta.
TILANOMISTAJA FALCK
Nyt nuo punaiset roistot saavat tulla tuntemaan ketä ovat pistäneet. He
ovat janonneet verta ja he tulevat myöskin sitä saamaan.
PASTORI LOIMARANTA
Vielä eräs asia: Ei luiskaustakaan tästä ennen aikaansa. Senhän
ymmärrätte.
ÄÄNIÄ
— Ymmärrämme!
— Sehän on selvää!
— Ei hiiskaustakaan!
PASTORI LOIMARANTA
Viikon kuluttua taasen kokoonnumme samaan aikaan ja paikkaan. Jos sitä
ennen sattuu jotakin erikoisempaa, niin sitten ennemminkin.
ÄÄNIÄ
— Hyvä! Hyvä!
Kaikki toiset poistuvat, vain Elsie ja Elli, jotka keskustelevat
vilkkaasti keskenään, jäävät.
ELSIE miettivästi ja haaveksien.
Milloistahan olisi olla köyhänä? Jos olisin vaikkapa joku isäni tehtaan
työntekijätär tai jonkun työmiehen tytär tai...
ELLI FALCK
Eipä taitaisi olla kovinkaan hauskaa. Minä ainakaan en jaksaisi
elääkään köyhänä: Ajattelehan, aina kulkea niin hirveästi puettuna ja
tehdä likaista ja raskasta työtä kaiket päivät. — Ja heidän ruokansa
sitten...Uh, se olisi kerrassaan kamalaa!
ELSIE kuten edellä.
Mitä sinä Elli pidit siitä nuoresta työmiehestä? — Kalsketta tarkoitan.
— Eikö hän sinunkin mielestäsi ollut älykkään näköinen ja niin rohkea
ja uljas...
— Korjaten. — Tarkoitan, eikö sinustakin hänen esiintymisensä ja
puheensa olleet voimakasta ja rohkeata?
ELLI
Taisit rakastua häneen. Mutta minä en pidä sellaisista työmiehistä,
joiden esiintyminen on niin varmaa ja itsetietoista. Sellainen ei sovi
minun mielestäni työmiehelle.
ELSIE
Miksi ei sovi?
ELLI
Siksi, että sellaiset ominaisuudet sopivat vain erikoisluonteisille
— hyvin voimakkaille tai hyvin nerokkaille — mutta ei suinkaan
tavalliselle työmiehelle.
ELSIE
Saattaahan työmiehissäkin olla voimakkaita ja nerokkaita.
ELLI halveksivasti.
Tavallisissa työmiehissäkö?! Mitä sinä ajattelut, Elsie?
Sivistymättömissä ja raaoissa työmiehissäkö olisi voimakasluonteisia
ja nerokkaita! Ei milloinkaan! Voimakkaita kyllä ehkä tavallaan, jos
voimakkuudeksi luetaan alkuihmisen eläimellinen raakuus ja raaka voima,
mutta ei voimakkaita siinä merkityksessä, jota me kulttuuri-ihmiset
tarkoitamme voimakkaalla luonteella.
ELSIE
Ethän tahtone väittää, että Kalskeessa olisi ilmennyt jotakin raakaa
tai eläimellistä, vai kuinka?
ELLI
Noo — ei suorastaan, mutta kyllä vain kaikesta huomasi, ettei hän
sivistyneisiin piireihin lukeudu. Huomasitko esimerkiksi tarkastaa
hänen pukuansa? Eihän se nyt ollut aivan repaleinenkaan, mutta paikattu
se oli ja niin likainen... Ja hänen kätensä sitten...kynsissäkin mustat
reunukset... Uh, kuinka inhoittavaa!
ELSIE
Mutta, Elli, otahan toki huomioon, että hän olikin työpuvussa! Ei
tavallisella työmiehellä ole, varsinkaan tällaisena aikana, varaa
pukeutua viimeisen muodin mukaan. Ei juhlapäivinäkään, saati sitten
työssä ollessaan. — Kynsien mustat reunukset ovat tosin inhoittavat,
sen myönnän, mutta sitähän ei likaista työtä kaiket päivät tekevä
työmies voi myöskään auttaa.
ELLI
Ahaa, jopa itsekin myönnät, että tuo sinun sankarisi onkin vain
tavallinen työmies. — Tai ehkä ei aivan tavallinen, ylpeämpi,
itserakkaampi ja röyhkeämpi kuin tavallinen, ja sitä en ainakaan minä
laske hänelle eduksi.
ELSIE
Ja hienompi, älykkäämpi ja rohkeampi kuin tavallinen, ja sen lasken
ainakin minä hänelle eduksi.
ELLI
Niin tietysti, koska olet rakastunut häneen.
ELSIE
Sanotpa mitä tahansa, Elli, niin kyllä minä asetan hänet monessa
suhteessa yläpuolelle esimerkiksi noiden tyhjänpäiväisten
konttoriherrojen ja tehtaan työnjohtajien. He ovat kaikki niin
ikävystyttävän tyhjiä ja kaavamaisia. Ei mitään omintakeista ja omaa
itseä. Kaikki ulkoa opittua, teeskentelevää ja tympäisevää. Kalskeessa
sitävastoin on jotakin luonteenomaista ja mieltäkiinnittävää,
jotakin, jota noissa konttoriherroissa ja työnjohtajissa ei ole, niin
silitettyjä kuin heidän pukunsa ja käytöksensä onkin.
ELLI
Mutta jo yksin se, että hän on punainen tekee hänet sietämättömäksi.
ELSIE
Ei laisinkaan...Minä itsekin...vivahdan jo vähän punaiseen.
ELLI kauhistuneena.
Mitä sinä puhut, Elsie...? Sinäkö punaiseen...
ELSIE
Minä juuri...Mitä pahaa siinä olisi?
ELLI
Mitäkö pahaa...? Oletko järjiltäsi, Elsie? — Mutta leikkiähän sinä
tietysti vain lasketkin ja minä hupsu kun olin ottaa sen täydestä. —
Syleilee Elsietä.
TILANOMISTAJA FALCK tulee, tervehtien kohteliaasti Elsietä. — Ellille.
Kiiruhdahan, Elli, että ehdimme aikoinaan kotiin.
ELLI
Tulen aivan heti. — Hyvästi Elsie! Käy pian meitäkin tervehtimässä!
ELSIE
Kiitos...käyn ehkä seuraavalla viikolla.
ELLI
Siis näkemiin!
ELSIE
Näkemiin!
Tilanomistaja Falck ja Elli poistuvat.
ELSIE yksin.
Hän on sittenkin erilainen kuin muut, sanoipa Elli mitä tahansa.
Hänessä on jotakin, jota noissa toisissa ei ole. En osaa oikein
itsellenikään selvittää mitä se jotakin on. Se säteilee koko hänen
olennostaan, silmistä, äänestä, pään asennosta... Hänessä on jotakin
melkein peloittavan terävää ja rohkeata ja samalla arvokkuutta ja
ylhäistä hienoutta. — Äänettömyys.
PASTORI LOIMARANTA tulee.
Ah...Neiti Elsie...Te täällä!
ELSIE muuttuu ynseän ja jäykän näköiseksi.
Niin...keskustelin täällä neiti Falck'in kanssa. Falck’it lähtivät
aivan äskettäin pois...Etsiikö herra pastori isää? — Kyllä minä menen
hakemaan hänet tänne. — Aikoo mennä.
PASTORI LOIMARANTA rientää tuskallisen kiihkeästi hänen jälkeensä.
Neiti Elsie...Pyydän...suvaitkaahan jäädä.
ELSIE pysähtyy vastenmielisesti.
PASTORI LOIMARANTA neuvottomana ja hämillään.
Neiti, Elsie...katsokaahan...haluaisin kysyä teiltä erästä asiaa...
Miksi te, neiti Elsie, käytte niin harvoin kirkossa? Kun astun
saarnatuoliin, koskee ensimäinen ajatukseni, paitsi jumalaa ja hänen
pyhää sanaansa, aina teitä, neiti Elsie.
ELSIE kylmästi ja hämmästyneenä.
Minua...Miksi juuri minua, herra pastori?
PASTORI LOIMARANTA
Niin...katsokaahan, neiti Elsie...te muistutatte minulle aina niitä
jumalan enkeleitä, jotka pysyivät hänelle uskollisina, kun toiset
nousivat kapinaan. Sellaisenaan se 011 tietysti vain mielijohde,
ajatusyhtymä, mutta samalla on se myöskin rakkauden ja uskollisuuden
symbooli, vertauskuva...
ELSIE vallattomasti.
Erehdytte, herra pastori, kyllä minä olisin noussut myöskin kapinaan.
Tekee äkillisen liikkeen aikoen poistua.
PASTORI LOIMARANTA
Neiti Elsie...älkäähän menkö. Pyydän...vastatkaa minulle ensin erääseen
kysymykseen. — Elsie pysähtyy vastenmielisesti. — Tahdotteko tulla
vaimokseni. Sanokaa, rakastatteko minua. Minä puolestani olen jo kauan
teitä rakastanut, mutta en ole rohjennut tunteitani teille ilmoittaa.
ELSIE
Mutta, herra pastori...
PASTORI LOIMARANTA
Mitä vastaatte, neiti Elsie?
ELSIE kevyesti ja vallattomasti.
Ja minun, tällaisen pakanan, herra pastori ottaisi vaimokseen! Herra
pastori laskee leikkiä.
PASTORI LOIMARANTA. juhlallisesti.
Minä...leikkiä!
TIREHTÖÖRI STÅHLE tulee.
— Jaha, täällä on vielä herra pastorikin. Ja Elsie, sinäkin täällä.
ELSIE
Keskustelin täällä neiti Falck'in kera ja pastori tuli tänne
myöskin...etsimään isää.
PASTORI LOIMARANTA hämmentyneenä.
Niin...haluaisin saada tarkempia tietoja siitä... siitä nuoresta
työmiehestä, joka oli kokouksessa.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Ahaa...tarkoitatte luultavasti Kalsketta?
PASTORI LOIMARANTA
Aivan niin, häntä juuri tarkoitan. Onko hän tämän tehtaan työläisiä?
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Kyllä hän on.
PASTORI LOIMARANTA
Pyydän anteeksi, herra tirehtööri, mutta jos minulla olisi valta
määrätä, niin sellainen kiihoittaja ei saisi viipyä päivääkään
kauemmin tämän tehtaan alueella. Hänen kaltaisensa henkilöt juuri
pilaavat parhaimmatkin työläiset. He ovat vaarallista myrkkyä koko
ympäristöllensä.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Olen kyllä tiennyt, että hän on jokseenkin punainen ja paikkakunnan
työväenyhdistyksen tarmokkaimpia toimihenkilöitä, mutta koska hänen
käytöksensä ei näihin asti ole antanut vähintäkään muistuttamisen
aihetta, niin en ole katsonut tarpeelliseksi ryhtyä hänen suhteensa
mihinkään toimenpiteisiin. Myöskin se seikka, että hän on taitava
työmies, on minua estänyt, sillä kelvollisia ammattimiehiä ei niinkään
helposti näin maaseuduilla ole nykyisin saatavissa. — Äskeinen
puhetapansa oli tosin ylimielistä, vieläpä röyhkeätäkin, ja olenkin
päättänyt huomauttaa sen johdosta hänelle.
PASTORI LOIMARANTA
Voisiko hänet saada vielä tänäiltana tänne. Tahtoisin olla saapuvilla
kuulemassa mitä hän vastaa.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Se käy kyllä päinsä. Hän työskentelee iltavuorolla ja on siis
parastaikaa tehtaassa. Käsken työnjohtajan lähettämään hänet tänne. —
Menee puhelimen luo ja soittaa: — Olkaa hyvä ja lähettäkää Aarne Kalske
tänne konttoriin nyt heti, — Elsielle. — Sinä, Elsie, voit poistua,
tulossa oleva kohtaus ei tietenkään kiinnitä mieltäsi.
ELSIE kiihkeästi.
Salli minun jäädä tänne, isä.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Kuten haluat. — Äänettömyys.
AARNE KALSKE tulee. Hän on puettu työpuseroon. Kasvot ja kädet ovat
osittain noen tahraamat, vaikka hätäisiä siistimisen merkkejä näkyykin.
Hän tervehtii hillitysti ja arvokkaasti: pysähtyy muutamien askelien
päähän tirehtöörin pöydästä. Ilmeensä osoittavat vähän kummastusta ja
osittain uteliaisuutta.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Olemme kutsuneet teidät tänne voidaksemme puhua muutamista seikoista
kanssanne. Äskeinen, kokouksessa käyttämänne puhetapa antoi siihen
erityisesti aihetta. Se oli suuressa määrin kiihoittavaa ja samalla
röyhkeätä. Emme ymmärrä, millä olemme antaneet teille sellaiseen
puhetapaan aihetta. Olemme aina kohdelleet teitä hyvin, ja palkka,
jonka maksamme teille, ei suinkaan ole pienempi, päinvastoin vähän
korkeampikin kuin muiden teidän asemassanne olevien työläisten. Teillä
ei siis pitäisi olla mitään syytä hyökätä sellaisella kiihkolla
kimppuumme. Vai onko teillä ehkä jotakin valitettavaa?
AARNE KALSKE
Ei mitään omasta puolestani, mutta paljonkin koko tehtaan työväen
puolesta ja vielä enemmän koko työväenluokan puolesta.
TIREHTÖÖRI STÅHLE tekee kärsimättömän liikkeen.
Ah, jättäkää tuo ja puhukaamme asiallisesti. Paljonko teille pitäisi
koroittaa palkkaa?
AARNE KALSKE terävästi.
Kysymys ei ole yksin minusta. Sanoinhan jo, ettei minulla yksilönä ole
mitään valitettavaa.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Siis teette viisaammin kun annatte jokaisen huolehtia itsestänsä. Mitä
syytä teillä on heidän asioihinsa ja oloihinsa sekaantua?
AARNE KALSKE
Koska olen yksi heistä.
PASTORI LOIMARANTA
Nuori mies, te kylvätte vihan kylvöä, ja joka tuulta kylvää se myrskyä
niittää.
AARNE KALSKE painavasti.
Ilmassa on todellakin uhkaavan myrskyn enteitä. Ja jos se puhkeaa, niin
silloin, varokaa, hyvät herrat...sillä te itse olette sen nostattaneet.
PASTORI LOIMARANTA
Te uhkaatte...
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Kuinka te rohkenette...?
AARNE KALSKE
En uhkaa, mutta varoitan, älkää jännittäkö jousta liian kireälle...
Työläisten kärsimysten malja on jo niin täysi, että pieni pisara saa
sen vuotamaan yli reunojensa.
PASTORI LOIMARANTA
Nuo ovat niitä teidän kaltaistenne tavallisia fraaseja, jotka aina ovat
suuresti liioiteltuja.
AARNE KALSKE
Minun ei tarvitse mennä tämän tehtaan aluetta ulommaksi voidakseni
todistaa väitteeni. Muutamia päiviä sitten näin erään tämän tehtaan
työläisen lasten kulkevan avojaloin kolmen asteen pakkasessa. Ja
samanlaisessa asemassa ovat tällä hetkellä monet miljoonat työläiset
ja heidän lapsensa. Jää siis hyvin kyseenalaiseksi, kummatko meistä
todella kylvävät vihan kylvöä, mekö vai te, hyvät herrat.
ELSIE
Myönnän puheessanne olevan paljon totta, niin paljon olen minäkin
työläisten elämää seurannut. Mutta ellei näitä epäkohtia voitaisikaan
kokonaan poistaa, niin eikö niitä voitaisi ainakin lievittää
sovinnollista tietä ja molemminpuolisella ymmärtämyksellä ja hyvällä
tahdolla? Myöskin minä näin mainitsemanne lapsukaiset ja ryhdyin heti
auttamaan heidän säälittävää asemaansa ja toivoakseni on se epäkohta
nyt heidän suhteensa korjattu. — Sitäpaitsi olen ajatellut järjestää
vakinaisen hyväntekeväisyys- seuran paikkakunnalle, joka avustaisi
suurinta puutetta kärsiviä.
AARNE KALSKE kumartaen kevyesti ja hieman ivallisesti Elsielle.
Uskon tarkoituksenne olevan vilpittömän ja siitä kiitän teitä, neiti,
mutta me emme tarvitse hyväntekeväisyyttä. Me kykenemme tekemään työtä
ja myöskin elämään työstämme, jos meille maksetaan siitä kohtuullinen
palkka.
ELSIE ynseästi ja loukkaantuneena.
Pyydän huomauttaa, että hyväntekeväisyyttä harjoitetaan luonnollisesti
vain niitä kohtaan, jotka sitä tarvitsevat siis teidän ei pidä ottaa
siitä itseenne. Eivätkä kaikki ajattele siitä siten kuin te.
AARNE KALSKE
Eivät, neiti, se on tosi. Mutta jos kaikki ajattelisivat siten, olisi
kurjuutta paljon vähemmän maailmassa.
PASTORI LOIMARANTA harmistuneena.
Teillä on todella kummalliset ja ylösalaisin käännetyt käsitykset
monista asioista. — Hyväntekeväisyyshän on ihmisen yksi niitä harvoja
ominaisuuksia, joka on todella jumalallista alkuperää, ja sen te
leimaatte kokonaan kelvottomaksi jopa vahingolliseksikin. Teillä ei
nähtävästi ole aavistustakaan, millainen merkitys hyvän- tekeväisyys-
ja armeliaisuustyöllä on ulkomailla, suurkaupunkien kovaosaisten
keskuudessa. Mihin turvautuisivat ne sadat tuhannet jotka nyt elävät
yksinomaan hyväntekeväisyydestä ja armeliaisuudesta, jos kerta
kaikkiaan lakattaisiin hyväntekeväisyyttä harjoittamasta?
AARNE KALSKE
Oikeuteen!
PASTORI LOIMARANTA
Oikeuteen! En ymmärrä teitä. Armeliaisuuteeni he voisivat vedota,
unitta eivät suinkaan mihinkään oikeudellisesti velvoittaviin
seikkoihin.
AARNE KALSKE
Meidän oikeuskäsitteemme eroavat toisistaan siksi paljon, että en
lainkaan ihmettele, vaikka ette ymmärtäisikään minua. — Armeliaisuustyö
on paikkausta, mutta se ei ole oikeuden jakamista. Hyväntekeväisyys
on palkattu palvelija, joka kulkee isäntiensä jälessä, ripotellen
puhtaalta näyttävää hiekkaa heidän verellä ja kyynelillä tahrattuihin
jätkiinsä. Se on pesijä ja paikkuri, joka pesee pois suurimmat
vääryystahrat ja paikkaa pahimmat ja irvistelevimmät repeämät.
TIREHTÖÖRI STÅHLE kylmästi.
Mielestäni on tarpeetonta jatkaa kinastelua pitemmälle. Siis lyhyesti:
te joko jätätte kiihoittavan esiintymisenne tai työpaikkanne minun
luonani. Jos olette järkevä, niin ette tule katumaan menettelyänne.
Meillä pääsee aina kunnollinen ja tarmokas mies eteenpäin ja palkkanne
olen järjestävä siten, että siinä suhteessa tulette varmaan olemaan
tyytyväinen.
AARNE KALSKE
Mielipiteeni eivät ole ostettavissa, voin siis pitää itseäni
eroitettuna.
TIREHTÖÖRI STÅHLE jäykästi.
Niinkuin itse vain tahdotte. Te kuulitte ehtoni ja minulla ei ole
niihin mitään lisättävää.
Ryhtyy kirjoittamaan, luomatta katsettakaan Kalskeeseen.
ELSIE
Mutta, isä — — —
TIREHTÖÖRI STÅHLE ankarasti.
Vaiti! Älä sinä sekaannu tähän!
AARNE KALSKE kumartaa kevyesti, välinpitämättömänä, ja poistuu. Hetken
kuluttua pujahtaa, Elsie äänettömänä ulos.
PALVELIJATAR tulee.
Kahvipöytä on katettu.
TIREHTÖÖRI STÅHLE JA LOIMARANTA menevät.
Näyttämö hetken tyhjänä.
Elsie ja Kalske tulevat keskustellen hillityllä äänellä.
ELSIE
Olen hyvin pahoillani isäni äskeisestä menettelystä. Tahdotteko että
koetan saada hänet muuttamaan päätöksensä?
AARNE KALSKE
Älkää vaivautuko, neiti. Tällaisen työpaikan menettäminen on minulle
yhdentekevää.
ELSIE
Olette ylpeä.
AARNE KALSKE
Mahdollisesti.
ELSIE
Mutta ettekö voisi hiukkasen taipua? — Antaa hieman perää ja esiintyä
vähän — — — kuinka sanoisin — — —?
AARNE KALSKE
Nöyremmin, makeilevammin, mielinkielisemmin...
ELSIE
Ei nyt niinkään...Mutta ajatelkaahan asemaanne! Te olette nyt vain
työmies, mutta te voisitte kohota... päästä esim. työnjohtajaksi. Isäni
pitää teidän taitoanne ja kykyänne suuressa arvossa.
AARNE KALSKE kylmästi, ylenkatseellisesti.
Erehdytte minun suhteeni, neiti. Minä en ole pomon paikan
tavoittelijoita.
ELSIE verhotusti.
Mutta jos minä pyytäisin teitä jäämään...jäisittekö?
AARNE KALSKE
Minähän olen jo eroitettu.
ELSIE
Minä hankkisin peruutuksen...Tietenkin ehdolla, että siihen
suostuisitte ja...
AARNE KALSKE
... ja ryhtyisin työtovereilleni piiskaksi, kahlitsisin ajatukseni
ja mielipiteeni, vaihtaisin aatteeni, työtoverini ja oman itseni
vaivaiseen pomon valtakirjaan. En koskaan!
ELSIE
Te olette hirveän aatteellinen. Ettekö sitten elämältä vaadi mitään
muuta?
AARNE KALSKE
Vaadiko mitään muuta? Minun vaatimukseni ovat suuret... päämääräni
huimaavan korkeat...te hämmästyisitte jos tulisitte ne tuntemaan, mutta
ne ovat eroittamattomasti yhdistyneet aatteellisien päämäärien! ja koko
työväenluokan päämäärien kanssa.
ELSIE
Aina vain tuo aate ja taas aate. — Elämähän on niin vaihteleva ja rikas
jo tällaisenaankin.
AARNE KALSKE
On teille ja teidän luokkaanne kuuluville,
ELSIE
Myöskin te voisitte saada elämältä paljonkin nyt jo, mutta teidän
vihanne meitä onnellisemmassa asemassa olevia kohtaan katkeroittaa
teidän elämänne ja estää teitä ottamasta sitäkään mitä olisi
saatavissa. — Miksi te vihaatte meitä?
AARNE KALSKE
Miksikö vihaan?...Jo pienenä poikasena sain tuntea kapitalismin
rautaisen käden puristusta. Olen torpan poika. Vanhemmillani oli torppa
erään suuren kartanon maalla. Ollessani kahdeksan vuotias, häädettiin
meidät torpastamme. — Isäni työskenteli sen jälkeen päiväläisenä.
Kuin kulkukoirat saimme maata minkä talon nurkassa kulloinkin sattui.
12-vuotiaana jouduin rengiksi erääseen suureen taloon. Ne kolme vuotta,
jotka siellä olin, ovat elämäni synkimpiä aikoja. Näännyttävän raskasta
työtä 11 ja 12 tuntia päivässä, kehno, niukka ruoka ja selkäsaunoja
runsaasti; sellaista oli elämäni. Samoihin aikoihin kuoli äitini.
Isäni katosi maailmalle. En ole sen koommin hänestä kuullut, en tiedä
elääkö vai onko kuollut. 15-vuotiaana menin kaupunkiin. Siellä ei elämä
ollut paljoakaan parempaa. Vapautta oli tosin vähän enemmän, eikä
selkäsaunojakaan tarvinnut enää peljätä. Mutta sama orjuuden kirous
painoi sielläkin raskaana ja sama orjan merkki näkyi otsalla menin
minne tahansa. — Ei siis ole lainkaan ihmeellistä, että olen nykyisen
yhteiskuntajärjestelmän vannoutunut vihollinen.
ELSIE hiljaisesti.
Teidän vihanne meitä kohtaan on varmaankin hyvin katkera ja on
myönnettävä, ettei se ole aivan aiheetonkaan. — Äskeinen tapauskin...
AARNE KALSKE
Olette oikeassa, neiti. Minun vihani on todellakin hyvin katkera.
Mutta en vihaa ihmisiä sellaisenaan, vaan järjestelmää. Järjestelmää
vastaan tulen taistelemaan viimeiseen hengenvetooni asti ja sikäli kuin
yksityisiä ihmisiä asettuu tuota järjestelmää puolustamaan, taistelen
myöskin heitä vastaan, mutta en silti vihaa heitä. — Äskeinen tapaus ei
todellakaan merkitse mitään. Se ei ole edes mainitsemisen arvoinen.
ELSIE
Uskotteko, että yhteiskunta tulee jolloinkin muuttumaan sellaiseksi
kuin te, sosialistit kuvittelette?
AARNE KALSKE
Olen varma siitä.
ELSIE
Teidän tulevaisuudenuskossanne on jotakin suurta ja ihanaa! En
tiedä, tuleeko se milloinkaan toteutumaan, mutta se antaa ainakin
sisältöä teidän elämällenne. — Tarttuu äkillisen mielijohteen
valtaamana kiinteästi ja nopealla liikkeellä Kalskeen käsivarteen. —
Kuulkaahan, tahtoisin todella tehdä jotakin hyväksenne. Mutta te olette
niin...kuinka sanoisin...? Niin luoksepääsemätön. — Miksi te olette
sellainen?
Tireht. Ståhle ja past. Loimaranta tulevat.
PASTORI LOIMARANTA puhuu jotakin innokkaasti tireht. Ståhlelle.
— — — Kyllä se tulee onnistumaan, ja sen täytyy onnistua, muutoin...—
huomaavat Elsien ja Kalskeen ja pysähtyvät aivan ällistyneinä.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Mitä...mitä tämä merkitsee?
PASTORI LOIMARANTA
Näenkö oikein? Onko se neiti Elsie ja tuo...tuo kiihoittaja,
kansanvillitsijä...?
ELSIE joka on nopeasti toipunut hämmästyksestään; luontevasti.
Kyllä te näitte oikein.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Mitä sanot? —
Kalskeelle, osoittaen ovea, kylmästi, halveksivasti.
— Ulos! — Kalske ei liikahda.
PASTORI LOIMARANTA ivallisesti, Kalskeelle.
Ei riitä, että olette kiihoittaja ja villitsijä. Olette myöskin naisten
viettelijä.
ELSIE kuohahtaen.
Herra pastori! Te loukkaatte minua!
TIREHTÖÖRI STÅHLE kiihtyvällä raivolla, mutta edelleen kylmästi ja
halveksivasti, osoittaen Kalskeelle ovea.
— Ulos!
ELSIE
Mutta isä. Sinun menettelysi on aivan...
TIREHTÖÖRI STÅHLE kylmästi, mutta voimakkaasti ja masentavasti.
— Vaikene!
tarttuu Kalskeen käsivarteen aikoen taluttaa hänet ovelle.
AARNE KALSKE vapautuen voimakkaalla liikkeellä; tyynesti.
— Osaan kyllä mennä taluttajattakin.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Hyvä, että osaatte.
Kalske menee.
TIREHTÖÖRI STÅHLE Elsielle.
Odotan selvitystäsi.
ELSIE
Mitä selvitystä?
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Mitä tekemistä sinulla oli tuon miehen kanssa?
ELSIE
Näittehän, että minä puhuin hänelle.
TIREHTÖÖRI STÅHLE ylenkatseellisesti.
Ja niitä puhumista voipi Erik Ståhlen tyttärellä olla kahdenkesken
jollekin konetyömiehelle, joka lisäksi on vielä kiihoittaja ja
laillisen yhteiskuntajärjestyksen katkera vihollinen. — Sinun
taipumuksesi, Elsie, ne osoittavat sangen alhaista mielenlaatua ja
hämmästyttävää sopivaisuuskäsitteiden höltymistä.
ELSIE
Millä tavoin sitten, isä?
PASTORI LOIMARANTA.
Mutta, neiti Elsie, kunniallisen neidon ja vielä teidän
yhteiskunta-asemassanne olevan pitäisi toki ymmärtää...
ELSIE ylenkatseellisesti.
Herra pastori...Teillä ei ole mitään oikeutta...Mitä minä teen tai
jätän tekemättä, ei kuulu teille.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Vaiti, Elsie! Herra pastorilla on oikeus ja myöskin kyllin aihetta
muistutukseen. Sinä olet jo siksi vanha, että sinun pitäisi osata
arvosi mukaisesti käyttäytyä. — Varoitan sinua, Elsie...jos vielä
huomaan tämän tapaisia oireitakin, on minun ryhdyttävä ankarampiin
toimenpiteisiin. — Mene huoneisiisi! — Elsie menee.
ESIRIPPU.
TOINEN NÄYTÖS.
NÄYTTÄMÖ.
Kohosen asunto. Tavallinen työläisasunto, köyhä mutta verrattain
siisti, jopa miellyttäväkin sisustus. Jokseenkin tilava. Oikealla ovi
viereiseen huoneeseen, perällä ulos. — Sylvi, noin 11-vuotias tyttö,
lukee läksyjänsä pöydän ääressä. 7—8-vuotias poikanen askartelee jotain
lattialla. Kohosen vaimo on illallisen valmistuspuuhissa. Vuodenaika:
talvi, tammikuun loppupuoli.
SYLVI nousee pöydän äärestä ja menee kurkistamaan akkunasta ulos. —
Puoliääneen.
Jo ihan pimeä. Kääntyen äitiinsä.
— Äiti, miksi ei isä jo tule?
KOHOSEN VAIMO
Kyllä hän jo pian tulee. Mitä sinä nyt isällä tekisit, lapseni?
SYLVI
Tuoko isä leipää tullessaan?
KOHOSEN VAIMO
Luultavasti hän tuo, jos vain onnistuu saamaan.
SYLVI
Saanko minäkin sitten pienen palasen — hyvin pienen vain, tällaisen —
katsohan, äiti. — Näyttää käsillään.
KOHOSEN VAIMO
Saat, saat, lapseni. Koeta nyt vain olla kärsivällinen.
SYLVI
Saanko niinä evääksenikin kun menen huomenna kouluun?
KOHOSEN VAIMO
Kyllä sinä saat, jos vain isä tuo.
SYLVI
Ah, kuinka hauskaa, äiti! Kunhan isä vain pian tulisi, — Kuuluu
koputusta ulko-ovella.
KOHOSEN VAIMO
Kukahan sieltä nyt tulee kun oikein koputtamalla sisään pyrkii?
Isä se ei ainakaan ole. — Menee avaamaan oven.
ELSIE STÅHLE tulee, kädessä paketti.
Hyvää iltaa, rouva Kohonen! 'Iltaa, Sylvi! Kuinka täällä nyt jaksetaan?
KOHOSEN VAIMO JA SYLVI niijaavat hämillään, mutta iloisina ja
ystävällisesti. Kohosen vaimo pyyhkii esiliinallaan tuolia.
— Istukaa, neiti Ståhle. Tehkää niin hyvin!
ELSIE
— Toin Sylville ja Paavolle ne sukat, jotka heille lupasin.
Koetetaanpas miten ne sopivat.
Antaa toiset sukat Sylville, joka alkaa niitä pukea jalkoihinsa, Elsie
pukee itse toiset sukat Paavon jalkoihin.
— Hyvin ne sopivat. Ovat kuin teitä varten tehdyt. —
Sylvi ja Paavo katsovat onnellisina uusia sukkiaan.
KOHOSEN VAIMO
Kylläpä se neiti nyt...Noin hienot ja koreat sukat... Mutta
kiittäkäähän neitiä lapset! — Sylvi niijaa ja Paavo tekee äkillisen
lapsen kumarruksen.
ELSIE
Sylville.