Juuresta nousevaa kasviosaa sanotaan yhteisellä nimellä vartaloksi,
joka tavallisesti on maan päällä, mutta muutamissa kasveissa kokonansa
tahi osiksi maan sisälläki kokoon kasvettuneena, käpristyneenä.
Maan-alaista vartaloa ennen arveltiin ja vieläki monasti sanotaan
juureksi, vaikka se ylöspäin kasvamallansa, hilseisillä lehtien
jäännöksillä ja silmikoillansa selvästi osottaa itsensä samaa laatua
olevan, kun muuki tavallinen varsi.
Maanalaisia varsi-osia ovat _sipuli, mukula ja juurakko_.
a. Sipulista.
_sipuli_ (bulbus, lök), lyhyt, käpertynyt varren-osa päälitysten
röyköttyneillä hilseisillä kuoruslehdeillä.
_sipulin sydän l. emys_ (discus bulbi, lecus, lökstock), joka
ylöspäin lähettää kukkaperän ja toisesta päästään työntää
juurihapsia maahan.
_hilseinen sipuli_ (b. tunicatus, hinnskalig), kun lehdet ovat
muodostuneet leveiksi monikertaisiksi kalvokääreiksi.
_verkkosuoninen_ (b. reticulatus, nätskalig), kun sipulihilseillä
on verkontapaisia ristisuonia.
_töyhtöinen_ (b. fimbriatus, fransig), kun vasta mainitut suonet
yhdistyvät hepsupääksi.
_liistoinen_ (b. foliosus, bladig), lehtisellä eli liistoisella,
ei kalvomaisella eikä limitetyllä kuorella.
_suomuinen_ (b. squamosus, fjällig), soukemmilla ja usein limikkäillä
kuoruslehdeillä.
_moniperäinen_ (b. compositus, sammansatt), jossa on monta kynttä
(bulbilli, smålökar) yhdessä.
_monikoloinen_ (b. nidulans, mångklyftig), kun kynsien ja sydänsipulin
välissä on pieniä kaaloja eli kolosia.
_pahkasipuli_ (bulbotuber, b. solidus, lökknöl, tät lök),
tihkeäaineinen sipuli, jossa sydän on voittopuolella.
_kalvosipuli_ (b. foliosus, bladig), jossa kuoruslehdet voittavat.
_sipulinen juuri_ (radix bulbosa, lökartad rot) y.k. sipuli.
b. Mukulasta.
_mukula_ (tuber, stjelkknök) kyhmistynyt, täyteinen, turpea tahi
möyheämpi maanalainen varren-osa silmikoilla, joista sikiää
uusia kasveja. Kun mukulaa ennen luettiin juureksi, niin siitä
on juurelle seuraavia tunnussanoja saatu.
_mukulainen juuri_ (radix tuberosa, knölig) y.k. mukula.
_kämmekkäinen_ (r. palmata, handlik), sormentapaisesti haarova.
_kaksoismukulainen_ (r. didyma, tvåknölig), kun maanpäälisen varren
päässä on kaksi mukulaa vieretysten.
_nysteröinen_ (r. granulata, grynig), kun monta pientä mukulaa on
varren tyvessä yhteen nyhertynyt.
c. Juurakosta.
_juurakko_ (rhizoma, rotstock), erästen kasvien tavallisesti
maanalainen varren-osa, joka ylipäästään vuosittain kasvaa ja
työntää uuden varren maan päälle entisen kuihtuneen sijasta.
Seki ennen juuren nimellä tuttu on saanut seuraavia erotussanoja.
_suikertava juuri_ (radix repens, krypande rot), maan pintaa myöten
venyvä eli luikertava.
_nivelikäs_ (r. articulata, ledad), kun vuosilisäin välit ovat
hoikempia.
_solmikas_ (r. nodosa, knutig), kun vuosilisät yhtyvät vahvemmilla
välipaikoilla.
_typäkkä_ (r. praemorsa l. succisa, afstympad), kun juurakko on
lyhyt ja ikään kuin katkaistu päästä.
Erilaatuisia maasta yleneviä vartaloita ovat _runko, vali, korsi ja
varsi_.
_runko t. puuvarsi_ (truncus, kronstam), tyvestä latvaan hoikkeneva
puinen vartalo erinäisellä sydän-, puu- ja kuorikerralla, haarova
ja oksiva (puilla ja pensailla).
_vali t. palmuvarsi_ (cauloma l. caudex, palmstam), tasapaksu,
puinen, tav. haaraton vartalo erottamattomalla sydän-, puu- ja
kuorikerralla. Valivartaloisia ovat palmut ja eräät muut puut.
_korsi t. heinävarsi_ (culmus, strå), heinäkasvien vartalo, pillikäs,
solmunivelinen, tuppilehtinen, yksinäinen, harv. haarova.
Vahvempaa sanotaan oljeksi.
_ruoko_ (calamus, säfstrå), erilaatuinen, nivelitön, hohka-aineinen,
ei pillikäs korsi.
_varsi_ (caulis, stjelk), semmoinen vartalo, joka ei kuulu yhteen
eikä toiseen edelliseen laatuun (ruohoilla, kukkasilla j.n.e.)
Vartalo eli varsi sanotaan olevan:
_ruohomainen_ (cormus l. caulis herbaceus), kun on pehmeä laatuansa
ja vuosittain lakastuva.
_puinen_ (c. lignosus, trädartad), kiinteä, monivuotinen, vasta
ylempätä haarova varsi _puilla_ (arbores, träd).
_pensainen_ (c. fruticosus, buskartad), kiinteä, monivuotinen,
juuresta alkain haarova varsi _pensailla_ (frutices, buskar).
_pensastava_ (c. suffruticosus, nästan buskartad), kun haarat
ainoastaan tyvestä ovat kiinteä-aineisia ja monivuotisia,
mutta ylempätä ruohomaisia, vuosittain lakastuvia,
_pensastoilla_ (suffrutices, småbuskar).
_täyteinen_ (c. solidus, tät), ylensä yhtä lomatonta ainetta.
_pillikäs_ (c. fistulosus, pipig) pitkin pituuttaan tyhjä sisältä.
_pullakka_ (c. inflatus, uppblåst), pillikäs ja pöhökäs.
_runsasytyinen l. ytevä_ (c. medullosus, märgfull), tavallista
vahvemmalla ytimellä.
_hohkamainen l. sienettävä_ (c. spongiosus, svampaktig), täynnä
sienemäistä solukkoa.
_mehinen_ (c. succulentus, vattenaktig), runsaalla vehriällä tahi
vedenkarvaisella nesteellä.
_maitias_, edell.
_hentoinen_ (c. laxus, svag) ja hoikka (c. debilis, spenslig),
niin nerkko ja kaihera, että tuskin pysyy pystössä.
_veltto l. hervoton_ (c. flaccidus, slak), joka ei kestä pystössä.
_tönkeä_ (c. rigidus, styf), joka taivuttaissa katkeaa.
_notkea_ (c. flexilis, böjlig), norea, katkeamatta taipuva.
_sitkeä_ (c. tenax, seg), notkistuva ja työläästi taittuva.
_hauras_ (c. fragilis, spröd), jäykkä ja helposti katkeava.
_solmikas l. solmunivelinen_ (c. nodosus l. nodoso-articulatus,
knutig), jolla on useampaa _solmuilla_ (nodi, knutar)
erotettua jaksoa eli _solmuväliä_ (internodium), e.m. oljella.
_nivelikäs l. hoikkanivelinen_ (c. articulatus l. constricto-
articulatus, ledad), kun varren erijaksoin välit ovat pehmeämpiä,
tav. sujuvia ja hoikempia.
_yhtenäinen_ (c. continuus l. contiguus, sammanhängande), jolla ei
ole eri jaksoja, solmuja tahi niveliä.
_solmuton l. nivelitön_ (c. enodis l. exarticulatus, oledad), y.k. ed.
_liereä l. pyöreä_ (c. teres, trind), yhtä pyöreä ilman särmittä,
kulmitta ja eri sivuitta.
_sivupuoli_ (c. semiteres, halftrind), puoli litteä, toinen pyöreä.
_litteämäinen_ (c. compressus, hoptryckt), littenevillä sivuilla,
särmitön.
_litteä_ (c. complanatus, platt), ohuempi edellistä.
_kaksiteräinen_ (c. anceps, tvåäggad), litteä kahdella terävällä
vastapäisellä syrjällä.
_kulmikas_ (c. angulatus, kantig), harjumaisesti kohonneilla sivuilla.
_nulokulmainen_ (c. obtusangulus, trubbkantig), tylppämäisillä
harjuilla.
_särmikäs_ (c. acutangulus, hvasskantig), terävillä kulmilla.
_ohutsärmäinen_ (c. acutissangulus, skarpkantig), vieläki
terävämpikulmainen.
_kolmi-, kuusi-, monikantainen_ (c. tri-, hexa-, polygonus, 3-, 6-,
flerkantig) 3:lla, 6:lla, monella kehkerällä kulmain välisellä
sivulla.
_kolmi- -- kymmentahkoinen_ (c. tri- -- decemqueter, 3--10-sidig),
niin monella tasaisella sivulla.
_kolmi-, kuusi-, moniteräinen_ (c. tri-, sex-, multangularis, 3-,
6-, flereggad), niin monella kouruisella sivulla ja ohuella
terämäisellä särmällä eli syrjällä.
_nauhamainen_ (c. fasciatus, bandformig), useammasta varresta
yhteen kasvettunut.
_lehtinen_ (c. foliatus, bladig).
_lehvakka l. lehtevä_ (c. foliosus), jolla on paljo lehtejä.
_lehdetön_ (c. aphyllus, bladlös).
_tupillinen l. tuppikäärinen_ (c. vaginatus, slidad), kun varren
ympäri on tuppimaisia, usein lehdestyviä kääreitä.
_suomuinen_ (c. squamosus, fjällig), suomumaisilla lehti-käperöillä
ympäri vartta.
_suomukkainen_ (c. squamulosus, småfjällig), y.k. ed. hyvin
pienoisilla suomuilla.
_paanuttu_ (c. imbricatus, täckt), päälitysten limitetyillä suomuilla
tahi lehdeillä niin peitetty, ettei itseä vartta näykkään.
_sulitettu_ (c. alatus, vingad), kun kaksi vastakkaista syrjää ovat
lehtimäisesti levenneitä.
_apulehtinen_ (c. stipulatus, försedd med stipler).
_apulehdetön_ (c. exstipulatus, stipellös).
_paljas_ (c. nudus, bar), jolla ei ole minkäänlaista lehdetystä.
_uurtoinen_ (c. sulcatus, fårad), pitkinäisillä syvemmillä juovilla
eli uurteilla.
_juomuinen, pyköinen, karvainen, höyteä, piikillinen, kierä,
kehnäinen, paikullinen, sileä, karkea, nyhäinen, kaarnainen_
y.m. ovat jo edellä mainitut.
_pysty_ (c. erectus, upprätt), suoraan ylös maasta nouseva.
_kallas_ (c. obliquus, sned), k. ed.
_suora_ (rectus, rak), mutkiton.
_piukka_ (c. strictus, upprätt och styf l. rak och styf),
pysty ja jäykkä tahi suora ja jäykkä.
_mutkiva_ (c. flexuosus, krokig), sinne tänne väärä.
_polviva_ (c. geniculatus, knäböjd), solmunivelinen varsi eri
suuntaisilla solmuväleillä.
_koheneva_ (c. adscendens, uppstigande), tyvipuoli vartta maassa
tahi kallellaan, latvapuoli pysty.
_kaareva_ (c. incurvatus, uppböjd), kaaressa ylöspäin.
_lenko_ (c. declinatus, nedböjd), tyveltä pystössä, latvempata
alaskaareva.
_nuokkuva_ (c. nutans, lutande), pysty varsi pää kallellaan.
_nuokahtava_ (c. cernuus), vähemmin kallellaan päästä.
_rippuva_ (c. pendulus, hängande), toisiin kasveihin, kalliovieriin
tahi muihin aineisiin juurtunut ja varrellaan alas roikottava.
_rento_ (c. procumbens, nedliggande), maassa makaava ilman juuria
tekemättä.
_lama_ (c. prostratus l. humifusus), haaroinensaki maassa.
_laiehtiva_ (c. fluitans, flytande), veden kalvolla makaava.
_suikertava_ (c. repens, krypande), juuria maahan lähettävä rento
varsi.
_longertava_ (c. sarmentosus, refvig), kun varsi pitemmillä väleillä
lähettää juuria maahan ja välijaksot eivät makaa aivan maassa
kiinni.
_loikertava_ (c. reptans), y.k. ed.
_kiiveksivä l. juurrehtiva_ (c. radicans, rotslående), kun varsi
pienoisilla ilmajuurilla tarttuu muihin aineisiin ja niitä myöten
kohotteleikse, e.m. verhamo.
_väänneliäs_ (c. scandens, klängande), samalla tavalla muiden kasvien
tahi ainetten varassa nouseva ja niihin _kärheillään_ (cirrhi)
tahi hakaroillaan takistuva.
_köynneliäs_ (c. volubilis, slingrande), kun varsi kasvaissaan kiertyy
jonkun muun kasvin tahi aineen ympäri joko _vastoin päivää_
(c. volubilis dextrorsum, från venster åt höger) e.m. humala, tahi
_myöten päivää_ (c. vol. sinistrorsum, från höger åt venster)
e.m. salkopapu.
_ihkayhtenäinen_ (c. simplicissimus, helt och hållet enkel), jolla
ei ole varsi- eikä kukkahaarukoita.
_yhtenäinen_ (c. simplex, enkel), varsi haaraton, kukat haarovia.
_haarova_ (c. ramosus, grenig), haarallinen, haarakas.
_monihaarainen_ (c. ramosissimus, mycket grenig), kun on paljo ja
uudelleen haarottavia haaroja.
_yltävä l. läpituntuva_ (c. excurrens l. integer, fortlöpande),
jonka pitkin pituuttaan aina latvaan asti voipi selvästi erottaa
haaroista, e.m. havupuissa.
_haihtuva l. sortuva_ (c. deliquescens, söndergrenad), kun emävarsi
sortuu eli jakauu haaroiksi, joista sitä ei taida erottaa,
e.m. lehtipuissa.
_latvavarainen_ (c. prolifer, toppalstrande), kun uusia haaroja ja
lehtejä ei lähde varren sivuilta, vaan ainoastansa latvasta.
_kaksitteleva_ (c. dichotomus, klynnedeld), kun varsi jakauu kahdeksi
haaraksi ja haarat eteenpäin yhä kahdeksi.
_kolmitteleva_ (c. trichotomus, upprepadt tregrenig), kun samalla
tavalla kerroten jakauu kolmeksi haaraksi.
_ristihaarainen_ (c. brachiatus, armgrenig), haarat paritellen
vastakkaisia ja likimäiset haaraparit ristissä toinen toisensa
kanssa.
_pitkittävä l. rajaton_ (c. indeterminatus, obegränsad), kun varsi
sivulta kukkiessaan latvasta pitkittää kasvuansa.
_rajattu l. rajauva_ (c. determinatus, begränsad), latvasta kukkiva
ja siihen kasvunsa päättävä varsi.
Erittäin merkittäviä varressa ovat _ydin_ (medulla, märg), _puuaine_
(lignum, ved), _kuori_ (cortex, bark). Puuaineessa on kaksi erikertaa,
sisämäinen kovempi _sydänpuu_ (duramen, kärnved) ja ulkomainen
pehmeämpi ja tavallisesti valkeampi _manto eli pintapuu_ (alburnum,
splint l. hvitved).
Kuoressa samoin on useampaa erikertaa, ensin puuta vasten _nila l.
niini_ (liber, bast), sitte _välikuori_ (periderma, barkhud) ja
päälimmäisnä _närvi l. ketto_ (epidermis, öfverhud).
Varteen eli vartaloon kuuluvia ovat myös _haarat_ (rami, grenar) ja
_oksat eli haarukat_ (ramuli, qvistar l. smågrenar), _lehdet_ (folia,
blad), _perälehdet_ (bracteae, skärmblad l. blomskärmar), _apulehdet_
(stipulae, stipler), _silmät eli silmikot_ (gemmae, knoppar), (kukka
flos, blomma), _siittimet_ (partes fructificationis, fröredningsdelar)
ja _hedelmä_ (fructus, frukt).
Haaroista.
_Vastakkaisia_ (rami oppositi, motsatta), ovat haarat, kun ovat
vastapäätä, toinen toisella, toinen toisella puolella vartta.
_vuorottaisia_ (r. alterni, skiftevisa), kun lähtevät varren ympäriltä
toinen toistansa ylempätä.
_ristikkäisiä_ (r. brachiati, armgreniga), ristittäin vastakkaisia.
_kahtaallisia l. kahdappäisiä_ (r. distichi, tvåsidiga), juurillansa
ympäri vartta, mutta päillänsä ei kun kahta suuntaa.
_härkiläisiä_ (r. verticillati, kranssittande), kun kolme tahi
useampaa haaraa lähtee yhtä korkealta kuki suunnallensa.
_erinäisiä_ (r. sparsi, strödda l. aflägsnade), kun haarat lähtevät
sieltä täältä kierteisesti ympäri vartta.
_harvinaisia_ (r. remoti, åtskiljda), kauvempana toisistaan.
_lähinäisiä_ (r. conferti l. approximati, tättsittande), tiheässä
ja liketysten.
_sisäpäisiä_ (r. coarctati, hopträngda), kun latvoillaan kääntyvät
vartta vasten.
_tasalatvaisia_ (r. fastigiati, jemntoppade), kun eri paikoista
lähteneitten haarain latvat ovat yhtä korkealla, jolloin myös
itseä vartta sanotaan _tasalatvaiseksi_.
_vitsamaisia_ (r. virgati, vidjelika), kun ovat hoikkia, pitkiä ja
melkein haarattomia.
_pystönäisiä_ (r. erecti, upprätta), kun nousevat ylös melkein vartta
seuraten.
_ulostyvisiä_ (r. parallelo-patentes, frånstående), alusta ulospäisiä,
sitte pystönäisiä.
_varsimyötäisiä_ (r. adpressi, tilltryckta), tyvestä alkain vartta
myöten kasvavia.
_siirottavia_ (r. patentes, utstående), ylöspäisiä soukalla
varsihangalla eli kulmalla.
_ulospäisiä_ (r. divergentes l. horizontales, utböjda), kun seisoa
sojottavat suoraan varresta ulos. Toisia latinalaisia nimityksiä
semmoisille haaroille ovat divaricati ja patentissimi.
_leveneviä l. ulottavia_ (r. diffusi, utspridda), y.k. ed. tahi
vähän ylöspäisiä.
_alaskaarevia_ (r. deflexi, nedböjda), kaaressa alaspäin.
_alaspäisiä_ (r. reflexi l. refracti, tillbakaböjda), kun enemmin
eli vähemmin kääntyvät alaspäin vartta vasten.
_taaspäisiä_ (r. retroflexi, återböjda), mutkitellen alaspäin
kääntyneitä.
_rippuvia_ (r. penduli, hängande), kun ovat velttoja ja suoraan
alaspäin.
_haarahanka_ (ala, grenvinkel l. grenveck) on haaran ja varren
välikulma.
_haarahankainen_ (alaris), haarahangassa oleva.
Erilaatuisia haaroja ovat:
_lonkero_ (sarmentum, örtrefva), aluslehden hangasta lähtevä, maata
myöten kulkeva, lehdetön, usein koukeroinen hyötöhaara, joka
päästänsä kasvattaa lehtejä ja uusia juuria.
_rönsy_ (stolo l. flagellum, grenskott), aluslehden hangasta lähtevä,
maasta kohoamaton lehdekäs haara, joka alapuoleltansa paikoittain
työntää juuria maahan ja päästänsä lehtejä, välistä kukkiaki.
_kasvanto_ (turio, årsskott), itsekunki haaran tahi varren vuotuinen
lisä.
_ora_ (spina, torn), kesken kasvettunut jäykkä oksan käperö kovalla,
pistävällä päällä. Jos on vaan yksi kärki oralla, sanotaan sitä
_yhtenäiseksi l. yksikärkiseksi_ (sp. simplex, enkel), muuten
haarapäiseksi (sp. divisa, delad). Orilla varustettua vartta
sanotaan _oraiseksi_ (c. spinosus, tornbärande), ja _varulliseksi_
(armatus, beväpnad) mainitaan yhteisesti kasviosaa, jolla on oria,
piikkejä tahi poltinsukia, _varuttomaksi_ (inermis, obeväpnad)
sitä, jolla niitä ei ole. Orat samoin kuin muutki oksat lähtevät
varren puuaineesta, _piikit_ (aculei, taggar) ainoastaan kuoresta.
_kärhi_ (cirrhus, klänge), rihmamainen ja usein kierteinen oksan
pidennys, jolla kasvi tarttuu muihin aineisiin. Vartta, jolla on
semmoisia, sanotaan _kärhiseksi_ (cirrhosus, klängegrenig).
Toisinaan kärhet lähtevät lehden ruodista tahi keskisuonesta,
välistä kukkaperästäki. Kärhet ovat tavallisesti yhtenäisiä,
välistä _haaroviaki_ (c. ramosi, greniga).
Lehdeistä.
_sirkkalehdet_ (cotyledones, hjertblad), ensimmäiset itulehdet.
_aluslehdet_ (folia radicalia, rotblad), jotka lähtevät varren
alimmaisesta päästä juuren niskassa.
_varsilehdet_ (f. caulina, stjelkblad), varresta lähtevät.
_haaralehdet, oksalehdet_ (f. ramea, grenblad), haaroista tahi
oksista.
_kukkalehdet_ (f. floralia, blomblad), jotka ovat lähellä kukkia.
Vähän erilaatuisia ovat perälehdet.
_lehtihanka_ (axillum, bladveck), lehden ja varren välikulma.
_lehtihankainen_ (axillaris), lehtihangassa oleva.
_lehtiruoti l. ruoti_ (petiolus, bladskaft), se osa, joka yhdistää
emälehden ja varren.
_emälehti_ (lamina l. limbus, bladskifva), lehden lapa eli levy.
_lehden päälystä_ (pagina superior, öfra sida), se puoli, joka
varsimyötäisissä lehdeissä on vartta vasten.
_lehden alusta_ (pagina inferior, undra sida), joka on vastapäin
päälystää, nurja puoli.
_lehden kanta_ (basis folii, bladbas), emälehden varren tahi ruodin
puolinen laita.
_lehden pää_ (apex folii, bladspets), kantaa vastapäinen laita.
_lehden laita_ (margo, bladkant), ympärys, reuna, ääri eli syrjä.
Tavallisia ruodin erotuksia ovat _liereä, sivupuoli, kolmikulmainen,
litteä, litteähkä, pullakka_ j.n.e.
_kupuva_ (petiolus ventricosus, bukig), keskeltä tursea eli pöyheä.
_tuppimainen_ (p. vaginans, slidformig), kun ruoti on varren puolelta
laajennut ja tupenmoisesti varren ympäri kääriytynyt.
_sulitettu_ (p. alatus, vingad), kahdella lehtimäisellä syrjällä.
_kärhikäs_ (p. cirrhiferus, klängebärande), kärheksi jatkuva.
_lehdentö_ (phyllodium, bladlikt bladskaft), lehtimäisesti laajennut
ruoti puuttuvalla emälehdellä.
_ruodikas_ (fol. petiolatum, skaftadt blad), jolla on ruoti.
_Tuppimaisilla lehdeillä_ (folia vaginantia, slidomfattande blad) on
_tuppi_ (vagina, slida), joko _halkinainen_ (v. fissa l. divisa,
öppen l. klufven), taikka kokonainen (v. integra l. indivisa,
hel). Jos tuppi muuttuu lehdeksi, sanotaan sitä _lehdestäväksi_
(v. foliifera, bladbärande), muuten _lehdestymättömäksi_
(v. aphylla, bladlös).
_ruoditon_ (fol. sessile, oskaftad), kun emälehti on suorastaan
varressa kiinni.
_johteinen_ (f. decurrens, nedlöpande), kun lehti kannastaan jatkuu
ja juoksee vartta myöten alas seuraavaan lehteen asti.
_puolijohteinen_ (f. semidecurrens, halftnedlöpande), kun juoksee
vaan puoliväliin.
_sepokantainen_ (f. amplexicaule l. amplectens, stjelkomfattande),
kun lehden kanta kiertää varren ympäri.
_puolisepoinen_ (f. semiamplexicaule, halftomfattande), kun kiertää
vaan puolen vartta.
_läpikantainen_ (f. perfoliatum, genomborrad), kun varsi käypi lehden
kannan läpi.
_yhtynyt_ (f. connatum, sammanvext); yhtyneiksi sanotaan kahta
vastakkaista lehteä, joiden kannat ovat niin yhteen kasvaneet,
että näyttää kun olisi vaan yksi varren keskeä lävistämä lehti.
_silposuoninen_ (f. simplicinerve l. nervosum, enkelt nervig), jonka
suonet ei haarau.
_haarasuoninen_ (f. ramosinerve l. venosum, grenigt nervig), kun
suonet tekevät haaroja.
_verkkosuoninen_ (f. reticulato-venosum, nätådrig), kun suonihaarat
juoksevat ristin rastin toisiinsa yhtyen.
_tasasuoninen_ (f. rectinerve, rätnervig), kun silposuonisen lehden
suonet juoksevat suoraan ja tasasuuntaisesti pitkin lehteä.
_kaarisuoninen_ (f. converginerve, bågnervig), kun juoksevat
kaarevasti.
_tukkusuoninen_ (f. diverginerve, divergerande nervig), kun useampia
silposuonia on tyvestä yhdessä tukussa, josta ne sitte vähitellen
erouvat, juosten kuki tasasuuntaisesti lehden laitaan.
_sulkasuoninen_ (f. penni- l. pinninerve, fjädernervig), kun
keskisuonesta lähtee kummallenki puolelle sulantapaisesti
haarauneita eli sulkamaisia suonia (nervi pennati l. pinnati,
fjäderlika nerver).
_kourasuoninen_ (f. palminerve, handnervig), kun lehtikannasta lähtee
suonia ympärinsä lehden laitaan. Itsiä suonia sanotaan tässä
tilassa _kouramaisiksi_ (nervi palmati, handlika), lehti
tavallisesti on pyöreähkä.
_kilpisuoninen_ (f. pelti- l. stellinerve, sköld- l. stjernnervig),
kun lähtee poikkimaisesti ruotia vasten säteemäisiä suonia yltä
ympärinsä. Ruoti näissä ei ole lehden laidassa, vaan keskellä
emälehden alla puolen, kuin varsi männässä. Tämmöistä lehteä
sanotaan myös _kilpimäiseksi_ (f. peltatum, sköldlik).
_kantasuoninen_ (f. pedatinerve, fotnervig), kun lehtikannasta lähtee
kaksi hyvin haarottavaa suonta ja niistä uusia suonihaarukoita
lehden päähän. Toisinaan on niiden välissä kolmas pienempi
emähaara.
_yksivarainen_ (f. simplex, enkel), on lehti, jos ruodilla on vaan
yksi lehti.
_monipuolinen l. liittoinen_ (f. compositum, sammansatt), kun ruodilla
on monta pientä erinäistä lehteä eli _lehdykkää_ (foliolum,
småblad), jotka ovat taikka ruodittomasti taikka eri ruodeillansa
eli _ruodukoilla_ (petioluli l. petioli partiales, småbladskaft)
_emäruodissa_ (petiolus communis l. rachis folii, allmänt
bladskaft) kiinni.
_ehytlaitainen_ (f. integerrimum, helbräddad), kun lehden laidassa
ei ole mitään lovia, pykäliä tahi muita koloja.
_kokonainen_ (f. integrum l. indivisum), kun on vaan pienempiä
koloja laidassa.
_lohkottu_ (f. divisum, delad), syvemmillä koloilla.
_kololaitainen_ (f. incisum, inskuren), kun kolot (incisurae,
inskärningar) eivät ulotu puolitiehenkään lehden keskustaa.
_halkoinen_ (f. fissum, klufven), kun kolot ulottuvat puolitiehen
keskilehteä taikka runsaamminki ja ovat yhtä leveitä eli
suoralaitaisia.
_kaksi-, kolmi-, neli-, viisi- ... monihalkoinen_ (f. bi-, tri-,
quadri-, quinque- ... multifidum, två-, tre-, fyra-, fem- ...
mångklufven).
_liuskainen_ (f. lobatum, flikig), puolitiehen lehden keskipaikkaa
ulottuvilla koloilla, ja niiden välissä kehkerälaitaisilla
liuskoilla (lobi, flikar).
_kaksi-, kolmi-, neli- ... moniliuskainen_ (f. bi-, tri-, quadri- ...
multilobum, två-, tre-, fyra- ... mångflikig).
_mutkalaitainen_ (f. sinuatum, bugtig), kaarteisilla tuskin
puolitiehen lehden keskustaa ulottuvilla mutkilla (sinus, bugter).
_lohkoinen_ (f. partitum, delad), melkein lehden keskipaikoille
ulottuvilla koloilla.
_kaksi-, kolmi-, neli-, viisi- ... monilohkoinen_ (f. bi-, tri-,
quadri-, quinque- ... multipartitum, tu-, tre-, fyr-, fem- ...
mångdelad).
_jakoinen_ (f. sectum, helt och hållet delad), kun kolot ulottuvat
lehden keski- tahi kantasuoneen asti.
_parihalkoinen_ (f. pinnatifidum, parklufven l. pinntandad), kun
halkoisen lehden liuskat ovat vastakkaisia.
_kahdesti parihalkoinen_ (f. bipinnatifidum, dubbelt parklufven l.
dubbelt pinntandad), kun parihalkoisen lehden liuskatkin ovat
parihalkoisia.
_kolmesti parihalkoinen_ (f. tripinnatifidum, tredubbelt parklufven
l. tredubbelt pinntandad), kun kahdesti parihalkoisen lehden
liuskat vielä uudelleen ovat parihalkoisia.
_parikaarteinen l. lyyrymäinen_ (f. lyratum, lyrformig), kun
tyvipuolella on vastakkaisin muutamia syviä kaarteita
pyöreämäisillä väliliuskoilla ja latvapuoli lehteä tavallisesti
yhtenä isompana pöyreähkänä liuskana.
_taasliuskainen_ (f. runcinatum, nedåt parflikig, rundtaggad),
kun molemmin puolin keskisuonta on isompia kaarevia tahi
suoralaitaisia taaspäin kääntyneitä kairamaisia liuskoja
vastakkaisin.
_parilohkoinen_ (f. pinnatipartitum, pardelad), lohkoinen lehti
vastapäisillä liuskoilla.
_kampalaitainen_ (f. pectinatum, kamflikad), parilohkoinen lehti
pienillä tasasoukilla liuskoilla.
_parijakoinen_ (f. pinnatisectum = f. pinnatum, parbladigt delad),
kun lehden vastakkaiset liuskat ovat aivan erillään toisistaan
ja ainoastaan keskisuonessa kiinni.
_epätasaisesti parijakoinen_ (f. interrupte pinnatisectum, olikparigt
delad), kun lehdykät eli oikeammin liuskat ovat eri suuria.
_epäliuskainen_ (f. laciniatum, ojemnt inskuren), sulkasuoninen lehti
useammalla eri suurella liuskalla yhtä suuntausta emälehden
kanssa.
_resaliuskainen_ (f. lacerum, fargad), epäliuskainen lehti
repaleisilla liuskoilla.
_siirottavasti parihalkoinen_ (f. squarroso-pinnatifidum,
tillbakaspärradt parklufven), kun parihalkoisen lehden liuskat
eivät ole yhtä linjausta eli suuntausta emälehden kanssa.
_kouramainen_ (f. palmatum = f. palmatipartitum, handlik),
kourasuoninen lehti koloilla suonten välissä.
_kourahalkoinen_ (f. palmatifidum = f. tri-, quadri-, quinque-,
multifidum, handklufven), kourasuoninen halkoinen lehti.
_kouraliuskainen_ (f. palmatilobum = f. tri-, quadri-, quinque-,
multilobum, handflikig), kourasuoninen liuskainen lehti.
_kouralohkoinen_ (f. palmatipartitum = f. palmatum, handdelad),
kouramainen eli kourasuoninen lohkoinen lehti.
_kourajakoinen_ (f. palmatisectum = f. digitatum, fingerlik),
kourasuoninen jakoinen lehti k. sormijakoinen.
_tähtiliuskainen_ (f. stellilobum l. stellato-laciniatum, stjerndelt),
kilpisuoninen lehti suonivälisillä koloilla.
_kantamainen_ (f. pedatum = f. pedatisectum, fotlik), kantasuoninen
lohkottu lehti.
_kantahalkoinen_ (f. pedatifidum = f. pedatum, fotklufven),
kantasuoninen halkoinen lehti.
_kantalohkoinen_ (f. pedatipartitum = f. pedatum, fotdelad),
kantasuoninen lohkoinen lehti.
_kantajakoinen_ (f. pedatisectum = f. pedatum, fotlikt delad),
kantasuoninen jakoinen lehti.
_yhteisruotinen_ (f. simpliciter compositum, enkelt sammansatt), kun
haarattomalla emäruodilla on useampia nivelkantaisia lehdyköitä.
_haararuotinen_ (f. decompositum, dubbelt sammansatt), kun varresta
lähtevä tyviruoti (petiolus primarius, allmänt bladskaft) jakauu
ruotihaaroiksi (petioli secundarii, bladskaft av andra ordningen),
joilla kullakin on nivelkantaisia lehdyköitä.
_haarukkaruotinen_ (f. supradecompositum, mer än dubbelt sammansatt),
kun haararuotisen lehden ruotihaarat uudelleen jakauvat
ruotihaarukoiksi (petioli tertiarii, bladskaft af tredje
ordningen), joihin lehdykät kantanivelillänsä ovat kiinnitetyt.
_parijakoinen_, _parittainen l. parilehtinen_ (f. pinnatum, parbladig,
enkelt sammansatt fjädernervig), kun molemmin puolin emäruotia on
lehdyköitä.
_vastaisparinen_ (f. opposite pinnatum, motsatt parbladig),
vastakkaisilla lehdyköillä, joista kumpaakin erittäin sanotaan
kaksoiseksi (pinna, parblad) ja molempia yhteisesti lehtipariksi
(jugum, bladpar).
_yksiparinen_ (f. unijugum l. conjugatum, enparig), vastaparinen lehti
yhdellä lehtiparilla.
_kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, moniparinen_ (f. bi-, tri-, quadri-,
quinque-, multijugum, två-, tre-, fyr-, fem-, mångparig),
vastaparinen lehti 2:lla, 3:lla, 4:llä, 5:llä, monella
lehtiparilla.
_vuoroparinen_ (f. alterne pinnatum, skiftevis parbladig),
vuorottelevilla lehdyköillä.
_tasaparinen_ (f. paripinnatum l. abrupte pinnatum, parbladig utan
uddblad), kun parijakoisen lehden päässä ei ole yksinäistä
lehteä l. _päätöä_ (f. impar l. terminale, uddblad). Usein päätyy
emäruoti kuitenki kärhellä.
_päätöparinen_ (f. impari-pinnatum l. pinnatum cum impari, parbladig
med uddblad), kun parijakoisen lehden päässä on yksinäinen
päätölehti.
_mukaparinen_ (f. aequaliter pinnatum, jemnt parbladig), kun kaikki
lehtiparit ovat yhtä suuria.
_voittoparinen_ (f. crescenti-pinnatum, tilltagande parbladig), kun
lehdykät isonevat latvaan päin.
_isopäätöisesti parijakoinen l. isopäätöinen_ (f. lyrato-pinnatum,
lyrformigt parbladig), kun päätölehti on muita isompi.
_sortoparinen_ (f. decrescenti-pinnatum, aftagande parbladig), kun
lehdykät pienenevät latvemmuuttansa.
_toisparinen_ (f. bipinnatum, dubbelt parbladig l. dubbelt sammansatt
fjädernervig), kun yhteisruodista pitkin pituuttaan lähtee
parijakoisia lehtejä.
_kolmisparinen_ (f. tripinnatum, tredubbelt parbladig l. tredubbelt
sammansatt fjädernervig), kun yhteisruodilla on pitkin pituuttaan
toisparisia lehtihaaroja.
_sormijakoinen l. kourajakoinen_ (f. digitatum l. palmatisectum,
fingerlik), kun ruodin päästä lähtee useampia lehdyköitä
nolokulmaisesti ruotia vasten.
_kaksisorminen_ (f. binatum l. geminatum, tvåfingrad); sekauupi usein
yksiparisen lehden kanssa.
_kolmi-, neli-, viisi-, seitsensorminen_ (f. ternatum, quaternatum,
quinatum, septenatum, tre-, fyr-, fem-, sjufingrad).
_toissorminen_ (f. bidigitatum, dubbelt fingerlik, dubbelt sammansatt
handnervig), kun sormijakoisen emäruodin kullaki haaralla on
sormijakoisia lehdyköitä.
_toistain kaksisorminen_ (f. bigeminatum l. geminato-binatum,
dubbelt tvåfingrad), emävarsi kaksijakoinen ja kumpiki haara
kaksisorminen.
_toistain kolmisorminen_ (f. biternatum l. duplicato-ternatum, dubbelt
trefingrad), emävarsi kolmijakoinen ja kuki haara kolmisorminen.
_kaksisormisesti parijakoinen_ (f. binato- l. geminato-pinnatum,
tvåfingradt parbladig), kun emäruodin päästä lähtee kaksi
parijakoista lehteä.
_kolmi-, nelisormisesti parijakoinen_ (f. ternato-, quaternato-
pinnatum, trefingradt, fyrfingradt parbladig), kun on kolme,
neljä parijakoista lehteä emäruodin päässä.
_kolmissorminen_ (f. tridigitatum, tredubbelt fingerlik, flerdubbelt
sammansatt handnervig), kun sormijakoisen emäruodin kuki haara
on toissorminen.
_kolmesti kaksisorminen_ (f. tri- l. tergeminatum, tergeminum l.
triplicato-geminatum, tredubbelt tvåfingrad), kun parijakoisen
emäruodin jakauksessa on kaksi lehdykkää ja sitte kumpiki haara
kaksisorminen.
_kolmesti kolmisorminen_ (f. triternatum l. triplicato-ternatum,
tredubbelt trefingrad), kun kolmijakoisen emäruodin kuki haara
on toistain kolmisorminen.
_ratasmainen_ (f. rotatum l. peltato-digitatum, hjullik, hjulformig,
sköldformigt fingerlik), kun emäruodin päästä lähtee useampia
lehdyköitä kuin rattaan värttinät yltä ympärinsä. Ratasmaisia
lehtiä ei aina ole tarkoin erotettu viisi- ja seitsensormisista.
Välistä on niitä myös nimitetty sarjamaisiksi (f. umbellatum,
flocklik) ja _tähtijakoisiksi_ (f. stellatum, stjerndelt).
_vastakkaisia, vuorottaisia, erinäisiä, harvinaisia, lähinäisiä,
kahdappäisiä l. kahtaallisia, pystönäisiä, varsimyötäisiä,
siirottavia, alaskaarevia ja alaspäisiä_ ovat lehdet sen
selityksen mukaan, ku niistä sanoista jo ennen on annettu.
_ristikkäisiä_ (f. decussata, korsvis motsatta), kun
vastakkaislehtiparit ovat ristissä toinen toisensa kanssa.
_säteettäisiä_ (f. verticillata l. stellata, kranssittande), kun
varresta kolme tahi useampaa lehteä lähtee säteettäin kuki
suunnallensa.
_kolmisäteisiä_ (f. terna, tre i krans), kolmella säteettäisellä
lehdellä.
_nelisäteisiä_ (f. quaterna l. cruciata, fyra i krans).
_viisi-, kuusi-, kahdeksasäteisiä_ (f. quina, sena, octona, fem, sex,
åtta i krans).
_limittäisiä_ (f. imbricata, tegellagda), kun alempi lehti latvallansa
peittää lähimäisen ylemmän lehden tyvipuolen. Vartta sanotaan
tässä tilassa _limitetyksi_ eli _paanutuksi_.
_umpilimisiä_ (f. undique imbricata, helt och hållet betäckande), kun
vartta ei näy ollenkaan.
_kaksi-, kolmi-, neli-, moniratisesti limittäisiä_ (f. bi-, tri-,
quadri-, multifariam imbricata, två-, tre-, fyr-, mångradigt
tegellagda), kun lehdet ovat eri rivissä.
_yksinäisiä_ (f. solitaria, enstaka), kun vaan yksi lehti on
paikassansa.
_tukkuisia_ (f. fasciculata, knippevisa), kun yhdestä paikasta
lähtee usiampia lehtejä.
_ruusukkeisia_ (f. rosulata, rosettlika), kun lehdet yhdestä kimpusta
varren ympärillä lähtevät ylöspäin solmuruusun tapaisesti.
_erisuuntaisia_ (f. heteromalla, rigtade åt alla sidor), kun lehdet
ilman erotuksetta kasvavat mille puolelle tahansa.
_yhtäällisiä l. yhdäppäisiä_ (f. unilateralia l. homomalla, ensidiga
l. ensidigt böjda), kun ovat vaan yhdellä puolella.
_lähentyviä_ (f. conniventia, samstående), kun latvoin lähenevät
toisiansa.
_ulospäinen_ (f. patentissimum l. horizontale, utspärrad), suoraan
varresta ulos lähtevä lehti.
_harittava_ (f. squarrosum, spärrad), ulospäisellä latvalla.
_rippuva_ (f. pendens l. dependens, hängande), suoraan alaspäinen.
_kampela_ (f. obliquum, vind), puolikiertynyt kuin väkkärän siipi.
_kiertynyt_ (f. resupinatum l. inversum, omvriden), kun lehden
aluspuoli on kääntynyt ylöspäin.
_syrjittäinen_ (f. verticale, lodrät), kun lehden ruoti tahi kanta
on niin kiertynyt, että toinen laita emälehteä on suoraan ylös,
toinen alaspäin.
_laiehtiva_ (f. natans, simmande), veden kalvolla makaava.
_vedenpäälinen_ (f. emersum, ofvan vattnet varande), kun ompi
ylhäällä vedestä.
_vedenalainen_ (f. submersum l. demersum, under vattnet liggande),
vedessä oleva
_kaitainen_ (f. lineare, jemnbred), pitkä ja soukka, ei keskeltä
erittäin leveämpi, kuin päistäkin, e.m. heinillä.
_neulamainen_ (f. acerosum, barrlik), e.m. havupuilla.
_sukamainen_ (f. setaceum, borstlik), sukaisten eli harjasten
kaltainen.
_hapsimainen_ (f. capillare, hårlik), hieno kuin hivus.
_soikea_ (f. ovale, oval), lähes kahden leveytensä pituinen,
pyöreämäisillä sivuilla, suipoilla päillä.
_pitkänpyöreä_ (f. ellipticum, elliptisk), kahden leveytensä pituinen,
pää ja kanta yhtä pyöreitä.
_pitkulainen_ (f. oblongum, aflång), 2-3 kertaa pitempi kuin leveä,
pyöreämäisellä päällä ja kannalla.
_suikea_ (f. lanceolatum, lancettlik), päälle kolmen leveytensä
pituinen nirkoilla eli terävillä päillä.
_puikea_ (f. ovatum, äggrund), kahden leveytensä pituinen,
pyöreäkantainen, suippopäinen.
_herttamainen_ (f. cordatum, hjertlik), leveämpi edellistä,
lovikantainen pyöreillä liuskoilla molemmin puolin lovea.
_nelikulmainen_ (f. rhombeum, rutformig), kulma kantana, toinen päänä,
kolmas ja neljäs sivuilla.
_epänelinen_ (f. deltoideum, deltaformig), neljällä suoralla sivulla,
kantasivut lyhempiä ja nolokulmaisesti päästyksin.
_kairamainen_ (f. triangulare, triangelformig), melkein y.k. edell.,
mutta kantasivut vieläki nolommasti, melkein suoralinjaisesti
toisistaan.
_miekkamainen_ (f. ensiforme, svärdlik), pitkä, vahva, tönkeä,
suorasivuinen, teräväpäinen lehti.
_oramainen_ (f. subulatum, syllik), pitkämäinen, hoikka, huippupääksi
vähittäin kapeneva lehti.
_kalpamainen_ (f. acinaciforme, sabelformig), kun toinen sivu on
paksumpi ja suorempi, toinen ohuempi ja erittäinki päätä vasten
kikkerämpi.
_sirppimäinen_ (f. falcatum, skärformig), ohut kiverä lehti.
_nalkkimainen_ (f. cuneatum, vigglik), hoikkakantainen ja vähittäin
laajeneva melkein tasapäiseksi latvaksi.
_kieloinen_ (f. lingulatum, tunglik), nalkkimainen lehti pyöreällä
päällä.
_lapiomainen_ (f. spathulatum, spadlik), pyöreähkä lehti pitkällä
kaarevasti hoikkenevalla kannalla.
_vastopuikea_ (f. obovatum, omvändt äggrund), pyöreä lehti lyhyellä
suipolla kannalla.
_vastoherttainen_ (f. obcordatum, omvändt hjertlik), suippokantainen,
lovilatvainen lehti pyöreillä liuskoilla molemmin puolin lovea.
_kehrämäinen_ (f. orbiculare, cirkelrund), yhtä leveä, kun pitkäki
pyöreä lehti.
_pyöreä_ (f. rotundum, rund), melkein kehrämäinen.
_pyöreähkä_ (f. subrotundum, nästan rund), melkein pyöreä.
_pyöreämäinen_ (f. rotundatum, rundad), melkein pyöreähkä.
_munuamainen_ (f. reniforme, njurformig), pituuttansa leveämpi,
pyöreähkä, lovikantainen lehti, pyöreämäisillä kantaliuskoilla.
_kuutava_ (f. lunatum, lunulatum l. semilunatum, månlik), kuun
muotoinen ennen täytymistään.
_soukkakantainen_ (f. basi attenuatum, mot basen afsmalnande),
soukkenevalla kannalla.
_kapeakantainen_ (f. basi angustatum, sammantryckt vid basen),
kaventunut kannasta.
_pyörökantainen_ (f. basi rotundatum, afrundad vid basen).
_leveäkantainen_ (f. basi dilatatum, utvidgad vid basen).
_tasakantainen_ (f. basi aequale, lika på båda sidor om medelnerven),
kun molemmat lehtipuolet ovat toisensa mukaisia kannalta.
_epäkantainen_ l. hantera (f. basi inaequale l. obliquum, ojemn vid
basen), kun toinen lehtipuoli kannalta on isompi tahi pitemmältä
ruotia seuraava kuin toinen.
_keihäskantainen_ (f. hastatum, spjutlik), kun kannasta lähtee kaksi
vastakkaista ulospäistä liuskaletta.
_nuolikantainen_ (f. sagittatum, pillik), kun lehden sivut kantaa
vasten jatkuvat kahdeksi kairamaiseksi liuskaksi.
_korvakantainen_ (f. auriculatum, öronflikad), kun lehdellä kannan
alla on kaksi pyöreämäistä liuskaa.
_munuaiskantainen_ (f. basi reniforme, njurlik vid basen), kannalta
munuamaisen lehden muotoinen pyöreämäisillä koloilla ja
liuskoilla.
_herttakantainen_ (f. basi cordatum, hjertlik vid basen), pykäläisellä
kololla ja pyöreillä liuskoilla kannassa.
_vinoherttainen_ (f. basi oblique cordatum, snedt hjertlik vid basen),
kun kantaliuskat eivät ole yhtä isoja.
_herttapuoliskoinen_ (f. basi semicordatum, halft hjertlik vid basen),
kun toista kantaliuskaa ei ole ollenkaan.
_suippo_ (f. acutum, spetsig), kun lehden sivut yhtyvät
kaitakulmaiseksi pääksi.
_suipukka_ (f. acuminatum, tillspetsad), kun kulma on vieläki
kaitaisempi, pitkäveteinen.
_nirkko_ (f. cuspidatum, smalspetsig), kun lehden pää on pitkän soukka
ja tavallisesti tönkeämäinen.
_kärkevä_ (f. pungens, taggspetsig), y.k. ed. pistävällä, tönkeällä
kärjellä.
_otapäinen_ (f. mucronatum, uddspetsig), kun lehden keskisuoni
sojottaa päästä ulos.
_tylppäpäinen_ (f. obtusum, trubbig), nykerä, ei suippo eikä nirkko
päästä.
_pyöröpäinen_ (f. apice rotundatum, afrundad i spetsen),
pyöreämäisellä päällä.
_typäkkä_ (f. truncatum, afstympad), kuin poikki leikattu päästä.
_katkottu_ (f. praemorsum, afbiten), kuin poikki järsitty.
_lanttopäinen_ (f. retusum, intryckt), matalalla ontevalla kololla
päässä.
_pykäläpäinen_ (f. emarginatum, urnupen), vähän syvemmällä
teräväpohjaisella kololla.
_halkopäinen_ (f. bifidum, tvåklufven), kun syvempi kolo jakaa lehden
pään kahdeksi suipoksi liuskaksi.
_lovipäinen_ (f. bilobum, tvåflikig), kahdella liuskalla päässä ja
syvemmällä pyöreämäisellä kololla välissä.
_jakopäinen_ (f. bipartitum, tvådelad), kahdella nirkolla liuskalla
ja yli puolen lehteä ulottuvalla kololla välissä.
_hammaspäinen_ (f. apice dentatum, tandad i spetsen), useammalla
pienellä hampaamaisella yhtä suurella liuskalla pääsä.
_kolmi-, neli-, viisihampainen päästä_ (f. apice tri-, quadri-,
quinquedentatum, tre-, fyr-, femtandad).
_nirhalaitainen_ (f. erosum, söndergnagad), kun laidassa on pieniä
pyöreämäisiä, erisuuruisia koloja ja välissä pieniä teräväpäisiä
hampaita.
_nyhälaitainen_ (f. crenatum, naggad), kun lehden laidassa on suoraan
ulospäisiä nyhiä ja niiden välissä pieniä kulmapohjaisia koloja.
_toisnyhäinen_ (f. duplicato-crenatum, dubbelt naggad), kun lehden
laidassa on ensin isompia nyhäreitä ja niiden laidassa toisia
pienempiä.
_suipponyhäinen_ (f. acute crenatum, hvasst naggad), kun nyhät ovat
suoralaitaisia, suippoja.
_tylppänyhäinen_ (f. obtuse crenatum, trubbnaggad), pyöreämäisillä
nyhillä.
_hienonyhäinen_ (f. crenulatum, fint naggad), pienoisilla nyhillä.
_nyhähampainen_ (f. crenato-dentatum, naggtandad), kun laidassa on
harvemmalta pieniä, suoraan ulospäisiä nyhämäisiä hampaita.
_hammaslaitainen_ (f. dentatum, tandad), erisuuruisilla, suoraan
ulospäisillä, hampaamaisilla lisäyksillä laidassa.
_hienohampainen_ (f. denticulatum, småtandad), pienoisilla hampailla.
_sahalaitainen_ (f. serratum, sågad), kun laita on sahanterän
näköinen.
_vastosahainen_ (f. retrorsum serratum, omvändt sågad), kun
_sahahampaat_ (serraturae) kääntyvät lehden kantaan päin
(ovat vastasukaisia).
_toissahainen_ (f. duplicato-serratum, dubbelt sågad), kun on ensin
isompia hampaita ja niiden laidassa pienempiä.
_hienosahainen_ (f. serrulatum, finsågad), pienoisilla hampailla.
_jurasahainen_ (f. grosse serratum, grofsågad), isoilla, leveillä
hampailla.
_otasahainen_ (f. mucronato-serratum, uddsågad), hyvin huippuisilla
hampailla.
_epäsahainen_ (f. inaequaliter serratum, ojemnt sågad), erisuuruisilla
hampailla.
_mutkalaitainen_ (f. repandum, bugtbräddad), mutkaisilla laidoilla.
_oralaitainen_ (f. margine spinosum, tornbräddad), pistävillä orilla
tahi kankeilla hampailla laidassa.
_ehytlaitainen_ (f. integerrimum, helbräddad), jolla ei ole nirhoja,
nyhiä, hampaita, oria, eikä muita epätasuuksia laidassa.
_kierä, karvainen, höyteä_ j.n.e. k. ed.
_litteä_ (f. planum, platt), kun lehti on yltä ylensä yhtä tasainen.
_kovera_ (f. concavum, urholkad), kun keskilehti on alaspäin onteva
eli kuopassa.
_kehkerä l. kupera_ (f. convexum, kullrig), kun keskus on ylöspäin
pyöreämäisesti kohollaan.
_tuuttimainen_ (f. cucullatum, strutlik), kun laidat ovat
torvemaisesti yhteen kiertyneet kannasta soukkapohjaiseksi
latvaan päin laajenevaksi törröksi eli tötteröksi.
_kourumainen_ (f. canaliculatum, rännformig), kun lehti päältä päin
on pitkin pituuttansa kuurnamaisesti kovertunut.
_venheemäinen_ (f. carinatum, kölad), kun lehtipuoliskot ovat
keskisuonta myöten teräväpohjaisesti toinen toistansa vastaan
kallistuneet.
_vastalaskuinen_ (f. conduplicatum, sammanviken), kun lehtipuoliskot
ovat melkein yhteen laskeutuneet.
_poimuinen_ (f. plicatum, veckig), useammilla pienillä laskoksilla.
_pitkinpoimuinen_ (f. longitudinaliter plicatum, efter längden
veckad), pitkittäisillä poimuilla.
_poikkipoimuinen_ (f. transversim plicatum, på tvären veckad),
poikkipuolisesti poimuttu.
_sädepoimuinen_ (f. radiatim plicatum, strålformigt veckad), kun
kannasta lähtee säteen tapaisia poimuja yltä ympäri lehden
laitaan.
_aaltolaitainen_ (f. undulatum, vågig), aaltoilevalla laidalla.
_kurttuinen_ (f. rugosum, skrynklig), kun lehti on epätasainen,
rypyliäs.
_kolea_ (f. lacunosum, gropig), kun suonten välissä varsinki
aluspuolella lehteä on pieniä koloja ja painanteita.
_kiherä_ (f. crispum, krusig), kun lehdellä erittäinki laidassa
on paljo erisuuruisia, mutkaisia poimuja.
_kalvomainen_ (f. membranaceum, hinnaktig), ohut hentukka lehti.
_kälpeä_ (f. scariosum, torrhinnig), ohut, kuiva, hilsumainen,
käsissä hilisevä lehti.
_pehmeä_ (f. molle, mjuk), löysäaineinen, ohutläntä, norea lehti.
_nahkea_ (f. coriaceum, läderartad), notkea kuin edellinenki, mutta
kiinteämpi ja paksumpi.
_tankea_ (f. rigidum, styf), nahkamainen, ei notkea lehti.
_mehuinen_ (f. pulposum, saftig), täynnä tuoretta, mehuista ainetta.
_möyheä l. lihava_ (f. carnosum, köttig), täynnä paksumaista,
vähemmin mehevää sisusta.
_pillimäinen_ (f. fistulosum, pipig), kun laidat ovat niin yhteen
kiertyneet ja kasvettuneet, että lehti on liereä, tyhjäsisuksinen.
_outovärinen_ (f. coloratum, färgad), joka ei ole vehriä.
_sinivihertävä_ (f. glaucum, blågrön).
_kehnäinen_, k. ed.
_kaksivärinen_ (f. discolor, olikfärgad), kun lehden alus- ja
päälyspuoli ovat erivärisiä.
_paikullinen l. tähneellinen_, k.ed.
_kuultopilkkuinen_ (f. pellucide punctatum, genomskinligt punkterad),
läpikuultavilla pilkuilla, joissa _solut_ (cellulae) ovat öljyllä
täytetyt, kun niissä muuten ja tavallisesti on lehtivehriää
(chlorophyllum, bladgrönt).
_läpipisteinen_ (f. perforatum, genomstungen), y.k. ed.
_munanmoinen, nalkinmoinen_ j. n. e. (oviforme, cuneiforme...,
äggformig, viggformig), paksu munan, nalkin j.n.e. muotoinen
lehti.
_lyhytaikuinen_ (f. caducum, snart affallande), kun pian
ilmestymisensä jälkeen varisee jo ennen syksyä.
_yksikesäinen_ (f. deciduum, årligen affallande), joka kestää vaan
yhden kesän, syksyllä lakastuu ja varisee.
_monikesäinen_ (f. persistens, qvarsittande), joka ei varise syksyllä,
vaan kestää talven yli, yhden eli useamman.
_surkastuva_ (f. marcescens, vissnande), joka nuutuu ja kuihtuu
varrella ilman varisematta, niin kuin aluslehdeillä useinkin
on tapana.
_ainavehriä_ (f. sempervirens, ständigt grönskande), y.k.
monikesäinen.
Perälehdeistä.
_Perälehti_ (bractea, skärmblad l. blomskärm), yhteinen nimi
semmoisille lehtimäisille kasviosille, jotka ovat kukkaperällä tahi
lähellä kukkaa ja muodollansa sekä värillänsä eroavat muista lehdeistä.
Perälehtiä on eri nimillänsä: _suojuslehti, varus, lisäverho, kotelo ja
kehto_.
_suojus_ (bractea, blomskärm), tavallisesti yksinäinen, välistä perään
kiinni kasvettunut lehti lähellä kukkaa.
_joutosuojus_ (bractea vacua, tom blomskärm), jolla ei ole kukkaa,
tahikka vaan joku kukan käperö.
_latvasuojus_ (coma, toppskärm); latvasuojuksiksi sanotaan useampia
perän latvaan ryhmistyneitä joutosuojuksia.
_suojukseton_ (ebracteatus, skärmlös), kun perällä ei ole mitään
suojuslehteä.
_varus_ (involucrum, svepe); varukseksi eli _varuslehdeiksi_
(f. involucralia, svepeblad) sanotaan niitä perälehtiä, jotka
alapäässä perää tavallisesti ovat säteettäin ja useampia.
Erinäisten lehtiensä mukaan ovat ne _yksi-, kaksi-, kolmi-, neli-,
viisi-, monilehtisiä_ (mono-, di-, tri-, tetra-, penta-,
polyphylla, en-, två-, tre-, fyr-, fem-, mångbladiga).
_sarjavarus_ (involucrum universale l. involucrum, allmänt svepe),
sarjakukissa yhteisen sarjan päässä.
_sarjukkavarus_ (inv. partiale l. involucellum, enskildt svepe),
erinäisten sarjain eli sarjukkain alapäässä.
Kumpiki niin sarja- kuin sarjukkavarus taitaa olla: _pysyvä_ (inv.
persistens, qvarsittande), kun pysyy paikallaan kukkimisen jälkeen;
_lyhytaikuinen_ (inv. caducum, snart affallande), kun jo kukkimisen
alussa varisee; _täysinäinen_ (inv. completum, fullständig), kun
varuslehtiä lähtee säteettäin yltä ympäritse; _puolinainen l.
vajanainen_ (inv. dimidiatum l. unilaterale, half), kun varuslehtiä ei
ole kun toisella puolella; _parihalkoinen_ (inv. pinnatifidum,
parklufven), kun on parittain jakaunut tasasoukiksi liuskoiksi.
_lisäverho_ (calyculus l. calyx exterior, foderholk l. yttre
blomfoder); siksi sanotaan pienoisia perälehtiä, jotka ovat
verhossa kiinni ikään kuin toinen ulkopuolinen eli ulkoverho.
_kotelo_ (spatha, blomhölster), tuppimainen perälehti, joka eräissä
kasveissa peittää kukan ennen valmistumistansa ja sitte kukan
ilmestyessä halkeaa kyljestä. Välistä on kotelossa useampaaki
yhteen kasvettunutta lehteä. Sitä sanotaan _yksikukkasiseksi_
(sp. uniflora) kun sillä on vaan yksi, ja _monikukkasiseksi_
(sp. multiflora), kun sillä on useampaa kukkaa.
_kehto_ (periclinium, anthodium, calyx communis, involucrum,
svepefoder l. blomholk), monta verhomaiseksi kiehkuraksi
ryhmistynyttä perälehtiä kukastollisten eli yhdyskukkain ympäri
e.m. ohdakkeissa. Kehdon eri lehtiä sanotaan _kehtolehdeiksi_
(foliola, småblad), jos ovat vehriöitä, lehtimäisiä, ja
_suomuiksi_ (squamae, fjäll), jos ovat kuivia, kalvomaisia. Paitsi
tätä yhteistä kehtoa on muutamissa yhdyskukissa itsekunkin eri
kukan välissä pienoisia perälehtiä omalla nimellänsä _vareet_
(paleae, fästefjäll l. agnblad).
Erittäin nimitettäviä kehdon ja kehtolehtien tunnussanoja ovat
_yksirivinen_ (uniserialis, enradig), _kaksirivinen_ (biserialis,
tvåradig), kun ovat yhdessä tahi kahdessa rivissä, _paanuttu l.
limitetty_ (imbricatus, tegellagd) k. ed., _lisäverhoinen_
(calyculatus, försedd med en foderholk), _haritettu_ (squarrosus,
spärrbladig), kun lehdet ovat harittavia, _säteettäinen_ (radiatus,
strållik), kun ylemmäiset lehdet ovat alemmaisia pitemmät, säteettäin
ulospäiset ja tavallisesti toisväriset. _Kehtokannaksi_ (cupula, skål
l. bägarfoder) sanotaan hedelmän pohjalla olevaa maljamaista kehtoa,
jonka suomut ovat kovettuneet ja yhteen kasvettuneet e.m. pähkinöissä,
terhoissa.
Apulehdeistä.
_Apulehdet_ (stipulæ, stipler) ovat lehtimäisiä osia, jotka muutamissa
kasviheimoissa peittävät ja suojaavat varsilehden ennen sen puhkeamista
ja sitte joko menehtyvät tahi jäävät lehden vaiheilla kasvamaan. Niitä
on kolme erilajia: _korvake, tupeke, kieleke_.
_korvakkeet_ (stipulae, stipler), parittain lehden tahi ruodin
alapäässä olevat apulehdet seuraavilla erotuksilla.
_sivukorvakkeet_ (stipulae laterales, sidostipler), yksi kummallaki
puolella lehden juurta.
_hankakorvakkeet_ (st. axillares l. intrafoliaceae, bladveckstipler),
lehtihangassa.
_aluskorvakkeet_ (st. extrafoliaceae, ryggstipler), lehtijuuren alla.
_vastaiskorvakkeet_ (st. oppositifoliae, motstipler), vastatusten
kummallaki puolella vartta lehtijuurella.
_ruotikorvakkeet_ (st. petiolares, bladskaftsstipler), kun ovat
ainoastaan ruodissa kiinni.
_lehdykkäkorvakkeet_ (stipellae, småbladsstipler), lehdykkäin juuressa
moniyhteisissä lehdeissä.
_erinäiset_ (st. liberae l. solutae, fria) ovat ne korvakkeet, jotka
ovat vaan kannastaan kiinni.
_ruotivaraiset_ (st. marginales l. petiolo adnatae, randstipler l. med
sidorna fastväxta vid bladskaftet), kun ovat sivuillaan ruotiin
kiinnettyneet.
_varsivaraiset_ (st. cauli adnatae, med sidorna fastväxta vid
stjelken), varressa sivusta kiinni.
_kaksivaraiset_ (st. ambigue adnatae, med sidorna fastväxta vid både
stjelken och bladskaftet), sekä ruodissa että varressa kiinni.
_yhtyneet_ (st. connatae, sinsemellan sammanväxta), kun ovat toinen
toiseensa kiinni kasvettuneet.
_puikeapuolikas_ (st. semiovata, halft äggrund), _herttapuolikas_
(st. semicordata, halft hjertlik), _munuaispuolikas_ (st.
semireniformis, halft njurlik), _keihopuolikas_ (st. semihastata,
halft spjutlik), _nuolipuolikas_ (st. semisagittata, halft pillik)
j.n.e. osottavat puikean, herttamaisen, manuamaisen j.n.e.
puoliskoita.
_tupeke_ (ochrea, stipelslida), kaksi lehdestä ylöspäin solmuisen
varren ympärille solmuväliin tuppimaisesti yhteen kasvettunutta
apulehteä.
_kieleke_ (ligula, bladsnärp), hieno, läpipaistava kalvo
heinäkasveilla tuppimaisten lehtiensä aukeamassa. Sitäkin
erotetaan sanoilla _pykäläpäinen, kaksihalkoinen, kaksikorvainen_
(l. biaurita, tvåörad) j.n.e.
_apulehdetön_ (exstipulatus, stipellös) ja apulehtinen (stipulatus,
stipelbärande) ovat itsestänsä ymmärrettäviä.
Silmikoista.
_Silmikko l. silmä_ (gemma, knopp) on kaikenlaisten varsien,
varsikasvainten, haarain j.n.e. ensialku, jonka ensin lehtiaihos
(praefoliatio l. vernatio, örtbladens knoppläge) ja päälliseksi
tavallisesti suomukat (perulae, knoppfjäll) peittävät.
_latvasilmikko_ (gemma terminalis, ändknopp, terminalknopp), joka on
varren tahi haaran päässä.
_sivusilmikko_ (g. lateralis, sidoknopp), sivulla eli kyljessä haarain
alkuna oleva.
_paljas_ (g. nuda, naken,) on se silmikko, jolla ei ole suomukoita
peitteenä.
_katteinen_ (g. tecta, täckt), suomukoilla katettu.
_lehtisilmikko_ (g. foliifera, bladknopp), josta ei tule muuta kun
lehtiä.
_kukkasilmikko_ (g. florifera, blomknopp), josta vaan kukkia lähtee.
_sekasilmikko_ (g. folio-florifera l. mixta, blandad knopp), jossa
on sekä lehden että kukan alkuja.
_lehtiaihos_ (praefoliatio l. vernatio, örtbladens knoppläge) on se
silmikossa lehdiksi muuttuva osa, joka tarkemmin määrätään
seuraavilla sanoilla.
_vierettäinen_ (praefoliatio l. folia in gemmis adplicata, lagda platt
intill hvarandra), kun lehdenalut ovat vieretysten suorana.
_poimuinen_ (p. plicata, veckad), pitkittäisillä poimuilla.
_vastalaskuinen_ (p. conduplicata, mot öfre sidan dubbelviken), kun
lehdenalut ovat vastalaskuisia.
_taaskääntöinen_ (p. reclinata, tillbakaviken), kun lehden alkuin
pää on taaspäin kantaa vasten kääntynyt.
_käppyräinen_ (p. circinalis, snäckformigt hoprullad), päästä alkain,
kuin tuohen käppyrä, itsesisäänsä kiertyneillä lehdenaluilla.
_hakalaitainen_ (p. obvoluta, inneflutande hvarandras kanter), kun
lehdenalut kääntyneistä laidoistansa ovat hakamaisesti toisissaan
kiinni.
_käärimäinen_ (p. convoluta, sammanrullad), laidasta lähtein
itsesisäänsä kiertyneillä lehdenaluilla.
_vastakierteinen_ (p. involuta, inrullad), kun lehdenalun kumpiki
laita on ylöspäin toinen toistansa vastaan itsesisäänsä kiertynyt.
_alaskierteinen_ (p. revoluta, tillbakarullad), kun ovat samalla
tavalla k. ed. alaspäin kiertyneet.
_paanuttu_ (p. imbricata, tegellagd), kun kaksi sisämäistä lehdenalkua
ovat kulmamaisesti kääntyneet laidoillansa vastatuksin, ja niiden
päällä on toisia samalla tavalla kääntyneitä niin, että
päälimäisten keskipaikat lehteä vastaavat alimaisten laidoille.
_kaksittain limilaskuinen_ (p. equitans anceps, tvåsidigt omfattande
hvarandra), kun useampia vastalaskuisia lehtiä on toinen toisensa
sisässä, sisämäisten laidat ulkomaisten laskoskulmaa vasten.
_kolmittain limilaskuinen_ (p. equitans triquetra, tresidigt
omfattande hvarandra), kun useammista venheemäisistä tahi
vastalaskuisista, toinen toisensa sisässä olevista lehdenaluista
sisämäisen toinen laita on päälimäisen laskukulmassa, ja
keskikohta päälimäisen toisen laidan alla, toinen laita taas
juoksee ulkopuolelle päälimäisen lehdenalun laskukulmaan j.n.e.
_siemensilmikko_ (bulbogemma, knopplök), on erilaatuinen silmikko
joka valmiina eriää emäkasvista ja siittää uuden itsepäällisen,
kun tavalliset silmikot vaan lisäävät emäkasvia.
_siemensilmikkoinen_ (bulbifer l. bulbiger, lökbärande); siksi
sanotaan sitä lehtihankaa tahi muuta kohtaa, jolla on
siemensilmikko.
Kukista.
_Kukkaperä l. perä_ (pedunculus, blomskaft) on se kukkasilmikosta
lähtevä varren jatko, joka kannattaa kukan, ja joka taitaa olla joko
yksinäinen ja yksikukallinen tahi haarova, monikukallinen j.n.e.
_vana_ (scapus, stängel), maanalaisen varren päästä lähtevä kukkaperä,
jota itseänsäki ennen tavallisesti on vartena pidetty.
_juurisperä_ (pedunculus radicalis, rotblomskaft), joka lähtee
maanalaisen varren sivulta, ei päästä.
_kukkavarsi l. lapakko_ (rachis, blomfäste l. blomspindel), se varren
osa tahi haarovan perän runko, josta lähtee useampia kukallisia
_perähaaruksia_ (pedicelli, småskaft).
_terttu_ (racemus, blomklase) on semmoinen kukostus, jossa
pitkäveteinen kukkavarsi sieltä täältä työntää melkein
yhdenpituisia kukkaperiä pitkin pituuttansa, e.m. tuomella.
_röyhy_ (panicula, blomvippa), kun pitkäveteisestä kukkavarresta
sieltä täältä lähtee useampia siirottavia tahi ulospäisiä pitempiä
kukkahaaruksia, jotka uudelleen haarauvat, e.m. kasteheinällä.
_harkko_ (thyrsus, blomspira), kun latvasta kukkimaton, pitkäveteinen
kukkavarsi lähettää monihaaraisia viuhkaisia periä, joista
alemmaiset kukkivat ennen ylemmäisiä ja keskimäiset ennen
vierimäisiä, e.m. sirenillä.
_huiskilo_ (corymbus, blomqvast), kun kukkahaarukset lähtevät eri
paikoilta pitkäveteistä lapakkoa, ja alemmaiset nousevat
tasapäähän ylemmäisten kanssa. Se on joko haaromaton, kun perät
ei enempi haarau, tahi haarova, e.m. kärsäkukalla.
_mykerö_ (capitulum, blomhufvud), kun eriverhoiset perättömät kukat
ovat palleromaisesti kiinni ryhmistyneet lyhytvartiseen lapakkoon,
e.m. apilaassa.
_kiehkura_ (verticillus, blomkrans), kun kukat ovat kiehkurassa varren
ympäri joko _perättöminä_ (vertic. sessilis, oskaftad) tahi
_peräkkäinä_ (v. pedunculatus, skaftad). Tavallisesti sanotaan
myös kiehkuraksi sitä kukostusta lehtihangassa tahi latvassa, kun
kaksi pientä viuhkamaista tahi sarjamaista kukostusta ovat
vastatuksin ja levenevät varren ympäri toinen toisensa lähelle,
e.m. mintussa.
_tähkä_ (spica, ax), kun kukat melkein perättöminä lähtevät
pitkänhoikasta lapakosta, e.m. rukiissa ja sarassa.
Tähkä saattaa olla joko _yksikertainen_ (simplex, enkel) yksittäisillä
kukilla, tahi _toiskertainen_ (composita, sammansatt), kun yksityisten
kukkain sijasta on pieniä _tähkylöitä_ (spiculae, småax), _yhtenäinen_
(aequalis l. continua, jemnt blombärande), jolla ei ole suurempia
välipaikkoja, tahi _välikköinen_ (interrupta, afbruten), kun kukat ovat
eri kihermissä, _yksipuolinen_ (uni-lateralis, enradig), kun ovat vaan
yhdellä puolella, _yhdäppäinen_ (secunda, ensidig), kun kääntyvät
yhdelle suunnalle, _kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, kuusiratinen_ (bi-,
tri-, quadri-, quinque-, sexfaria, två-, tre-, fyr-, fem-, sexradig)
taikka _kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, kuusitahkoinen_ (di-, tri-,
tetra-, penta-, hexasticha, två-, tre-, fyr-, fem-, sexsidig).
_norkko l. palmu_ (amentum, julus, hänge), kun hienolla, tavallisesti
notkealla, kukkiessaan tahi hedelmöityään varisevalla
pitkulaisella lapakolla on perättömiä, vaillinaisia kukkia,
katetut ennen puhkeamistaan limisuomuisilla, ei tuppimaisilla
suojuksilla, e.m. koivussa, lepässä, pajussa, haavassa.
Norkon määrä-ajallansa variseminen erottaa sen tähkästä, ja heinäin
tähkästä sekin, että suojukset eivät ole tuppimaisia.
Norkot ovat joko _hedenorkkoja_ (amentum masculum, hankönadt hänge),
joilla on paljaita hedekukkia, tahi _eminorkkoja_ (am. femineum,
honkönadt hänge) paljailla emikukilla, yhdessä tahi eri kasveissa.
Edelliset varisevat kukassaan, jälkimäiset hedelmöinä.
Mikäli norkko ilmaantuu lehtimisen edellä, yhtaikaa tahi perästä, on se
_varhainen_ (am. praecox, tidig) _yhtaikainen_ (am. coaetaneum,
liktidig) tahi _myöhäinen_ (am. serotinum, sen).
_käpy_ (strobilus, conus, kotte) on eminorkko, jonka suomut kukkimisen
jälkeen ovat paisuneet ja kovettuneet nahkeamaiseksi aineeksi,
e.m. kuusessa ja männyssä. Katajassa ja eräissä muissa ovat
kukkasuojukset yhteen kasvettuneet marjakuoreksi, jota marjaa
nimitetään marjakävyksi (galbulus, bärkotte).
_puikelo_ (spadix, blomkolf), pitkänomainen kukostus, jossa
kukkavarren pää on paksuksi turvonnut ja kukat siihen kuin sisään
painuneet, e.m. suovehkassa. Puikelo on milloin _koteloinen_
(spathaceus, försedd med blomhölster), milloin _koteloton_
(espathatus, saknande blomhölster).
_viuhko_ (cyma, blomknippe), kun yhtä korkealta varren päästä lähtee
kaksi tahi useampaa kukkahaarusta, jotka epätasaisesti haarauvat
ja kasvavat tasapäisiksi, e.m. heisipensaassa. _Kuoperoviuhkoksi_
(anthela) sanotaan viuhkoa, jos latvakukka on lyhempi vierimäisiä
ja varsinki äärimäisiä.
_tupsu_ (fasciculus, blomtofs), on viuhkomainen kukostus varsin
lyhyillä kukkahaaruksilla ja liketysten olevilla täydemmillä
kukilla, joka ulkomuotoansa on mykerömäinen tahi kapeasarjainen,
e.m. tervakolla.
_pallero_ (glomerulus, blomnystan), vieläki lyhemmillä haaruksilla
ja kerämäisesti yhteen tukutuilla kukilla tavallisesti lehti- tahi
haarahangassa.
_sykerö_ (anthurus, blomsvans), tähkä-, tahi norkkomainen kukostus
kukkapalleroilla pitkin lapakkoa.
_sarja_ (umbella, blomflock), kun yhdestä kohti varren tahi
varsihaaran päästä lähtee säteettäin useampia periä, joista kuki
joko kantaa kukan, tahi lähettää päästänsä samantapaisia uusia
sädeperiä. Edellisessä tapauksessa sanotaan sarjaa _yksinäiseksi_
(umb. simplex, enkel), jälkimäisessä _toiskertaiseksi_ (umb.
composita, sammansatt).
Toiskertaisia sarjoja sanotaan myös _sarjastoiksi_, ja niissä erotetaan
_emäsarja_ (umb. universalis, allmän blomflock) _sarjukoista_ (umbellae
partiales l. umbellulae, enskilda blomflockar), jotka lähtevät
emäsarjan perien päästä. Näitä emäsarjan periä sanotaan _säteiksi_ eli
_sarjaperiksi_ (radii, strålar) ja sarjukkain periä _peryköiksi_ eli
_sarjukkaperiksi_ (pedicelli, småstrålar l. småskaft).
_tasakukkahinen_ (umb. similiflora, likblommig), on se sarjasto,
jonka kaikki kukat ovat yhtäsuuria.
_sädekukkahinen_ (umb. radiata, strålblommig), kun laitakukat eli
terälehdet sarjan äärimäisissä kukissa ovat isompia, kuin
keskisarjassa.
_kehkerä_ (umb. convexa, kullrig), yhtäpitkillä säteillä.
_tasapäinen_ (umb. plana, jemn), kun äärimäiset säteet ovat pitempiä
ja yhtä korkealla keskimäisten kanssa.
_onteva_ (umb. concava, fördjupad), kun keskimäiset säteet ovat paljo
lyhemmät äärimäisiä ja sarja keskeltä kuopassa.
_koppilo_ (calathium, anthodium l. calithidium, blomkorg l. blomster)
on semmoinen kukostus, jossa useampaa pientä kukkaa seisoo
vieretysten kukkaperän päältä laajenneessa päässä ja yhteisen
suojuskehdon sisässä. Koppiloa osotetaan myös sanoilla _kukasto,
yhdyskukka_ (flores compositi, sammansatta blommor) ja
_kukkaryhmä_ (flores adgregati, gyttrade blommor), joista
edellinen merkitsee sitä, että kunkin erikukkasen heteet ovat
ponsistaan yhdessä. Koppilossa on erotettava _erikukkaset_
(flosculi, småblommor), _lava l. marto_ (receptaculum l.
anthoclinium, blomsterfäste), kukkaperän laajennut pää, jossa
erikukkaset seisovat, ja _kehto_ (periclinium l. anthodium,
svepefoder). Kehdosta on jo ennen mainittu, muilla osilla on
seuraavia selityssanoja.
_kieloiskukkahinen_ (calathium lingulatum l. semiflosculosum,
tungblomstrig), on koppilo kieloisilla erikukilla. Sanotaan myös
lyhemmästi semmoista koppiloa _kieloiskukastoksi_ (flos compositus
lingulatus l. semiflosculosus, tungblomster).
_pillikukkahinen_ (c. tubulosum, rörblomster), kun kaikki erikukat
ovat pillimäisiä. Sanotaan myös _pillikukastoksi_ (flos compositus
tubulosus l. flosculosus l. discoideus, rörblomster).
_kehrämäinen_ (c. discoideum, disklik), pillikukasto yhtäsuurilla
kukilla.
_säteehtivä_ (c. radians, strålformig), pillikukasto vähän isommilla,
epätasaisilla laitakukilla.
_sädekukkahinen_ (c. radiatum, strålblomstrig) ja _sädekukasto_ (flos
compositus radiatus, strålblomster), kun kukat keskellä ovat
pystöisiä, pillimäisiä, laidalla ulospäisiä, kielekkeisiä. Se
keskikohta koppiloa pillimäisillä kukillansa sanotaan erinimellä
_kehräksi_ (discus, disk) ja kielekkeiset laitakukat säteiksi
(radii, strålar).
_tasaneuvoinen_ (c. homogamum, likkönad) on se koppilo, jonka erikukat
ovat täysineuvoisia.
_sekaneuvoinen_ (c. heterogamum, olikkönad), kun saman koppilon
erikukilla on millä vaan heteitä, millä emiä.
_erineuvoinen_ (c. heterocephalum l. c. homogamum diclinum,
skiljdkönad), kun saman lajin erikoppiloilla on millä vaan
hede-, millä emikukkia.
Lavaa eli martoa erotetaan seuraavilla selityssanoilla: _litteä_
(receptaculum planum, platt), _onteva_ (concavum, hvälfd),
_palleroinen_ (globosum, klotrund), _keilamainen_ (conicum,
kägelformig), _liereä_ (cylindricum, cylindrisk), _täyteinen_ (solidum,
tät), _onsi l. tyhjäsisuinen_ (cavum, ihålig), _pilkullinen_
(punctatum, punkterad), _kuopurainen_ (scrobiculatum l. foveolatum,
smågropig), _lokeroinen_ (favosum, bikakslik), _vareinen_ (paleaceum,
fjällig), _kalsea_ (hirtum, sträfhårig), _karvainen, sukahinen, paljas_
j.n.e.