yksikukkahisella varrella. _hajallisia_ (sparsa, spridda),
_lehtihankaisia_ (axillaria, fästade i bladvecken), _röyhymäisiä_
(paniculata l. in paniculam disposita, förenade i blomvippa),
_harkkomaisia_ (thyrsoidea l. in thyrsum disp., förenade i blomspira),
_huiskilomaisia_ (corymbosa, förenade i blomqvast), _palleromaisia_
(glomerulosa, förenade i blomnystan), _mykerömäisiä_ (in capitulum
disposita, förenade i blomhufvud) ovat koppilot, mikäli itse sanat
osottavat ja samoin sanotaan muitaki kukostuksia välistä
_terttumaiseksi_ (racemosus, klaselik), _tähkämäiseksi_ (spiciformis,
axlik), j.n.e. jotka eivät tarvinne erityistä selitystä.
Siittimistä.
_Ilmisiittiö_ (planta phanerogama, fanerogam), kukallinen kasvi
selvästi erotettavilla siittimillä.
_salasiittiö_ (pl. cryptogama, kryptogam), kukaton kasvi puuttuvilla
tahi epäselvillä siittimillä.
_kukka_ (flos, blomma), se kasvin osa, joka tekeyy siittimistä ja
niiden katteista ennen puhkeamista.
_kukanalku_ (flos virgineus, outvecklad blomma), puhkeamaton.
_luomet_ (perianthium, blomhylle), ne lehtimäiset osat, jotka ovat
siitinten kattamista varten, ja jotka, kun niillä ei ole
varsinaista siittämisen tointa, monessa kasvissa puuttuvat;
ne ovat _verho_ ja _terä_.
_verho_ (calyx, blomfoder), ulkopuolinen, lehtimäinen, tavallisesti
vehreä luomiosa.
_terä_ (corolla, blomkrona), sisämäinen, hennompi, erivärinen
luomiosa.
_hede_ (stamen, ståndare), siitinten uros- eli koiraspuoli,
siittämisen eli hetimisen jälkeen menehtyvä.
_emi_ (pistilla, pistill), siitinten naaraspuoli, siitämisen jälkeen,
ainakin tyvipuolellansa, pysyvä hedelmän valmistumiseen saakka.
_täysinäinen kukka_ (flos completus, fullständig blomma), jolla on
kahdenkertainen luomi (perianthium duplex, dubbelt blomhylle)
s.o. sekä verho että terä.
_vaillinainen kukka_ (flos incompletus, ofullständig blomma), jolla
on vaan yksinäinen luomi (perianthium simplex, enkelt blomhylle).
_terätön_ (flos apetalus, kronlös), vaillinainen kukka vehreällä
luomella. Sanotaan myös semmoisella kukalla olevan _yksinäinen
verhomainen luomi_ (perianthium simplex calycinum, enkelt
blomfoderlikt hylle).
_verhoton_ (flos acalycinus, blomfoderlös), vaillinainen kukka
terämäisellä väriluomella, ja sanotaan senlaisella kukalla olevan
_yksinäinen terämäinen luomi_ (perianthium simplex corollinum,
enkelt kronlikt hylle). Verhottomalla kukalla ja täysinäiselläki,
jos sen verho ei ole vehreä, on myös toinen tavallinen nimi:
_kupu_ (perigonium, blomkalk).
_luometon l. alaston_ (flos nudus, naken) on se kukka, jolla ei ole
verhoa eikä terää, vaan paljaat siittimet.
_täysineuvoinen_ (flos hermaphroditus l. bisexualis, samkönad l.
tvåkönad), jolla on sekä heteet että emit, kuin kaikissa
tavillisissa kukissa.
_erineuvoinen l. yksineuvoinen_ (flos diclinus l. unisexualis,
skiljdkönad l. enkönad), kun eri kukissa on, missä vaan heteitä,
missä emiä, s.o. ne ovat taikka _hedekukkia_ (flores masculi,
hanblommor) taikka _emikukkia_ (flores feminei, honblommor).
_neuvoton l. tyhjä_ (flos neuter, könlös l. gallblomma), kun kukassa
ei ole emiä eikä hedettä.
_yksisopuinen_ (planta monoclina, samkönad) on se kasvi, jolla on
kaikki kukkansa täysineuvoisia.
_erisopuinen_ (pl. diclina, skiljdkönad), erineuvoisilla kukilla.
_yksikotinen_ (pl. monoica, sambyggare), kun yksi ja sama kasvi on
erisijainen, s.t.s. muutamissa kukostuksissa tavataan vaan
hedekukkia, toisissa emikukkia. Jos sillä samassa kukostuksessa
on hede- ja emikukkansa erillään, sanotaan sitä _sekaneuvoiseksi_
(pl. androgyna, androgynsk).
_kaksikotinen_ (pl. dioica, tvåbyggare), kun saman lajin yhdessä
kasvissa ei tavata kun emikukkia, toisessa ei kun hedekukkia.
_sekasopuinen_ (pl. polygama, mångbyggare), kun yhdellä kasvilla on
muutamat kukkansa täysineuvoisia, toiset erineuvoisia.
_erilehtinen_ (calyx eleuterosepalus, fribladig) on verho, kun sillä
on useampaa erinäistä lehteä. Niitä itsekutaki silloin sanotaan
_verholehdeksi_ (sepalum, blomfoderblad) ja mikäli niitä on,
sanotaan verhoa _kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, monilehtiseksi_
(c. di-, tri-, tetra-, penta-, polysepalus, två-, tre-, fyr-,
fem-, mångbladig).
_yhdislehtinen l. yksilehtinen_ (c. gamosepalus l. monosepalus,
sambladig) on verho, jonka lehdet ovat kasvettuneet yhtenäiseksi
lehdeksi. Yhdislehtistä verhoa sanotaan myös _yhdisverhoksi_.
_torvi_ (tubus, pip), yhdislehtisen verhon kokonaan yhteen kasvettunut
alimainen, tavallisesti soukempi osa.
_laide_ (limbus, bräm), yhdislehtisen verhon ylempi erinäisempi,
tavallisesti leveämpi osa.
_nielu_ (faux, svalg l. pipöppning), torven ja laiteen välikohta.
_ehytlaitainen_ (calyx integer, helbräddad) on yhdislehtinen verho
päähän asti yhteen kasvettuneilla lehdeillä.
_hammaslaitainen, halkoinen, liuskainen, lohkoinen_ j.n.e. on sillä
erotuksella, kun sanat osottavat, yhdislehtinen verho, jonka
erilehdet eivät ole päähän asti yhdessä.
_huulimainen_ (c. labiatus, läppformig) on yhdislehtinen verho
kahdella eripitkällä huulten tapaisesti toinen toistansa vastaan
asettuneella liuskalla, joilla samoin kuin nielullakin on
erotussanansa yhteisiä niiden kanssa, joita terästä vastapäin
selitetään.
_kahdenkertainen_ (c. duplex, dubbel), lisäverhoinen verho.
Kahdenkertaisena varsinaista verhoa sanotaan _sisäverhoksi_
(c. interior, inre) ja lisäverhoa _ulkoverhoksi_ (c. exterior,
yttre).
_kiinteisiä_ (sepala clausa, tillslutna) ovat verholehdet, kun
makaavat kiinni terässä ja laidoilla toisissansa.
_ylöspäisiä_ (s. erecta, upprätta), kun erillään terästä ovat
pystössä.
_ulospäisiä_ (s. patentia, utstående), kun enemmin eli vähemmin
ulottavat terästä.
_alaspäisiä_ (s. reflexa, tillbakaböjda), kun kukkiessa ovat
kääntyneet terästä peräänpäin.
_lisäkkeisiä_ (s. appendiculata, försedda med bihang), kun verholehdet
juureltansa lähettävät ulottavaisia eriliuskoja.
_kannustettuja_ (s. calcarata, försedda med sporrar), kun joka
verholehti on kasvettunut oramaiseksi, tyhjäsisuiseksi niin
kutsutuksi kannukseksi.
_yhdislehtinen l. yksilehtinen_ (corolla gamopetala, sambladig),
_erilehtinen_ (c. eleuteropetala, fribladig); _torvi, laide,
nielu_ ovat merkintönsä vuoksi, kuin edellä verhossa.
_terälehti_ (petalum, kronblad) erilehtisen terän kukin eri lehti.
_kanta_ (unguis, klo), terälehden soukempi tyviosa.
_lapa_ (lamina, skifva), terälehden leveämpi osa, joka saattaa olla
_ehytlaitainen, halkoinen, liuskainen, hammaslaitainen,
nyhälaitainen, ripsinen_ j.n.e.
_ripsuinen_ (lamina fimbriata, fransad) on terälapa, kun on jaettu
pitkiin varsin soukkiin siekaleisiin,
_yksi-, kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, monilehtinen_ (corolla mono-,
di-, tri-, tetra-, penta-, polypetala, en-, två-, tre-, fyr-,
fem-, mångbladig) on terä erilehtiensä mukaan.
_epäyhtinen_ (c. heteropetala, till en del fribladig, till en del
sambladig) on se terä, joka osiksi on eriosiksi yhdislehtinen.
_tasamukainen_ (c. aequalis, likformig) kun terän liuskoista, koloista
tahi lehdeistä toinen ei ole toistaan suurempi.
_epämukainen_ (c. inaequalis, olikformig), vastahakaan edellistä.
_suunnallinen_ (c. regularis, regelbunden) on itsekuki tasamukainen
terä ja epämukainenki terä, jos sen laidekolot tahi lehdet ovat
yhdenmuotoisia ja jossain suunnallisessa järjestyksessä välillään.
_epäsuuntainen_ (c. irregularis, oregelbunden), terä joka ei ole
suunnallinen.
_torvimainen_ (c. tubulosa, rörformig), yhdislehtinen terä, jonka
laide on melkein erottamaton torvesta.
_pikarimainen_ (c. cyathiformis l. cylindrico-campanulata, bägarlik),
vähän avarammalla laiteella, k. ed.
_suppilomainen_ (c. infundibuliformis, trattlik), vieläki väljempi
laiteelta k. ed.
_kellomainen_ (c. campanulata, klocklik), palleroinen (globosa,
klotrund).
_munapyöreä_ (c. urceolata l. ovata, omvändt bägarlik).
_hattumainen_ (c. hypocrateriformis, tallricksformig), kun terän torvi
on lyhyt ja laide litteämäisesti levennyt.
_ratasmainen_ (c. rotata, hjulformig), vielä lyhemmällä torvella
k. ed. ja erinäisemmillä lehdeillä.
_kielekkeinen_ (c. lingulata, tunglik), kun yhdislehtisen
epäsuuntaisen terän torvi on pillimäinen, siitä litteämäiseksi
laidepuoliskoksi muodostuva.
_huulimainen l. kaksihuulinen_ (c. labiata l. bilabiata, läppformig),
kahdella huuliksi (labia, läppar) verratulla liuskalla
vastatusten, toisella ylempänä toisella alempana.
_ylihuuli_ (labium superius, öfre läppen l. öfverläpp) on usein
kaarimaisesti kuverrettu (fornicatum, hvälfd) hedetten päälle ja
sanotaan silloin kypäriksi (galea, hjelm).
_alahuuli_ (labium inferius, nedre läppen l. underläpp).
_ammottava_ (corolla ringens, gapande), huulimainen terä siirottavilla
huulilla ja avonaisella nielulla.
_naamattava_ (c. personata, maskerad), kun alahuuli on kuverrettu
ylihuulta vasten niin että sen kautta torven nieluki tulee
suljetuksi (faux clausa, tillsluten).
_laki_ (palatum, gom), alahuulen ylihuulta vasten kuverrettu laita.
_ruusumainen_ (corolla rosacea, rosartad), suunnallinen terä viidellä
levytlapaisella, lyhytkantaisella erilehdellä renkaamaisessa
teräluotteessa verhon aukeamassa.
_yhdiskantainen l. malvamainen_ (c. malvacea, malvaartad),
suunnallinen viisilehtinen terä lyhyillä toinen toiseensa ja
heteisiin kiinni kasvettuneilla kannoilla.
_ristimäinen_ (c. cruciata, korsformig), suunnallinen nelilehtinen
terä selvästi erotetuilla kannoilla.
_neilikkämäinen_ (c. caryophyllacea, neglikeartad), suunnallinen
viisilehtinen terä pitkulaisilla kannoilla tuppimaisessa verhossa.
_huulikkeinen_ (c. labiosa, läpplik) ja _vastohuulikkeinen_ (inverse
labiosa, ovändt läpplik), epäsuuntaisista teristä viidellä
erilehdellä; vähän tavalliset.
_perhomainen l. hernekukkahinen_ (papilionacea, fjärillik l.
ärtblomma), viidellä epäyhtisellä terälehdellä, kolme päälläpuolen
erinäistä ja kaksi alempana yhteen kasvettunutta. Erinäisistä
lehdeistä sanotaan päälimmäistä, joka on toisia leveämpi,
_purjeeksi_ (vexillum, segel), sivulehtejä _siiviksi_ (alae,
vingar) ja kahta yhteen kasvanutta alimaista _venheeksi_ (carina,
köl), jonka sisässä heteet ovat ja joka on _kaksikantainen_
(biunguiculata). Välistä venhelehdet eivät olekkaan yhteen
kasvaneet, jossa tapauksessa niitä sanotaan _laitalehdeiksi_
(petala carinalia, kölblad) ja koko terää _perhottavaksi_
(subpapilionacea, nästan fjärillik).
_liljamainen_ (perigonium liliaceum, corolla liliacea l. flos
liliaceus, liljeartad blomkalk) on kupu kuudella suunnallisella
erilehdellä kahdessa kerrassa taikka kannoista yhdessä, jotka
yhtenänsä tekevät _kellomaisen, suppilomaisen, pallomaisen,
tähtimäisen_, tahi muun muotoisen kukan.
_epäsuuntainen_ (perig. orchideum, orchisartad) on kupu kuudella
epäsuuntaisella lehdellä kahdessa kerassa, joista sisäkerran
yhtä paljon erimuotoista lehteä sanotaan _huuleksi_ (labellum,
läpp), ja kaikkia toisia siitinten ympärillä olevia _kypäriksi_
(galea, hjelm). Tavallisesti on huulella myös _kannus_ (calcar,
sporre).
_heinäkukka_ (flos gramineus, gräsblomma) e.m. rukiilla, ohralla,
kauralla, heinäkasveilla.
_kale l. suojus-akana_ (gluma, yttre agnbetäckning), heinäkukan
_ulkosuojus_ (bractea). Kaleet ovat ylen harvoin yksittäin,
tavallisesti on niitä peräsukaan kaksi erisuurta kuperaa nirkkoa
_akanaa_ (valva, agn), jotka eivät suoraan peitä siittimiä. Kun
muutamat ovat kaleita verhoksi verranneet, niin siitä on niillä
nimensä _verhoakanat_ (valvulae calycinae, blomfoderskal), ja
vielä on niillä kolmantenaki nimityksenä _ulkoluomet_ (perianthium
externum, yttre blomhylle).
_helve l. kukka-akana_ (glumella, inre agnbetäckning), heinäkukan
_sisämäinen suojus_ (bracteola), jossa samoin on kaksi kuperaa
akanaista (valvula) peräkkäin siitinten ympärillä. Alimainen
niistä on aina isompi ja usein varustettu _vihneellä_ (arista,
agnborst), lähtevä helpeen selkäsuonesta. Helpeitä on muutamat
pitäneet heinäkukan teränä ja nimittäneet niitä _teräakanoiksi_
(valvulae corollinae, kronskal) tahi _sisäluomiksi_ (perianthium
internum, inre blomhylle). Myös on niitä ynnä sisällisten
siitintensä kanssa sanottu _heinäkukaksi_ (flosculus, gräsblomma),
ja mikäli niitä yksien kaleitten sisällä on enemmin eli vähemmin
sanotaan _heinätähkää_ (spicula, småax) _yksi-, kaksi-, ...
monikukkahiseksi_ (uni-, bi- ... multiflora, en-, två- ...
mångblommig).
Vihneet lähtevät milloin tyveltä akanaa, milloin keskeltä, niskalta
tahi päästä ja ovat sikäli _tyvivihneitä_ (arista basillaris, vid
agnens basis), _selkävihne_ (ar. dorsalis, högre upp på agnens rygg),
_niskavihne_ (ar. infraapicularis, under agnens topp), _latvavihne_
(ar. terminalis l. apicularis, i sjelfva toppen af agnen), ja itsekuki
vihne on miten milloinki _suora, polviva, kierteinen_ (tortilis,
vriden), _ulottava_ (exserta, utskjutande), _tähkäsisäinen_ (inclusa,
innesluten) j.n.e.
_vihneellinen_ (aristata, försedd med agnborst) ja _vihneetön_
(mutica l. exaristata, saknande agnborst).
_kauna l. teräakana_ (glumellula l. lodicula, kronfjäll), pari kolme
pienoista, läpikuultavaa akanaa siitinten juuressa; ovat
heinäkukkain teränaiheita, joita ei kuitenkaan kaikissa tavata.
Ennen arveltiin niitä _mesipiteiksi_ (nectarium, honingsgömme)
ja nimitettiin myös _mesivareiksi_ (squamae nectariferae,
honungsfjäll).
_sukainen kupu_ (perigonium setosum, borstlik blomkalk) ja kupusukaset
(setae perigoniales, blomkalksborster) kuuluvat heinäketten
selitykseen. Niillä tavallisesti on kuusi tahi useampaa
hapsimaista sukaa siitinten ympäri. Mitenkä nämät suat peittävät
tahi ei peitä siementä, sanotaan sitä _sukapeitteiseksi_ (setis
perigonii stipatum l. cinctum, omgifven af borster) tahi
_suattomaksi_ (nudum l. setis orbatum, saknande borster).
_pullakkomainen_ (perig. utriculare l. urceolatum, flasklik) on
heinäketten kupu, kun se kukkimisen jäljestä muuttuu _pullakon_
(utriculus) näköiseksi siemenkotiksi. Mesipiteeksi tahi verhoksi
arveltuna on seki ennen saanut toisen nimen _mesipullakko_
(nectarium urceolatum), tahi _verhopullakko_ (calyx utriculatus).
_lyhytaikuinen, menehtyvä_ (deciduus, senare affallande), _pysyvä_,
_kuihtuva_ (emarcidus l. marcescens, förvissnande) ovat terä ja
verho, mikäli varisevat jo kukkimisen alussa, heti jälkeen,
myöhemmin kukkimisen perästä taikka jo varrella kuihtuneina.
_siemenlatvainen_ (epigynus l. superus, fästad öfver frukten),
_siemenvartinen_ (amphigynus, fästad omkring frukten),
_siemenjuurinen_ (hypogynus l. inferus, fästad under frukten)
ovat terä ja kupu, mikäli lähtevät siemenen eli hedelmän päältä,
keskeltä tahi alta.
_kukanaihos_ (aestivatio l. praefloratio, blomfodrets och blomkronans
knoppläge) on _kukkasilmikossa_ (alabastrum, blomknopp) tavattava
kukan ensialku, joka samoin kuin lehtiaihoskin edellä saattaa olla
_paanuttu, poimuinen, vastakierteinen_, tahi:
_laitavierinen_ (aestivatio valvata, kantlagd), kun verhon tahi terän
lehtialut ovat laidoittain toisensa vieressä, ei limitysten.
_limikierteinen_ (ae. contorta, vriden), kun joka lehdenalku
laidallansa peittää vierellisen lehden, toiselta puolen itse
samoin peitetty.
_kurttuinen_ (ae. corrugativa, hopskrynklad), kun lehdenalut ovat
sekä pitkin että poikkipäin ilman järjestyksettä rypystyneet.
Itseä terälehteä tässä tilassa sanotaan kurtistuneeksi
(petalum corrugatum, sammanskrynklad i knoppen).
_purjepeitteinen_ (ae. vexillaris, segeltäckt), hernekukkain
lehtiaihos, jossa purje peittää siivet, siivet venheen.
_kypäripeitteinen_ (ae. galearis l. cochlearis, hjelmtäckt),
huulikukan lehtiaihos, jossa kaikki muut laideliuskat ovat
kypärin sisään kääriytyneet.
_hede_ (stamen, ståndare), kasvien urospuolinen siitin kolmella eri
osalla _palho, ponsi ja siitepöly_.
_palho_ (filamentum, sträng), heteen varsi eli ponnen alainen osa.
Välistä palhoa ei olekkaan ja silloin sanotaan pontta
_palhottomaksi_ (sessilis, oskaftad).
_rihmamainen ja oramainen_ palho.
_nuijamainen_ (f. clavatum, klubblik), liereä, paksulatvainen.
_leveäkantainen_ (f. basi dilatatum, plattadt vidgad nedtill) ja
_leveälatvainen_ (f. apice dilatatum, plattadt vidgad upptill),
ala- tahi ylipäästä levennyt.
_terämäinen_ (f. petaloideum, kronbladslik), leveä ylempätä.
_kaksipäinen_ (f. bifurcum, gaffellikt tvåklufven) ja _kolmipäinen_
(f. tricuspidatum, treuddig) on palho harvoin, eikä silloinkaan
kun ainoastaan yhdessä päässä ponnellinen.
_ponsi_ (anthera, knapp), heteen päässä oleva, usein nyhämäinen eri
osa, jossa siitepöly valmistuu. Sillä on tavallisesti kaksi
pikkuruista _lokeroa_ (loculamentum, rum), joiden välissä on
_ponsikalvo_ (connecticulum, knappband). Tavallista pontta
sentähden sanotaanki _kaksilokeroiseksi_ (a. bilocularis,
tvårummig). Ylen harvassa tavataan _yksilokeroisia_ (a.
unilocularis, enrummig) ja vieläki harvemmassa _nelilokeroisia_
(a. quadrilocularis, fyrrummig) ponsia.
_sivuluomainen_ (a. lateraliter dehiscens, öppnande sig på sidan) on
se ponsi, joka avauu ja laskee siitepölynsä sivusta tahi
_sivuluomasta_ (rima, längdöppning) ulos. Sen se tekee milloin
_ulospäin_ (extrorsum, utåt), milloin _sisäänpäin_ (introrsum,
inåt).
_latvaluomainen_ (a. apice dehiscens, öppnande sig i spetsen), kun
ponsi avauu ja luopi siitepölynsä päästä joko poikkitelaisesta
halkeamasta tahi yhdestä eli useammasta reiästä.
_poikkitelainen_ (a. horizontalis l. incumbens, tvärliggande) on
ponsi, kun keskikohdasta on poikkipuolin palhon päässä kiinni,
ja silloin on se usein myös _keikkuva_ (a. versatilis rörlig).
Muuten saattaa ponsi olla _pystönäinen_ ja _kallas_.
_kaksisarvinen_ (a. bicornis, tvåhornig) ja _kaksipäinen_
(a. bicuspidata, tvåuddig) on ponsi, kun sillä on kaksi sarven
tahi tutkaimen muotoista erinäistä _lisäkettä_ (appendix, bihang).
_siiteponsinen_ (stamen fertile l. perfectum, fruktbar) on hede
täysinäisellä, siitepölyisellä ponnella.
_joutoponsinen_ (st. sterile l. imperfectum, ofruktbar), se hede jonka
ponsi ei tee siitepölyä.
_vajaponsinen_ (st. abortivum l. castratum, felslagen), hede jolla
pontta ei ole ollenkaan.
_siitepöly_ (pollen, frömjöl) on hienukkaisia pölähtäviä rakkoja n.k.
_siitehiukkoja_ (grana pollinis, frömjölskorn), joiden sisässä on
_siitinneste_ (fovilla, befruktningsvätska).
_pohjus_ (torus), hedetten tahi hedetten ja terän aluspaikka, josta ne
lähtevät. Vaillinaisissa kukissa on se ainoastaan _hedepohjus_
(ståndarfäste), täysinäisissä myös teräpohjus (kronfäste).
_verhovarainen_ (sammanväxt med blomfodret), kun pohjus on yhteen
kasvettunut verhon kanssa, _verhoheteisten_ (calyciflorae) kasvien
jaksossa.
_itsevarainen_ (fri) on pohjus, joka ei ole yhdistyksessä verhon eikä
terän kanssa _pohjaheteisissä_ (thalamiflorae) kasveissa.
_terävavainen_ (sammanväxt med blomkronan), kun pohjus on yhdessä
terän kanssa, teräheteisissä (corolliflorae).
_siemenlatvainen_ (stamen epigynum, fästad ofvanpå fruktämnet)
on hede, joka lähtee siemenen päältä.
_siemenvartinen_ (st. amphigynum, fästad omkring fruktämnet),
keskipaikalta siementä lähtevä hede.
_siemenympärinen_ (st. perigynum); siemenympärisiksi sanotaan heteitä,
kun ovat kiinni verhossa siemenen ympärillä.
_siemenpohjainen_ (st. hypogynum, fästad under fruktämnet), siemenen
alta lähtevä hede.
_määrälukuisia_ (stamina definita, till antalet bestämda) ovat heteet,
joita aina on yhtä monta yhdessä lajissa, eikä yli kahdenkymmenen.
_epälukuisia_ (st. indefinita, till antalet obestämda), kun heteitä on
yli kahdenkymmenen.
_yksirivisiä_ (st. uniserialia, fästade i en rad), kun kaikki heteet
lähtevät yhdessä rivissä.
_kaksi-, kolmi-, monirivisiä_ (st. bi-, tri-, multiserialia, fästade i
två, tre, flere rader), kun heteet useammissa riveissä lähtevät
pohjuksestansa.
_erinäisiä_ (st. libera, sinsemellan fria), kun sekä palhollaan että
ponnellaan heteet ovat erin toisistaan.
_yhtyneitä_ (st. connata, sammanväxta), kun heteet jollain tavalla
ovat yhdistyksessä keskenänsä.
_yhdispalhoisia_ (st. filamentis connata, sammanväxta med strängarne),
yhteen kasvaneilla palhoilla.
_yksi-, kaksi-, kolmi-, monikuntaisia_ (st. mon-, di-, tri-,
polyadelpha, sammanväxta med strängarne i en, två, tre, flere
stammar), kun yhdispalhoiset heteet ovat yhdessä, kahdessa,
kolmessa tahi useammassa kimpussa.
_yhdispontisia_ (st. antheris connata, sammanväxta med knapparne),
kun hedetten ponnet ovat yhteen kasvettuneet kuin torveksi,
joka aukeaa ja luopi siitepölyn sisäänpäin.
_liitepontisia_ (st. antheris cohaerentia, sammanhängande med
knapparne), kun ponnet ovat kiinni toisissansa ilman yhteen
kasvamatta.
_tasapitkiä_ (st. aequalia, lika höga) ovat heteet, kun toinen ei ole
toistaan pidempi, muuten _eripitkiä_ (inaequalia, olika höga).
_kaksivaltiaita_ (st. didynama, tvåväldige), kun kukan neljästä
heteestä kaksi on pidempää, kaksi lyhempää.
_kolmivaltiaita_ (st. tridynama, treväldige), kun kuudesta heteestä
kolme on pidempää, kolme lyhempää.
_nelivaltiaita_ (st. tetradynama, fyrväldige), kun kuudesta heteestä
neljä on pidempää, kaksi lyhempää.
_viisivaltiaita_ (st. pentadynama, femväldige), kun kymmenestä
heteestä viisi on pidempää, viisi lyhempää.
_parivaltiaita_ (st. diplodidynama, dubbelt tvåväldige), kun kukan
viidestä heteestä kaksi ylimäistä ovat pisimmät, kaksi keskimäistä
vähä lyhemmät ja alimainen yksinäinen hede lyhin.
_torvisisäisiä_ (st. inclusa, inneflutna) ovat heteet kun eivät ulotu
terän torvesta esille, muuten ulottavia.
_emi_ (pistillum, pistill) kasvien naaraspuolinen siitin hedetten ja
koko kukan keskellä. Sillä on kolme eriosaa: _hedelmys, vartalo_
ja _luotti_.
_sikiäinen_ (germen, fruktämne) on emin alusosa, joka sitte
siittyneenä valmistuu hedelmäksi. Siinä on päälimmäisnä yksi eli
useampaa _sikiäislehteä_ (carpophyllum, fruktblad) ja niiden
sisällä _siemenaiheet_ (ovula, obefruktade frön) _napasuonestaan_
(funiculus umbilicaris, frösträng) _istukassa_ (placenta,
fröfäste) kiinni.
_kukanalainen_ (germen inferum, sittande under blomman) on sikiäinen
_siemenlatvaisessa_ kukassa, ja _kukanpäälinen_ (superum, sittande
öfver blomman) _siemenjuurisissa_.
_vartalo_ (stylus, stift) emin keskimäinen osa sikiäisen ja luotin
välillä.
_latvaperäinen_ (stylus terminalis, utgående från spetsen af
fruktämnet) sikiäisen päästä lähtevä vartalo.
_sivuperäinen_ (st. lateralis, utgående från sidan af fruktämnet) ja
pohjaperäinen (st. basilaris, utgående från basen af fruktämnet)
on vartalo, kun lähtee sikiäisen sivulta tahi pohjasta.
_luotti_ (stigma, märke), emin latvaosa, joka vastaan ottaa
auvenneesta ponnesta lähtevän siitepölyn.
_hapsimainen_ (stigma filiforme, trådlik) on heinäkukan luotti, ei
merkittävästi erouva sen pitkulaisesta vartalosta, jonka pää,
s.o. luotti, ja usein tyvikin on sekasortoisesti pehmytkarvainen
ja kukan latvaa ulompana.
_hahtuvamainen_ (st. aspergilliforme, penselformig), heinäkukan
luotti tiheillä pitkillä karvoilla ja ulottava kukan keskipaikalta
tahi niskasta, muuten samallainen, kun edellinenki.
_töyhtöinen_ (st. penicellatum l. penicelliforme, pensellik),
heinäkukan luotti latvatöyhdöllä.
_sulkamainen_ (st. plumosum, fjäderlik), vartaloton tahi lyhytvartinen
heinäkukan luotti, lyhyillä yksi- tahi kaksirivisillä karvoilla,
ulottava kukan alapäästä tahi kokonaan ulottamaton.
_palleroinen, ponsimainen_ (knapplik) _pallopuoliskoinen_ (st.
hemisphaericum, halfrund), _nuijamainen, tuuttimainen_,
_munapyöreä_, ovat ennen selitettyjä tahi itseselviä luotin
erotussanoja.
_läpipäinen_ (st. perforatum, genomborrad) on luotti epäselvällä
aukolla päässänsä.
_tahkulainen_ (st. lamellatum, skiflik), yhdeksi tahi useammaksi
tahkulaksi (lamella, skifva) litteynyt luotti, ja sikäli _yksi-,
kaksitahkulainen_ j.n.e. (st. uni-, bilamellatum etc, en-,
tvåskifvig o.s.v.)
_ristimäinen_ (st. cruciatum, korslik), ristimäisesti neljäksi
jakaunut luotti. Sanotaan myös _nelihalkoiseksi_,
_nelilohkoiseksi_ j.n.e.
_sädejakoinen_ (st. radiatum, strållik), vartaloton, tähtimäinen
luotti kohdastaan sikiäisen päässä.
_latvaperäinen ja sivuperäinen_ on luotti, mikäli istuu vartalon
päässä tahi kyljessä.
_johteinen_ on luotti joka juoksee alaspäin kahdenpuolen vartaloa.
_vartaloton_ (st. sessile, oskaftad), kohdastaan sikiäisen latvasta
lähtevä luotti.
_vajounut_ (st. immersum, insänkt), sikiäisen sisään painunut
vartaloton luotti.
_siitintukku_ (androstylium, könpelare), kun heteen palhot ovat emin
vartalon kanssa kasvettuneet yhteen tukkuun, jossa sekä ponnet
että luotti istuvat.
_siitinlakka_ (stylostegium l. gynostegium, slifttäcke), kun ponnet
ovat kiinni kasvettuneet kukan kahteen vartaloon, ja levennyt
kilpimäinen luotti peittää ne.
Hedelmästä.
_Hedelmä_ (fructus, frukt), siittyneestä sikiäisestä valmistunut
siemenholho, jolla on kolme eriosaa: _kota, istukka ja siemenet_.
_epähedelmä_ (fructus spurius, falsk l. oäkta frukt), johon on yhteen
kasvettunut hedelmään kuulumatonta lisäkettä lähellisistä kukka-
tahi pohjus-osista. Semmoinen epähedelmä tahi epämarja (bacca
spuria, oäkta bär) on e.m. mansikka. Sen mehevä aine ei ole muuta
kun tursistunutta pohjusta, johon varsinaiset hedelmät ovat
vajouneet.
_siemenkota l. kota_ (pericarpium, fröhus l. frögömme),
sikiäislehdeistä kasvettunut ja muodostunut kuori siementen
suojaksi. Eri lehtien yhdyntäpaikkaa sanotaan _liitteeksi_
(sutura, söm l. fog) ja itsiä yhtyneitä lehtejä _laidoiksi_
(valvae l. valvulae, skal l. sidoväggar), joiden mukaan kota on
_yksi-, kaksi-, kolmi- ... monilaitainen_ (uni-, bi-, tri ...
multivalve, en-, två-, tre- ... mångskalig l. -väggig).
_pesä_ (loculamentum, rum); pesiksi sanotaan siemenlokeroita.
Ne ovat syntyneet sädejakoisista sikiäislehdeistä, joiden reunat
ovat vastatusten kiertyneet ja niin yhteen kasvettuneet.
Hedelmät semmoisten sikiäislehtien mukaan ovat _kaksi-, kolmi-,
nelipesäisiä_ j.n.e. (bi-, tri-, quadriloculares etc., två-,
tre-, fyrrummiga o.s.v.), ja itsekukin eri pesä saattaa olla joko
_siemeninen_ (loculamentum fertile, fruktbar) tahi _siemenetön
l. tyhjä_ (sterile, tom).
_välikelmu_ (dissepimentum, skiljevägg), pesäin erotuskalvo eli
välikuori, sikiäislehtien sisään kiertyneistä laidoista
muodostunut.
_istukka_ (placenta, trophospermium, spermophorum, sporophorum etc.,
fröfäste) se osa, jossa siemenet ovat kiinni istumassa. Se on
joko _keski-istukka_ (pl. centralis, i midten af frögömmet) tahi
_laita-istukka_ (pl. valvaris, på sidorna af frögömmets valvler).
_itsenäinen_ (pl. libera, pl. centralis libera l. columella, fri) on
istukka joka erin laidoista on keskellä kotaa.
_kelmusäteinen_ (pl. centralis radians l. dissepimentalis, strålvis
delad i utskott) on keski-istukka, kun siitä yltä ympärinsä lähtee
välikelmuja laitoihin. _Keskipieleksi_ (columna l. axis centralis)
sanotaan itseä runkoa.
_laitavierinen_ (pl. valvaris haud dissepimentalis, fastväxt vid
valvlerna utan utskott), kun istukka on suorastaan kodan laidassa.
_keskilaitainen_ (pl. parietalis, fästad på midten af frögömmets
valvler), keskelle laitaa kiinnitetty istukka.
_liiteperäinen_ (pl. marginalis l. suturalis, fästad längs efter
valvlernas kanter vid frögömmets fogar), pitkin liitteitä
kinnitetty istukka.
_laitakelmuinen_ (pl. valvaris dissepimentalis, utväxt uti skifvor
eller strålar från valvlerna), kun laidasta lähtee sisään päin
säteisiä välikelmuja, joissa siemenistukat ovat.
_keskilaitaiskelmuinen_ (pl. parietalis radians, från midten af
valvlernas väggar utväxt i strålar mot centern), kun vasta
mainitut kelmut lähtevät keskilaidoilta.
_väliseinäinen_ (pl. intervalvularis, mellan de motsatta
frögömmevalvlernas kanter utväxt till ett skiljeväggsformigt
fröfäste), kun kahden vastakkaisen laidan liitteistä kaksi
sikiäislehteä ovat sisään päin halki kodan kasvaneet väliseinän
tapaiseksi kelmuksi, jossa siemenistukat ovat. Toisinaan on tämä
väliseinä keskeltä halki jäänyt, jolloin sitä sanotaan
_rakoväliseksi_ (pl. fenestrata).
_yksikotainen_ (fructus holocarpus, enkelgömmig), hedelmä jolla ei
ole useampaa erinäistä tahi yhteen kasvettunutta kotaa, vaan
ainoastaan yksi komero (paracarpum), syntynyt sikiäislehtien
vieretysten yhteen kasvettumisesta. Komerossa kuitenki taitaa
olla istukasta lähteneitä sädejakoisia, välistä muitaki,
välikelmuja, jotka tekevät sen pesitteleväksi (sublocularis,
nästan flerrummig) tahi _monipesäiseksi_.
_keskisiemenisesti yksikotainen_ (fr. holocarpus centrispermus,
enkelgömmig med centralt fröfäste, centralfröig), yksikotainen
hedelmä keski-istukalla. Jos istukka on itsenäinen, niin hedelmä
on yksipesäinen; kelmusäteisenä istukan ollessa, hedelmä tekeyy
monipesäiseksi.
_laitasiemenisesti yksikotainen_ (fr. holocarpus pleurospermus,
enkelgömmig och sidofröig l. med sidofästade frön), yksikotainen
hedelmä laita-istukalla, joka istukka miten milloinki saattaa
olla joko laitavierinen, keskilaitainen, liiteperäinen,
laitakelmuinen tahi väliseinäinen ja hedelmä sikäli yksipesäinen,
pesittelevä tahi monipesäinen.
_erikotainen_ (fr. schizocarpus, skiljdgömmig), kun hedelmässä on
useampaa eri _hedelmystä_ (carpellum, carpidium, småfrukt l.
karpell), jotka itsekukin ovat syntyneet istukan ympäri
käpristyneestä ja reunoistaan vastatusten yhteen kasvettuneesta
sikiäislehdestä. Kun sikiäislehdet aina ovat sisään päin sillä
tavoin kiertyneet ja yhtyneet, niin ne siementen valmistuttua
sisään päin aukeavatki. Tavallisesti hedelmykset erikotaisessa
hedelmässä ovat kierteisesti ja erin toisistaan, mutta jos ovat
kiehkuraisesti, niin välistä kasvavat yhteenki toinen toisihinsa,
kuitenki niin löyhästi, että hedelmän valmistuessa jälleen
eriävät.
_monikotainen_ (fr. syncarpus, flergömmig), useammasta kiehkuraisesta
hedelmyksestä eriämättömästi yhteen kasvettunut hedelmä.
_yhdiskotainen_ (fr. gamocarpus, samgömmig), monikotainen hedelmä,
jonka pohjus on lihavaksi, nahkeaksi tahi puutavaksi peitteeksi
hedelmän päälle kasvettunut. Sen siemenet tavallisesti ovat
_rippuvia_ (semina pendula, hängande).
_yksinäinen_ (fr. simplex, enkel) on itsekukin yksikotainen hedelmä.
_moniosainen_ (fr. compositus, sammansatt), eri-, moni-, tahi
yhdiskotainen hedelmä.
_kotelo_ (capsula, kapsel), monisiemeninen ja monilaitainen siemenkota
eli hedelmä, syntynyt kiehkuraisista vierettäin yhteen
liittyneistä sikiäislehdeistä. Kotelo ennenkun itse putoaa maahan
luopi siemenensä mikä milläki tavalla _aukeamasta_ (dehiscentia,
öppnande), kuin kohta tarkemmin selitetään.
_liiteluomainen_ (capsula valvis dehiscens, uppspringande längs efter
hela sömmarne af dess valvler från kapselns ena ända till den
andra), kun kotelon laidat liitteistään lähtevät erin toisistaan
joko latvasta tyveen tahi tyvestä latvaan päin.
_rakoluomainen_ (c. rimis dehiscens, uppspringande med remnor), kun
ilmautuu erinäisiä rakoja kotelon liitteisiin keskikohdalta
molemmin puolin auveten. Laidat muuten jäävät toisiinsa kiinni.
_hammasluomainen_ (c. dentibus dehiscens, uppspringande med tänder),
kun kotelon laidat vaan latvasta eriävät ei ainoastaan
liitepaikoista vaan keskisuontaki myöten.
_läpiluomainen_ (c. poris dehiscens, uppspringande med små runda
öppningar eller porer), kun kotelo saapi pieniä pyöreitä reikiä
eli huokoja latvaan tahi sivuihin, joista siemenet lähtevät.
_kansiluomainen_ (c. operculo dehiscens, uppspringande med lock),
kun kotelo latvapäästä puhkeaa poikkitelaisesti niin, että
päälimäinen osa, kuin kantena, putoaa pois. Semmoista koteloa
sanotaan poikkipiirtoiseksi (c. circumscissa, kringskuren).
_sisäluomainen_ (c. septicida, uppspringande längs efter väggarne),
kun monipesäisen kotelon välikelmut eriävät kahdeksi, jolla
tavoin ne yhteen kasvettuneet hedelmykset ensin lähtevät
toisistaan irti ja vasta sitte puhkeavat sisään päin. On
muistettava, että välikelmut alkusin olivat kahdesta
sikiäislehdestä yhteen kasvettuneet, jonka tähden ne nyt
taitavatki kahdeksi eritä. Hedelmykset välistä puhkeavat jo
pudottuansa.
_laitaluomainen_ (c. loculicida, uppspringande längs efter valvlernas
midt), kun monipesäisen kotelon laidat puhkeavat keskisuonesta
ulkopuolitse.
_laitalähtöinen_ (c. septifraga, uppspringande genom lösryckning från
skiljeväggarne), kun kotelon laidat eriävät keskipieleen
kiinnijäävistä välikelmuista ja putoavat maahan.
_tuppilo_ (conceptaculum, folliculus, fröhölsa l. baljkapsel),
yksilaitainen ja yksipesäinen, pitkin sivua puhkeava pöyheämäinen
siemenkota itsenäisellä istukalla.
_tuppihedelmys_ (carpellum capsulare, kapsellik karpell), erikotaisen
hedelmän kukin erinäinen osa muodostunut yhdestä sikiäislehdestä
ja puhkeava sisäpuolelta liitteestä yksi- eli useampi-rivisillä
siemenillä kodan laidassa.
_pähkylähedelmys_ (carpellum nucamentaceum, nötartad l. nötlik
karpell), yksisiemeninen, kovakuorinen, puhkeamatta putoava
kierteisen erikotaisen hedelmän erinäinen osa.
_otahedelmys_ (carp. rostratum, försedd med spröt), kun emi on
hedelmyksen päässä jälillä. _Odaksi_ (rostrum, spröt) ylettäin
sanotaan oramaista tahi neulamaista, suoraa sekä väärää lisäkettä
jonkun osan päässä ja _odattomaksi_ (erostris l. muticus, saknande
spröt) sitä osaa, jolla ei ole sellaista lisäkettä.
_hillukka_ (acinus, stenbär l. småbär), pähkylähedelmä mehevällä
päälyställä. Jos hillukoita on useampaa yhteen kasvettunut,
sanotaan hedelmää _yhdysmarjaksi_ (bacca composita, sammansatt
bär), e.m. vaarain.
_palko_ (legumen, fröbalja l. ärtbalja), yksipesäinen, kaksilaitainen
kota siemenistukalla ylimäisessä liitteessä, e.m. herneenpalko.
Se puhkeaa molemmista liitteistänsä ja on toisinaan pesäjakoinen
(subbilocularis, nästan tvårummig), kun alimainen liite on
väliseinän tapaisesti sisään kääntynyt.
_kiekurainen_ (leg. cochleatum, snäckvriden), kahteen eli useampaan
kiekuraan kiertynyt palko. Muut palon erotussanat ovat ilmanki
tavallisia jo ennestään tuttuja.
_nivelpalko_ (lomentum, ledbalja), jolla tavallisesti joka siemenen
välillä on nivel tahi _kannas_ (isthmus, vägg) ja joka ei puhkea
liitteistä, vaan katkeaa nivelistä poikki.
_litu l. litukka_ (siliqua, skida), kaksilaitainen ja tavallisesti
kaksipesäinen pitkä kota, jolla on siemenet kahdessa rivissä
vastakkain pitkin väliseinän tapaisen siemenistukan reunoja, ja
jonka liitteet puhkeavat tyvestä latvaan päin. Auvettuansa laidat
putoavat pois ja ohut kalvomainen istukka jääpi jälille
tavallisesti emillä päässänsä.
_lisko_ (silicula, kort skida), yhtä pitkä kun leveäki, tahi ei
kuitenkaan paljoa pitempi litu. Se on _leveävälinen_ (silic.
latisepta, med bred skiljevägg), kun väliseinä on yhtä leveä
palon kanssa, ja _kaitavälinen_ (sil. angustisepta, med smal
skiljevägg), kun väliseinä käypi aivan poikkiteloin palon
leveyden suuntaa. Edellisessä ovat laidat litteitä ja leveitä,
jälkimäisessä ne ovat venheemäisiä.
_pähkylälisko_ (nucamentum l. silicula nucamentacea, nötskida),
yksisiemeninen pyöreä, litteähkä, litteä tahi ohut lisko, joka
putoaa aukeamatta. Leveäksi litistyneenä sitä myös sanotaan
_siipiliskoksi_ (sil. samariformis l. alata, vingfruktslik).
_nivellitukka_ (siliqua nucamentacea articulata, ledad nötskida l.
ledbaljslik skida), kun litukka samoin kuin nivelpalkoki on
jakaunut yksisiemenisiin pesiin, jotka kukin aukeamatta putoavat.
_marja_ (bacca, bär) itsekukin aukeamatta putoava hedelmä, jonka
siemenet ovat peitetyt mehevällä, tursealla aineella, ja istukat
sekä välikelmut pehmeänlaisia, e.m. mustikka, karpalo, viinamarja.
_Marjamaiseksi_ (fructus baccatus, bärlik) sanotaan erilaisia hedelmiä
pehmeällä, mehevällä sisusaineella.
_kurkka_ (pepo, gurkfrukt), marjamainen hedelmä 3-5:llä sisään
kääntyneellä, yhteen kasvettuneella sikiäislehdellä ja useammalla
laita-istukkaisella siemenellä, peitetyt mehevällä turpealla
aineella. Muuta erotusta kurkan ja marjan välillä tuskin löytynee,
kun se, että kurkka on laita-istukkaisilla, marja tavallisesti
keski-istukkaisilla siemenillä.
_omena_ (pomum, äpple) aukeamatta putoava monisiemeninen ja
monipesäinen kota, jonka meheväksi päälysaineeksi verho kukkimisen
jälkeen on turpunut ja kiinni kasvettunut. Välikelmut,
tavallisesti ohuita, kalvomaisia tahi nahkeita, muutamissa
lajeissa kasvavat kovaksi kuin luu, jolloin sen siementä sanotaan
_kivekseksi_ (pyrene) ja hedelmää niiden mukaan _yksi-, kaksi-,
kolmi-, neli-, viisi-, monikiveksiseksi_ (mono-, di-, tri-,
tetra-, penta-, plejopyrenus). Muuten omena ulkomuotoansa on
_palleroinen, pitkulainen, perunamainen_ (pom. pyriforme,
päronlik), _napaniekka_ (p. umbilicatum, naflad) j.n.e.
_kivi- eli luumarja_ (drupa, stenfrukt), aukeamatta putoava luutava
kota mehevällä turpealla päälysaineella, enimmästi yhdellä, mutta
välistä useammallaki pesällä ja siemenellä. Itseä kodan kuorta
sanotaan _luuksi_ (putamen, sten) ja sen sisässä olevaa siementä
_tumaksi_ eli _sydämmeksi_ (nucleus, kärna). Päälys muutamissa
lajeissa on nahkea tahi kuivankälpeä, välistä suoninenki.
Luumarjoja ovat e.m. kirsin ja tuomen marjat.
_pähkinä_ (nux, nöt), aukeamatta putoava luukuorinen hedelmä
tavallisesti yhdellä täyteläisellä siemenellä, e.m. pähkinäpuussa.
Tammen ja erästen muiden puiden nahkeakuorista pähkinää sanotaan
_terhoksi_ (glans, ollon). Erikotaisen hedelmän pähkinöitä
sanotaan, miten jo edellä osotettiin, pähkylöiksi.
_siipisiemen_ (samara l. semen alatum, vingfrukt), aukeamatta putoava,
kälpeä, rutistunut, yksi- tahi harvasiemeninen hedelmä, jonka kota
on yhdeltä taikka joka puolelta laajennut ja ohennut kalvomaiseksi
tahi lehtimäisiksi lisäkkeiksi, e.m. vahteressa, saarnessa,
jalavassa.
_jyväsiemen_ (caryopsis, hinnfrukt), kuivankälpeä, yksisiemeninen,
sileä, taikka pitkin sisäpuolta uurtoinen hedelmä, jonka ohut,
kalvomainen, sikiäislehdestä muodostunut kuori kiinteästi peittää
itsen siemenen, e.m. rukiissa, ohrassa, kaurassa ja heinäkasveissa
yhteisesti.
_jyväke l. kuorusjyvä_ (achenium, skalfrukt), kuivankälpeä yksi- tahi
harvasiemeninen hedelmä yhteen kasvettuneella verholla kuorena,
e.m. ohdakkeessa, putkessa, kuminassa.
_kehäpäinen_ (achenium coronatum, fructus coronatus, semen coronatum
l. sem. marginatum, försedd med frökrona), on jyväke, kun sen
latvapäähän on yhteen kasvettuneesta verhosta jäänyt pieni
ympyräinen palle eli _kehä_ (corona, rand l. frökrona).
_haivenpäinen_ (achen. papposum, fructus papposus l. semen papposum,
försedd med fruktfjun), kun verhokuori jyväkkeen latvasta jakauu
hienoiksi haiveniksi (pappus, fruktfjun l. fröfjun).
_paljaspäinen_ (achen. calvum l. semen calvum, naken), kun verho on
niin jyväkettä myöten kasvettunut, että päässä ei ole kehää eikä
haivenia.
_varreton_ (pappus sessilis, oskaftad), on haiven, joka ei millään
lailla haarau, _varrellinen_ (stipitatus, skaftad), kun tyveltä
yhdessä ylempänä haarauu; _vareinen, vihneinen l. kovasukainen_
(aristatus, styfborstig), _pehmytsukainen_ (setiformis,
mjukborstig), _hapsimainen, sulkajakoinen_ (plumosus, fjäderlik),
_yksi-, kaksi-, kolmi-, monikehäinen_ (uni-, bi-, tri-,
multiserialis, en-, två-, tre-, flerradig), kun on yhdessä
kehässä, tahi useammassa sisätysten, _lähtevä_ (deciduus, snart
affallande), kun pian lähtee jyväkkeestä ja _pysyvä_, kun pysyy
vielä varisneessaki jyväkkeessä.
_kaksoisjyväke_ (diachenium, achenium bipartibile, polachenium,
cremocarpium, dubbel skalfrukt), sarjakukkaisien verhokuorinen
jyväke, joka valmistuessa halkeaa kahdeksi jyväpuolikkaaksi
(mericarpium, carpidium, carpellum, semen, delfrukt) yhdellä
latvaan asti halkeavalla _istukalla_ (columna l. carpophorum).
_liite_ (commissura, fröfog), puolikasten yhdistyspaikka.
_maha_ (latusculum, insida), liitesivu.
_selkä_ (dorsum, rygg), ulkopuolinen sivu.
_harju_ (costa l. jugum, ås), korkeampi pitkin selkää päästä päähän
kulkeva naarmu. Harjuja on tavallisesti viisi kummallaki
puolikkaalla, nimittäin _keskiharju_ (costa centralis, midtås),
kaksi _väliharjua_ (costa intermedia, mellanås) ja kaksi
_sivuharjua_ (c. lateralis, sidoås), jotka viimeiset saattavat
olla joko _kulmaharjuja_ (costae marginales, kantåsar) taikka
_vieriharjuja_ (c. intramarginales) kulman vieressä. Välistä on
näiden _emäharjujen_ (juga primaria) välissä toisia pienempiä
_väliharjuja_ (juga secundaria), jotka arvellaan olevan jäännöksiä
sen kuoreksi kasvettuneen verholehden keskisuonesta, kun emäharjut
ovat eri lehtien liitepaikkoihin ilmauneet. Harjut välistä ovat
_piikkisukaisia_ ja välistä ovat ne levenneet ohuiksi
lehtimäisiksi kalvoiksi, _siipiharjuiksi_ (c. alatae, vingade).
Kun harjua ei tunnu ollenkaan sanotaan jyväpuolikasta _sileäksi_
eli _harjuttomaksi_ (mericarp. ecostatum l. ejugatum).
_vako_ (vallecula, åsdäld), kahden harjun välipaikka.
_litteämahainen_ (orthosperma) on se sarjakasvi, jonka
jyväpuolikkailla on litteä, tasainen maha.
_uurtomahainen_ (campylosperma), sarjakasvi, jonka jyväpuolikas
mahasivulta on pitkin uurrettu (latusculum longitudinaliter
sulcatum, längs efter fårad).
_onsimahainen_ (coelosperma), kun sarjakasvin maha on onteva (latusc.
saccato-concavum, säcklikt urhålkad).
_öljysuoni_ (vitta, oljerand), musta, päältä päin usein näkymätön
juova jyväpuolikkaassa kulkeva pitkin vaon pohjaa, sisältävä eri
makuista ja hajuista haihtoöljyä. Välistä on useampia öljysuonia
yhdessä vaossa, jonka jälkeen vakoa sanotaan _yksi-, kaksi-,
kolmi-, monisuoniseksi_ (uni-, bi-, tri-, multivittata). Toisinaan
taas ei olekkaan öljysuonta s.o. vako on _öljysuoneton_ (vallecula
evittata).
_siemen_ (semen, frö), se hedelmän osa, joka sikiyneestä
siemenaiheesta on valmistunut uutta samanlaista kasvia kantamaan.
Sillä on kaksi eri osaa: _sydän_ ja _kuori_.
_kuori_ (integumentum, omklädnad) jakaaupi kahteen osaan, jotka ovat
_pinta_ (testa l. membrana externa, yttre skalet) tummempi
näköänsä, ja _aluskuori_ (tunica, tegmen l. membrana interior,
kärnhud), pinnan alla ja sydämmen ympärillä oleva vaalea
kuorikalvo. Näiden välillä tavataan toisinaan erinäistä ainetta,
_välikerta_ (mesospermium, mellanlager), ja muutamat luulevat
pinnassakin olevan kaksi kuorikertaa, varsinaisen pinnan ja sen
päällä _keden_ (epidermis, öfverhud).
_paljas_ (semen nudum, naken); paljaaksi on yksinäistä siementä
kutsuttu, kun sen kota on niin likinäisesti siihen yhdistynyt,
että on kuin kuorena sen päällä.
_kehrämäinen_ (s. discoideum, kakformig) on siemen pyöreänä ja
litteänä, _virnamainen_ (lenticulare, linsformig) pyöreänä tahi
soikeana ja litteähkänä, _pallistettu_ (marginatum, kantad), kun
sillä on erilainen viiru ympärillään, _nöhtämäinen_ (scobiforme,
filspånlik), kun se on hyvin pieni, pitkulainen, hilpainen j.n.e.
_sydän_ (nucleus, frökärna) on joko kokonansa siitinaihetta tahi
siitinaihetta valkuaisen kanssa.
_valkuainen_ (albumen, fröhvita) on siemen-sydämmen eriosa, jota ei
kuitenkaan kaikissa tavata, ja aineensa vuoksi on se tavallisesti
valkea ja milloin turpea eli lihava, milloin _rustomainen_
(corneum, hornartad), milloin _jauhomainen_ (farinosum,
mjölgrynig) j.n.e. Sijansa vuoksi siitinaihetta suhteen on se
joko _yltäympärinen_ (alb. periphericum, omslutande växtämnet),
_keskellinen_ (centrale, liggande i midten af växtämnet) tahi
_vierellinen_ (laterale, liggande vid sidan af växtämnet).
Yltäympärisessä valkuaisessa on siitinaihe _keskellinen_ ja
keskellisessä _yltäympärinen_; vierellisenä ollessa on
siitinaihetki _vierellinen_.
_valkuallinen_ (semen albuminosum) on se siemen eli sydän, jolla
on valkuaista, _valkuaton_ (exalbuminosum), jolla ei ole.
_siitinaine_ (embryo, växtämne), siemenen pääosa, josta uusi kasvi
itäessä ilmaantuu. Siinä on kolme erittäin tarkastettavaa osaa:
_ide, sirkus ja silmä_.
_ide_ (corculum, brodd), johonka kuuluu juuriaine eli _juurukka_
(radicula l. rostellum, rotämne) ja _sirkkaruoti_ (cauliculus
l. scapellus, hjertbladsstängel), jotka siemenessä yhdistettynä
itäessä eriävät, toinen alaspäin juuren, toinen ylös varren
aluksi.
_suuntamukainen_ (embryo orthotropus l. erectus, upprätt) on
siitinaine, jos on suora ja siemenen mukaan, juurukka siemenen
kantaa päin.
_vastasuuntainen l. takaperoinen_ (antitropus l. inversus, omvänd),
kun siitinaineen juurukka on siemenen latvaa päin.
_kaltto_ (heterotropus, sned), siitinaine, joka ei ole siemenen
mukaan.
_taaskääntöinen_ (amphitropus, nedböjd), kun siitinaine on
luokkamaisesti kaaristunut ja sen molemmat päät ovat siemenen
kantaa päin.
_sirkus_ (cotyledo, hjertblad), kasvin jo siemenessä perustettu
itäessä ilmaantuva sirkkalehti.
_sirkkalehtinen_ (planta cotyledonea, hjertbladsväxt) on se kasvi,
jolle itäessä ilmaantuu sirkkalehti.
_kaksisirkkainen_ (pl. dicotyledonea, dikotyledon), joka itää
kahdella vastataisella, tahi niinkuin havupuut useammalla
säteettäisellä sirkkalehdellä. Jälkimäisiä saattaisi myös sanoa
_monisirkkaisiksi_ (pl. polycotyledoneae, polykotyledoner).
_yksisirkkainen_ (pl. monocotyledonea, monokotyledon), se kasvi jolla
on vaan yksi sirkkalehti, ylen harvoin kaksi, ei vastatusten,
vaan perätysten.
_nouseva_ (cotyledo epigaea) on se sirkkalehti, joka itäessä nousee
maan päälle näkyviin, n.k. tavallisesti kaikkien kaksisirkkaisten.
_nousematon_ (c. hypogaea), sirkkalehti, joka jääpi maahan ja muutenki
vaillinaiseksi, n.k. tavallisesti yksisirkkaisissa.
_laitajuuruinen_ (embryo pleurorhizeus) on siitinaine, jonka
sirkukset, laidoin siemenen leveyttä myöten, ovat päälystöillänsä
(sisäpuolillansa) vastatusten eli _vastapuoliset_ (cotyledones
adcumbentes, liggande bredvid hvarandra) ja juurukka
_taaskääntöisenä_ (reflexa, tillbakaböjd) makaava pitkin molempain
sirkusten laitaa eli _laidallinen_ (radicula marginalis l.
lateralis, kantliggande).
_selkäjuuruinen_ (notorhizeus) on siitinaine, kun sirkukset
poikkiteloin siemenen leveyttä ovat päälitysten eli _päälittäiset_
(incumbentes, liggande ofvan hvarandra) ja taaskääntöinen juurukka
makaa toisen sirkuksen selällä eli on _selällinen_ (dorsalis,
ryggliggande).
_suoralaskuinen_ (orthoploceus), kun sirkukset ovat vastalaskuisia
(conduplicatae, hopvikna), ja juurukka ulkomaisen kulmassa s.o.
_kulmallinen_ (angularis, vinkelliggande).
_poikkilaskuinen_ (diplecolobeus), keskeltä taaspäin kääntyneillä
s.o. _taaskääntöisillä_ (medio replicatae, på midten
tillbakaböjda) sirkuksilla ja selällisellä juurukalla.
_kiertosirkkainen_ (spirilobeus), _sisään kiertyneillä_ (spirales
l. spiraliter involutae, spiralformigt inrullade) sirkuksilla
ja selällisellä juurukalla.
_silmä_ (gemmula, cauliculus l. plumula, stamknopp l. bålämne),
siitinaineen kolmas osa, josta kasvin varsi lähtee, ja jolla
kaksisirkkaisissa on sijansa sirkusten välissä, yksisirkkaisissa
sirkustupekkeen sisässä.
_esikkolehti_ (folium primigenum l. primordiale, första örtbladet),
se suoraan silmästä ilmaantuva ensimäinen kasvilehti.
_napa_ (hilum, fröärr l. nafvelgrop), se paikka siementä, josta se
kodassa on kiinni ollut. Napapuolta sanotaan siemenen _mahaksi_
(venter, buk) ja toista puolta _seläksi_ (dorsum, rygg),
välikohtia _sivuiksi_ (latera, sidor).
_napalappu_ (strophiolum l. caruncula, nafveltäcke), nystyrämäinen
tahi käsnämäinen lisäke, joka lähtevä napasuonesta tahi istukasta
erästen kasvien siemenissä peittää navan.
_siitereikä_ (micropyle l. foramen germinationis, rothål),
pienukainen, usein näkymätön reikä siemenen kuorikalvoissa, navan
päässä, jäännöksenä siitä reiästä, josta siitinneste kulki
siemenaiheesen.
_napapilkku_ (chalaza, nafvelfläck), se paikka siemenen aluskuorta,
josta napasuoni käypi sisään, muutamissa siemenissä kohdastaan
navan alla, toisissa vähän syrjässä, ja tavallisesti kiinteämpi,
vehreä, keltainen tahi ruskea.
_napaviiva_ (raphe, nafvellinie), napasuonen saattama tavallisesti
vieripaikkoja korkeampi viiru navan ja napapilkun välillä niissä
siemenissä, joissa ovat erillään. Se lähtee aina toiselta puolen
napaa, kun siitereikä on toisella.
_siemenvaippa_ (arillus, coma, desma, fröhylle), muutamissa siemenissä
tavattava napasuonen ulkopuolinen leveäminen siementä vasten.
Siemenen valmistuessa vaippa toisinaan muuttuu _tukaksi_ (coma,
fröhår) ja siementä sanotaan siitä _tukkaiseksi_ (semen comosum
l. crinitum).
Kukkain lisäosista.
_Lisäosat_ (partes aceessoriae, bidelar), joita ainoastaan eräissä
kukissa tavataan.
_lisäterä_ (paracorolla, bikrona), melkein terän muotoinen
kukkalisäke, joka taitaa olla joko _yhdislehtinen_ (corona
gamophylla) tahi _erilehtinen_ (c. eleutherophylla l. polyphylla).
Itsekutakin erinäistä lehteä sanotaan _lisälehdeksi_ (parapetalum,
bikronblad).
_lisälehtinen_ (petala coronata, försedd med bikrona l. bikronblad) on
erilehtinen terä pienillä suomumaisilla lehtikalvoilla terälehtien
juuressa kukan sisällä.
_kupurasulkuinen_ (faux fornicibus clausa, pipöppningen tillsluten af
knölar) on yhdislehtisen terän nielu, kun siinä on paksumpia
kuperia kyhmyjä eli _kupuroita_ (fornices, hvälfda knölar), ja
_nystysulkuinen_ (faux fornicibus subulatis clausa), kun kyhmyt
ovat oramaisia.
_sulettu_ (faux clausa, sluten) ja avoin (f. pervia l. nuda) osottavat
yhteisesti nielussa jotain sulkua olevan tahi ei olevan.
_valhehede_ (parastemon, falsk ståndare), heteen kaltainen lisäke.
_mesinystyrä_ (glandula nectarifera, honingsglandel).
_mesihuokonen_ (porus nectariferus, honingspor).
_mesikolo_ (fovea nectarifera, honingsgrop), joka on milloin paljas,
milloin _suomukatteinen_ (fovea squama tecta, täckt med ett
fjäll).
_mesijuova_ (plica l. stria nectarifera, honingsfåll), pitkin terää
tahi kupulehteä.
_mesikannus_ (calcar nectariferum, honingssporre), kun joku kukkaosa
on venynyt pitkämäiseksi onneksi mesipiteeksi.
Kasvien väreistä.
_Valkea_ (albus, hvit).
_valkeanhohtava_ (candidus, glänsande hvit).
_lumivalkea_ (niveus, snöhvit).
_luuvalkea_ (eburneus, elfenbenshvit), kiiltävä ja valkea kuin
elefantin luu, vähän kellahtava.
_maidonkarvainen_ (lacteus, mjölkhvit), hiukan sinehtävä.
_hopeankarvainen_ (argenteus, silfverhvit), kiiltävä ja vähän
sinettävä.
_vaalea l. vaalakka_ (albidus l. albicans, hvitaktig), vaalean
hallava, vähän harmaahtava.
_harmaa_ (cinereus, grå), tuhkankarvainen.
_mustanharmaa_ (griseus, mörkgrå).
_vaaleanharmaa l. vesiharmaa_ (canus l. incanus, ljusgrå),
tavallisesti hienokarvaisista pinnoista.
_vehreänhallava_ (glaucus, grågrön), harmaanvehreä.
_jäänkarvainen l. lyjynkarvainen_ (plumbeus, blygrå).
_hiirenkarvainen_ (murinus, gråbrun), ruskealle vivahtava.
_likaharmaa_ (sordidus, smutsgrå), vaalahtava.
_musta_ (niger, svart), sysimusta.
_nokimusta_ (ater, kolsvart l. sammetssvart), kuin sametti.
_mustankiuhtava_ (coracinus, korpsvart), mustanviherä kuin korpin
sulka.
_pikimusta_ (piceus, becksvart), ruskealle vivahtava.
_palomusta_ (sphacelatus, svartbränd), ikäänkuin poltettu.
_tumpura_ (brunneus, mörkbrun).
_ruskea_ (badius l. castaneus, kastaniebrun).
_mustanruskea_ (spadiceus, glänsande brun), kiiltävä.
_ruskeanmuseva_ (fuscus, mellanbrun), mustalle ja harmaalle vivahtava.
_rusettava_ (cinnamomeus, kanelbrun), punottava kuin kanelin kuori.
_ruosteenkarvainen_ (ferrugineus, rostbrun).
_maksankarvainen_ (hepaticus, lefverbrun), keltaiselle ja vehreälle
vivahtava.
_mustanrusappa_ (fuligineus l. fuliginosus, fotbrun), kuin noenkarsta.
_likaruskea_ (luridus, smutsbrun), kellertävä.
_punainen_ (ruber, röd), mansikan karvainen.
_ehtapunainen l. turkinpunainen_ (coccineus, puniceus l. phoeniceus,
skarlakansröd l. högröd).
_ruusunpunainen_ (roseus, rosenröd), helakan punainen.
_veripunainen l. veriruskea_ (sanguineus, blodröd), tummempi
edellistä.
_lihankarvainen_ (carneus, köttröd).
_vaaleanpunainen_ (incarnatus, blekröd).
_tiilenkarvainen_ (lateritius, tegelröd).
_ruskeanpunainen_ (miniatus, mönjeröd), vähän keltaiselle vivahtava
ehtapunainen.
_tulipunainen_ (flammeus, eldröd), vielä kellahtavampi, kun edellinen.
_punakellervä_ (cinnamomeus, kanelbrun, cinnoberröd), kuin kanelin
kuori.
_ruskea_ (rufus, rödbrun).
_tummanpunainen l. purpurainen_ (purpureus, purpurröd), sinelle
vivahtava.
_mustanpunainen_ (atropurpureus, dunkelt purpurröd).
_keltainen_ (luteus, gul).
_kullankarvainen_ (aureus, guldgul), heleän keltainen.
_tummankeltainen_ (citrinus, citrongul).
_vahankarvainen_ (cerinus, vaxgul).
_rikinkarvainen_ (sulphureus, svafvelgul), kuin tulikivi
viheränpuuhuva.
_vaaleankeltainen_ (flavus, ljusgul), voilakka, voinkarvainen.
_olenkarvainen_ (stramineus, halmgul), vähän vaaleampi edellistä.
_kellervä_ (fulvus, mörkt guldgul), punaiselle vivahtava.
_ruskeankeltainen_ (ochraceus, brungul).
_ruskeanhallava_ (helvolus, grått brungul).
_punakellervä_ (aurantiacus, pomeransgul l. orangegul).
_keltapunainen_ (vitellinus, rödgul), kuin munan ruskuainen.
_tummanruskea_ (croceus, saffransgul), kuin saframi.
_kulonkarvainen_ (lividus, gulblå), vivahtava keltaiselle, harmaalle
ja sinelle.
_likakeltainen_ (ochroleucus, blekt smutsgul), vaalahtava.
_vehreä_ (viridis, grön).
_ruohonpäinen_ (prasinus, gräsgrön).
_vehreänsinervä l. siniviherä_ (aeruginosus, blågrön).
_sapenkarvainen_ (olivaceus, olivgrön), viherä ja kellertävä.
_mustanviherä_ (atrovirens, svartgrön).
_sininen l. keskisininen_ (caerulaeus, blå, mellanblå).
_mustansininen_ (cyaneus, mörkblå).
_vaaleansininen_ (azureus, himmelsblå), taivaan sininen.
_sinipunerva l. punasinervä_ (violaceus, violett).
_sinikiuhtava_ (lilacinus, ljust violett), vaaleampi edellistä.
_sinihallava_ (caesius, blågrå), hauvinkarvainen.
_kahdenkarvainen_ (discolor, tvåfärgad), joka ei ole yhdenvärinen
molemmilta puolilta.
_yhdenvärinen_ (concolor, likafärgad l. enfärgad), kummaltaki puolelta
yhdenkarvainen eli samanvärinen.
_paikullinen l. kirjava_ (variegatus, fläckig l. brokig), erivärisillä
paikuilla, pilkuilla eli tähneillä.
_muuttovärinen_ (versicolor, ombytande färg), joka oikeastansa
kasvaessa muuttaa värinsä.
_lähtövärinen_ (decolorans, mistande sin färg), josta alkuperäinen
väri aikaa myöten lähtee.
_värivanteinen_ (zonatus, ringformigt tecknad), kun on vaaleampia tahi
tummempia erivärisiä vanteita tahi vannepuoliskoita ympäri jonkun
osan.
_sumea l. raukea_ (opacus, matt färgad).
_loistava l. kiiltävä_ (lucidus l. nitidus, glänsande).
_kiuhtava l. läikkivä_ (micans, skiftande).
_läpihohtava l. kuultava_ (pellucidus l. diaphanus, färgad och
genomskinlig), kun värilliset osat ovat läpikuultavia.
_lasinvärinen_ (hyalinus, saknande allt färgämne l. hvitaktigt
genomskinlig).
Mausta ja hajusta.
_Haiseva l. pahahajuinen_ (foetidus, illa luktande).
_hajahtava, imanne l. maikava_ (fragrans, starkt välluktande).
_hapahka, kilappa l. kilpeä_ (subacidus l. acidulus, syrlig).
_hapan l. muikea_ (acidus, sur).
_huumaava, myrkeä l. tympäisevä_ (narcoticus, narkotisk, döfvande
l. rusgifvande, vanl. giftig).
_hyvähajuinen_ (suaveolens, välluktande).
_hyvämakuinen, makea_ (dulcis, söt).
_imelä l. rievä_ (subdulcis l. dulciculus, sötaktig).
_iskuinen l. tahmea_ (viscidus, klibbig).
_karkea l. karmea_ (acerbus, kärf).
_karvas, katkera l. kitkerä_ (amarus, bäsk).
_kimpura l. vinkerä_ (adstringens l. stypticus, sammandragande).
_kirmakka, kirpeä, tuikea l. äikeä_ (acris, bitter l. skarp).
_kirpaiseva, kirveltävä, polttava l. vihava_ (urens, brännande).
_kisumainen_ (hircinus, frän, luktande bock).
_kynsilaukan hajuinen l. -makuinen_ (alliaceus, lökartad till
lukt l. smak).
_lemaava, löyhkävä l. väkevähajuinen_ (graveolens, starkt, mindre
behagligt luktande).
_luteenhajuinen_ (cimicinus, vägglusluktande).
_läätevä, tylkeä l. tympeä_ (nauseosus, äcklig l. vämjelig).
_mauton, tuima l. äitelä_ (insipidus, fadd l. smaklös).
_maikea k. naukea_ (mitis, mild).
_pahamakuinen_ (ingrati saporis, illa smakande).
_ruusuhajuinen_ (rosaceus, luktande af törnrosor).
_ryytimäinen, ryytihajuinen, ryytimakuinen_ (aromaticus,
aromatisk l. kryddaktig, -lik).
_suolainen_ (salsus, saltaktig).
_vetinen_ (aquosus, vattenaktig).
Samoin kuin edellisissä sanoissa on hajua ja makua _kynsilaukkaan,
luteisiin, ruusuun_ j.n.e. verrattu, verrataan niitä välistä muihinki
tuttuihin aineisiin, _aneksiin, kamferttiin, kaneliin, minttuun,
myskiin, pihkaan_ j.n.e.
Kasvipaikoista.
_Tunturit_ (alpes, fjäll), joiden kukkuloilta lumi ei koskaan sula.
_tunturialusta, tunturiliepeet_ (regio subsylvatica, skogsregionen),
metsäinen piirikunta tunturien juurilla, joissa alempana kasvaa
petäjiä, ylempänä koivuja.
_tunturilaide_ (r. subalpina, subalpina regionen), vähitellen
kohoava tunturin sivu, jossa parhaasta päästä kasvaa pensaita,
vaivaiskoivuja, sammalia j.n.e.
_tunturiselkä l. -selkämä l. -laki_ (r. alpina, fjällregionen), puut
ja pensaat katoavat, maa kovenee. Tässä piirissä tavataan enin
tunturikasveja.
_vilupiiri_ (r. frigida, köldregionen), kivinen, kallioinen ja
rotkoinen tunturin niska vähän ylempänä edellistä piiriä,
harvinaisilla kasveilla.
_lumipiiri_ (r. nivalis, snöregionen), ikuisten lumien laiteet.
_vuoret l. vaarat_ (montes, bergshöjder).
_maanselät, selänteet, harjut, särkät_ (juga saxosa et arenosa,
landtåsar).
_mäet, töykämät_ (colles, mindre bergshöjder).
_kalliot_ (rupes, rupestria, klippor).
_vierikot, kalliovierut, jyrkylät_ (praerupta, branter).
_mäkirinteet, ahteet_ (declivia, bergsluttningar, backar).
_louhikot, kivikot, röyteiköt_ (lapidosa, petrosa, saxosa,
stenhölster).
_hietamaa, santamaa, hiesukko_ (arenosa, sandjord).
_somerikko_ (glareosa, grus).
_sorahiekka_ (sabulosa, gröfre sand).
_rauniot_ (ruderata, ruiner).
_kiviseinät_ (muri, murar).
_seinävieret_ (parietes, plank och väggar).
_katot, turvekatot, olkikatot_ (tecta, tak).
_kylätienoot, asuntopaikat_ (vici, pagi, hyar).
_pihat_ (aulae l. arae, gårdar).
_ryytimaat_ (oleracea, kryddgårdar).
_omenatarhat_ (pometa l. pomaria, äplegårdar).
_puutarhat, puistot_ (horti, trädgårdar).
_lehtokujat_ (ambulacra, gångar, alléer).
_tiet, tievarret_ (viae, vägar).
_viljelömaat_ (culta, odlade ställen).
_pellot_ (arva, åkrar).
_toukopellot_ (segetes, sädesåkrar).
_kesantopellot_ (vervacta, trädesåkrar). _pientaret_ (versurae,
åkerrenar).
_aitovieret_ (sepes, gärden, häckar).
_vainiot_ (agri, åkerfält).
_niitut, nurmet_ (prata, ängar).
_laitumet, karjamaat_ (pascua, betesmarker).
_ahot, lakeat, aukot, kankaat_ (campi, planities, fält och slätter).
_kanarvikot_ (ericeta, ljunghedar).
_laksot, lantot, notkot_ (valles, dalar).
_arot, alhot, alangot_ (loca humilia, dälder).
_lehdot_ (luci, lundar).
_kalve-, siimes-, pimento- l. varjopaikat_ (umbrosa, skugga).
_päiväpaikat, päivänalaiset paikat_ (aprica, solsken).
_viidat, vesakot, pensaistot, vehmastot_ (virgulta, fruticeta,
dumeta, busksnår, ungskogar).
_metsät_ (silvae, skogar); _korvet_ (deserta, öknar).
_salot, pimentolehdot, lehtimetsät_ (nemora, mörka löfskogar).
_aarniometsät_ (silvae vetustae, urskogar).
_havumetsät, havikot, kuusistot, petäjistöt, hongistot_ (pineta,
barrskogar).
_pajustot_ (saliceta, videsnår, videskogar).
_haavistot_ (populeta, aspskogar).
_vetiset, kosteat paikat_ (uda, fuktiga ställen).
_vesiperät_ (uliginosa, sanka ställen).
_luhdat, tulvapaikat_ (inundata, öfversvämmande ställen).
_nevat, levät, jängät_ (paludes, kärr).
_suot, rämeet, rämeiköt_ (paludes caespitosae, tufviga kärr).
_lamperot, lammikot, kuljut, liejut, liemot_ (stagna, piscinae,
träsk, vattenpölar).
_lähteet, hetteet, vesihuovut_ (fontes, källor).
_purot, ojat, nivat_ (rivuli, bäckar, diken).
_joet, virrat_ (fluvii, floder).
_jokivarret, jokirannat_ (ripae, flodstränder).
_vesi_ (aqua, vatten).
_järvet_ (lacus, sjöar).
_meri_ (mare, haf).
_merenrannat_ (littora marina, hafsstränder).
Pituuden ja leveyden mitoista.
_linjan pituinen tahi levyinen_ (lineam longus vel latus, af en linies
längd eller bredd), 1/12 tuumaa.
_kynnen pituinen l. levyinen_ (unguicularis, semuncialis, half tum
lång eller bred), 1/2 tuumaa.
_tuuman pituinen l. levyinen_ (uncialis l. pollicaris, tumslång
l. bred), 1 tuuma.
_sormen pituinen_ (digitalis, fingerslång), 3 tuumaa.
_syrjäkämmenen levyinen_ (palmaris, af handens bredd), 3 tuumaa.
_vaaksan pituinen l. levyinen_ (spithameus, qvarterslång), 7 tuumaa.
_isovaaksan pituinen_ (dodrantalis, spannlång), 9 tuumaa.
_jalan pituinen_ (pedalis, fotslång), 12 tuumaa.
_kolmikorttelinen_ (cubitalis, halfannan fot), 18 tuumaa.
_kyynäräinen_ (ulnaris l. brachialis, alnslång), 24 tuumaa.
_miehen l. sylenpituinen_ (orgyalis, manslång, samnslång), 3 kyynärää.
Jälkisananen.
Työni päätteeksi sopinee mainita, että olen parhaan taitoni jälkeen jo
vuosikauden ja runsaamminki näitä edellisiä kasviopin sanoja puolet
aikojani miettinyt ja työssäni seurannut _Haynen, Bischoffin,
Hartmanin_ ja varsinkin _Arrhenius'en_ kasvien tutkioille hyvin tuttuja
sama-aineisia laitoksia muilla kielillä. Missä minullen ei ole
onnistunut oikein somia ja sopivia suomenkielisiä sanoja saada, siinä
jälkeisilleni onnistukoon paremmin. Olkoonki miten tahansa, toki toivon
tällä työllä näyttäneeni suomenkielen yltävän ja taipuvan tämmöisiinkin
yrityksiin, Ruotsalaiset vanhan tapansa mukaan arvelkoot sen varoista
ja sopivaisuudesta, mitä milloinki tahtovat. Eipähän ole ollut pakko
semmoisia muukalaisia sanoja, kun esimerkiksi _androgynus, cellula,
dicotyledo, concavus, cryptogamus, ovalis, phyllodium, pistilla,
stipula_ y.m. sillä tavoin suomenkieleen sekoittaa, kun Ruotsalaiset
niistä -- epäilemättä kyllä suureksi hyödyksi ja kielensä kunniaksi --
ovat saaneet sanansa _androgynsk, cellul, dikotyledon, konkav,
kryptogam, oval, phyllodium, pistill, stipel_, jotka arvattavasti ynnä
monen muun kumppalinsa kanssa ovat Ruotsin kansan hyvin helpot ymmärtää
ja muistossa pitää. Eikä myös ole tarvinnut, niinkuin ruotsinkielessä
usein tapahtuu, 3:lla, 4:llä tahi useammalla sanalla sanoa, mitä
latinan tahi kreikan kielessä sanotaan yhdellä.
Yhdyssanain edellisistä puolista vastaavat eri kielissä toisillensa:
suom. yksi- kaksi- kolmi- neli- viisi- kuusi- seitsen-
latin. uni- bi- tri- quadri- quinque- sex- septem-
kreik. mono- di- tri- tetra- penta- hexa- hepta-
ruots. en- två- tre- fyr- fem- sex- sju-.
Semmoisten sanain jälkimäinen puoli nimittää itsen asian eli aineen
ja edellinen puoli vaan sanoo, jos niitä on yksi eli useampi.
Enimmät sanat sitä laatua, joiden alkuna on yksi-, uni-, mono-, en-,
tavataan siis myöskin aluilla kaksi-, bi-, di-, två- j.n.e.
Se on sitä varten muistutettava, että jos semmoisia yhdyssanoja ei aina
löydettäisi yhdellä, niitä silloin taidetaan jolla kulla toisella
alulla etsiä.
Tarkoitukseni on ollut saada vaan ne sanat suomennetuksi, joita
tavallisesti käytetään ilmisiittiöisten kasvien muodon selittämiseksi,
taikka niiden toinen toisestaan erottamiseksi; niillä, jotka erittäin
kuuluvat salasiittiöisiin kasveihin taikka kasvielon eli sisällisen
laadun ja luonnon esittämiseksi, en ole tahtonut tätä työtäni
laajentaa.
Se joka lähtee virheitä ja puuttuvaisuuksia urkkimaan, löytää niitä
kyllinki tässä kokeessani, mutta olkoonpa niitä miten hyvänsä,
tavattakoon siinä jos paljonki sopimattomia sanoja ja muuta
moittimista, niin kuitenki, kaikitenki
Ladun laitoin, latvat taitoin,
Oksat karsein, tien osotin,
Somemmille suorijoille,
Tarkemmille taitajille,
Nuorisossa nousevassa,
Polvessa ylenevessä.
Helsingistä 1 joulukuuta 1858.