Nämä lapsoset, päivähän luodut,
ovat suljetut synkeyteen.
Sinisilmä on riemua varten,
vaan vuotavi kyyneleen.
Nämä lapsoset lämpöä kaipaa,
vaan kadulla kylmä on.
Nämä lapsoset pyytävät leipää —
oi, kuullos, sä tunnoton!
Nämä piskuset _pyytävät_ sulta
mihin heillä on _oikeus_,
olis oikeus muutakin saada:
kodin lämpö ja kasvatus.
Oi, etkö sä ihminen vauras
verituskia rintaasi saa,
kun kansasi kalliit lapset
näin itkien vaikertaa!
Ken lapsena itkien kerjää
palan pienosen leipää vaan,
hän miehenä uhkaten vaatii
elinehtoja, oikeuttaan.
Tyly uhka on sorron kasvu,
viha kukka on kurjuuden.
Niin, köyhä jos liekissä hehkuu
kuka sytyttävi liekin sen?