Naapurkaupungi herashööding ol vuaskaussi souttas sohlann ja seilannk
kränittän huvilas ja kaupungi väli. Ja ai hän ol hyvim berillp
pääss. Ei hän ollk koska hiljastunn raastuvaoikkeude istunoist
maanandaisi vaikk joukko ol hiuka lystikim bidett sunnundaehtosins
siäll herashöödingi huvilas, niingo ymmärettäv asi ongin, gon gerra
suvilystis olla. -- Sillaill oikke. -- Eikä oll mittä suuremppa
klummi koskan dull ja jos päätäkki joskus hiukam borott semsten
galaasette jälkke, niin gyll raerituule ja soutaminen daikk skuuteist
venuttamine semsep piäne vaevap pia lopetiva. -- Nii ett kaikim
bualin dytyväine herashööding ol huvilahas ja paattihis ja aeroihis
ja seileihis.
Mutt sitt ruvettin gohisema aviiseis ja kalaaseis ja misä vaan
gaks taikk usseman gaupungi herroist satusiva yhten dleema, ett ny
ei tarvitt enän genenkkä soutta eik seiletten gans präsät, ko ol
keksitt semne mäsiin, go o niim biänen gokkone, ett se mahtu vaikk
soutpaattihi eik stää tarvitt puills syättä, mutt ko anda sill vaam
biänen dilka valuöljy nokkaha, ai jo se käy huhki niingo riivatt.
Ei herashööding tämssi jutuj alus ottann oikke uskoakses, muttko
ol pari vuatt kulunn ni jo niit semssi masiimbaatej sanotti olevan
Durus vaikk kuip pali ja yks kaunis päev, ko herashööding kryssäskel
vasttuules huvilatas kohde, nin dotisestakko hän näke piäne, valkosem
baatin, gon dlee, nii ett vesi keulas kohise ilma seilej, ilma aeroj
ja ilma mittän gorsteeni. Ol, pahus soikko, juur jämtt niingo joku
näkymätön gäsi stää olis kuljettann eik siit mittä äändäkkän guulunn
ennengo se ol häne siuttes menn ja pääss tuulem bääll. Sillo siäld
kuulus jotta hakkamist ja tuiskautt ai se yhtmitta jottam biänd
saungräässäki, mutt ei stää tuli niingo valulaevois korsteenist
muttko ahterist ja juur vede rajald.
-- Klookk kapen o, saamaren glookk kapen -- puhel herashööding ja
vauhkottel stää, nii ettei huamannt tuulembuuska, kon dul Lammaskari
nokan dakka, ennengo se jo kallist hänem baattias, niim ett se ott
hyvä ryypy leembualeld.
-- Kas niin, geikatan däsä väärimbuali viäl tomsen durkase
uudeaikkase masiimbaatin dähde, puhel herashööding, piukott
klyyvarskuutti, vääns bummin geskellp paatti ja anno paattis käänttät
toisell laedall, nii ett seil est häne näkemäst koko tua uudeaikkase
otukse.
Mutt vaikk se nys sitt olikim bois häne silmistäs, ni ei hän sild
stää pois miälestäs saann. Yälläkkin, go hän heräs, ni hän ajattel,
kuip pahukse nätist tomsell muuttorpaatills sendäm bääsis kulkeman
gaupungi ja huvila väli. Ja ko seorhuanes taikk muuhall istutti
ja praakkaskeltti, niin gyll vaa ol niingo noidutt, ett semssi
muuttorpaateihi herashööding lopuldakki sai ne jutu menemä.
-- Älä semssi fundeer, sanos hamingapteen sitt kerran, go niist jäll
ol tullp puhe. -- Älä niit fundeer, pränkkrustingej ne ova.
-- Vai meinas snää nii, ett ne ovap pränkkrustingej.
-- Meina mnää nii, ja se ongin diädäks totinen dosi. -- Kuulestis,
tunneks snää Sundbergska. --
-- Jaa, ett jos mnää tunne Sundbergska. -- -- Een, -- en mnää händ
tunn.
-- Se on vahing se, taikk oikkjastas snää ole onnellinen, gon es
tunns Sundbergskat. Tiädäks, se on gaikkjam bahangurisin vaimihmnen,
go maa päälläs kanda. -- -- Esimerkiks snuu frouas -- ai saamar,
snää olekki vanh nuar miäs -- no nii, esimerkiks mnuu muijan dila
händ pyykill huame. Luuleks, ett hän luppa tull. Ei maaren, go nosta
nokkas pystö ja sano, ett enne hän nälkkä näke, ko hän semssen
dyähön dlee. Mutt huame aamust hän o ensmäinem byykktuvas ja ko
hänells sanota, ett häne sijalles o haett toinen, go ei hän luvannt
tull, ni hän gulke ymbärs kaupunkki ja haukku koko meijä huusholli
valla huut helkkrihi ja sano, ett händ om betett. Semsen dyä hän
deke esimerkiks. Semne se Sundbergska o. -- No nii, ja tunnek
kaiketakki snää se Leppkarin Gristofferi. -- -- Vai niin, vai es
tunn. Se on doine hyvä. Ilkkjämppä miäst es snää juur nami löyd näild
kulmkunnild. Mutt hyvä paattmestar hän o. Paras paattmestar ko mnää
tunne, vaikk vähä ulkpuald tätä lääniäkki hakema ruvetais. Tekevä ne
muukkim baatej -- -- --
-- Pahustak mnuullk kuuluvas snuu Sundbergskas ja Leppkarin
Gristofferis? Puhuta ny niist muuttorpaateist vaa.
-- No, no, älä hättäs kual, kyll niihi viäl tulla. -- Nii nääks,
tekevä ne Ahvenluadom boja ja Ryjäskärim bojakkim baatej, mutt ei
ne heijäm baattis oikken dahd vette soppi. Mutt annast ko Leppkarin
Gristoffer lyä paatin gokko, ni se om baati näköne, siin o fasuun
ja se on gaikim bualin gelvolinen galu. Mutt kylläs saa rukkol
händ kans, ennengo hän snuullp paatti tekemä ruppe. Ja kymmenssi
kerroj hän dlee stää tehdesäs sanoma snuull, ettei hän diäd, ett
saak hän stää valmiks enne joulu, vaikkas sen gevättalvest tilann
ole. Ja josas vaa sano, ett snuu on giiru sem baatin gans, ni hän
lyä ittes valla lehmäks, eik vasara eik saha kättes ot. Semne se
Leppkarin Gristoffer o. Saastasem bahoj kurej täynnk koko miäs. --
Ja jos snää nyp panek kaikk Sundbergskan gurelemise yhte ja kaikk
Leppkarin Gristofferi vikuroittemise yhte ja multtipliseera --
kertomiseks stää, herra nähkön, dähä aikka maailma sanota -- nii
händ -- multtipliseera nek kymmnell, ni es snää sittengä viäl oikke
selvä käsityst saas semse muuttorpaati masiinim bränkkämisest. -- Nii
raadoj ne ova, nii saastassi raadoj ne ova, ne rustingi. -- Ei stää
tiäd lainkkan, gosk nep paha nahkas käändävä ja siins stää sitt olla.
No, ymmärtä se, ett tämnem buhe sai herashöödingin duumaleman
doisengin gerra stää muuttorpaati ostamist. Ja siink kulusikin gaks
vuatt, ennengo hän vihdo viimen gaikist varotuksist hualimat ost
ittelles semse rustingi.
Fiin ja nätt se ol ja Elida se nimeks pantti ja herashööding opettel
itt panema sen gäymä eik oll aikkaka, ni ei häne muut tarvinnk kom
baiskat veivist se vauhtpyärän gerran daikk pari ymbärs ja sitt
karat ruarihi ja nii stää sitt mentti, nii ett rytis vaa. Ja nii
sitt kulus koko suvi, eik yhtän gertta koko sill ajalls se paatt
ollp prängänn, muttko ol kulkennk kildist ja säädylisest, niingo
hyväluandose muuttorpaatin dleekin gulkki. Ja ko herashööding
kaupunkkin dullesas men kalamiästem baatette siutt, nii ett kihatt
vaa, ni hän gysys joskus pilam bäiten galaäijild, ett ong heillt
terveksi viädk kaupunkkihi, ni sopi sanno vaa, mihi niit viädä. Ja
ko hän ajo kommesroodi muuttori siutt, ni hän välist näytt köydem
bäät ja kysys: "Haluttak veljen dullp pukseerill?" Mutt sillo vast
herashöödingill juhla ol, ko jongu muuttor ol menn epäkunttoho. Sillo
hän giärs se montten gertta, anno hyvi neovoj ja sanos lopuks, ettei
sais ostak kaikengaldassi krapeluj, muttko semsen go häne muuttoris
esimerkiks. -- -- Hän ol näättäk kovast tytyväine muuttorihis ja
kehus stää pahemin go mustlaine heostas. Eik oll ihmekän, gon ei
se koskam brängänn. -- Nii händ ja niingo sanott, sillaill ol sitt
suvi kulunn ja syks ol käsis, ko herashööding taas yks maananda-aamu
läks huvilastas painaman gaupunki. Hän vääns muuttorin gäymä,
istus ahterihi ruari pitämä ja tuumal siink, kui harmiloist sendä
olis, ko olis semnem bränkkmuuttor miähell, nii ett hiljastuis
raastuvaoikkeude istunost. Jaa-a, tliis mar siit nykki aika harmi.
Se Annila isänän destmenttjutt menis vallam blöröks ja siin olis
kahdenduhane meno, sillett niim bali hän ol räknännt tiänavas siit.
Ja Kaerlam boik, ko ol tapells syysmarkknoist ja puukkos kans sohinnk
kaverias, jäis pelastamat linnast ja ussema sata siinäkki menis
häneld hukka. Ja se Tätilän gylä meijerskan gunnjaloukkausjutt; --
niin no, ajattel herashööding, se sais miälelläs mennäkki mytty. --
Ei herashööding ollk koskan dykänns semsist kunnjaloukkausjutuist. Ne
olivat turha-aikkassi ja lapselissi häne miälestäs.
Semssi herashööding ajattel, ko hän siink kulk kaupunkki kohde ja
kuulustel, ko häne muuttoris hakkas harttast vanha tuttu tahtias.
-- Mutt yhtäkkin guulus kesken gaikem biäm bihaus, muuttor hiljens
toimitustas enemä ja enemä, niingo se olis väsyn ja viime se pysäs
niingo naulaha.
Herashööding karas keulam bualehen gattoma, ett olik hän unhottannp
pann valuöljy tankkihi. -- Ei, ei hän valuöljy oll unhottann, stää
liänd ol siäll niingo itämert. Sitt hän goitt, ong sytytysrusting
lailses reedas ja ol oikke se kunnos, ei siin mittä vikka oli. Hän
syynäs sitt viäl kaikk ratta ja muttri ja kraana, mutta ehjä ne
oliva ja hän dul siihem bäätöksehe, ettei sill muuttorill oll mittä
oikkeutt ruvet lakko tekemä. Hän vääns veivist vauhtpyärä oikken
giukkusest. "Tjuhississis, tjuhississis -- puh -- puh", sanos muuttor
ja siins se taas seisos ja ol totinen go Laustim bundar. Herashööding
tartus veivihi jäll, vääns ja kiros ja saiki se masiinin gäymä, nii
ett häm bääs pari sata syltä ettippäi, mutt sitt ol jälls stopp. Hän
syynäs uudestas kaikk tapi ja värki ja pyärä ja kas näi väändämä
veivist jäll. "Tjuhississis, tjuhississis, pu -- puh -- -- puuh" ja
siins stää taas seisotti ja taas algo veivamine.
-- Ong masiin epäkunttoho menn? kuulus yhtäkkim baabuurim bualeld.
Se ol yks kalastaja ko ol pysänn herashöödingi muuttori viäre.
Herashööding oijens ittes, katos luinautt stää kalaäijä ja sanos:
"Ei, ei se epäkunnos ol."
-- Vai niin, vai ei olekka epäkunnos. -- Mnää ajattli vaa, ett se
om brindullk, kon ett tep päisi men ja kon de nii riivatust veivatt
siällp paatim bohjas.
-- Aim bahustak se teillk kuulu, jos mnää veivan daikk olen veivamat.
-- Mnää ole vapa Suamen ganslaine, ripellk käyp ja myndi ja rokotett
ja mnää saa veivät oma muuttorkonettan niim bali ko mnää tahdo ja saa
oll veivamat, jos em mnää tykk siit toimituksest. Eik semse miähe ol
mittän dekko sill, jos mnää tee stää taikk tätä.
Ja sitt herashööding kiros viäl niim bitkä rämssy, ett kalaäij kiitt
onnias, kom bääs erikses nii jumalattomast ja kiukkusest miähest.
Mutt muuttorpaatisas herashööding jatko veivamist ja pääs joukko
sata, joukko parisataki sylttä ettippäi ja harvimitte viäl hiuka
enemängi, ennengo ol jälls stopp. -- Hän huakkal, haukus stää
masiini, kiros, sylk kourahas ja kas näi veivama jäll.
-- Tleek veli bukseerill? Se ol komesrood, ko ol muuttoreines pysänns
styyrbuurim bualell ja kysel semssi.
-- Bukseerill? Oleng mnää pyytänns snuuld bukseeri. Tarjoskels
semsillk, ko stää pyytävä ja -- tarvitteva.
-- No, mutt tarvitte kaiketakki veli bukseeri, kosk se paatt seiso
paikallas yhtmitta ja veli veiva nii harttast.
-- Veiva! Eng mnää saa veivät? Se o nys sendä vallam berhan, ettei
mnuu annet veivät rauhas. -- Tohtor o määränn mnuull ruumiliikuntto
ja mnää veiva. Mutt luuleks, ett mnää saa rauhas veivat. En, kon däsä
tleevak kaikengaldase nälknuatavetäjä ja tyhikalloses sillinguristaja
mnuu häirittemä luvalises toimesan.
-- No, no, ei veli ny noi sendä -- -- --
-- Pahapolv olkko snuu veljes, muttko men nys sinnk kaikkja sisimppä
-- nii, em mnää viit sanno, mihi herashööding käsk komesroodi menn,
mutt se mnää takka, ettei komesroodi vilu olis vaevann, jos hän olis
herashöödingin gehotust noudattann.
Mutt ei komesrood seorannukka semssi oordelej, kom ban muuttoris
käymä ja läks kaunist kotti. Ja herashööding veivas ja veivas ja
pääs taas piäne matka ettippäi. Mutt keskengaiken go hän siin rehki
polvillas vauhtpyärän gyljes, niin dlee se valulaev, kon gulke
Turu ja Vaasa väli ja kon gapteen näk muuttorin, go ol pualvälis
tuulajoll, ni häm bysätt laevas ja huus: "Muuttor ohoj!"
-- Vikakost ny o sitt? vastas herashööding ja nous seisoma.
-- Heitäng me endan heill?
-- Oleng mnää pyytännt teijän drosseijan! -- Menkkä helkkrihin, daikk
mnää ajan deijäm bäällen.
-- Vai nii! Mnää ajattli vaa, ett tommost muuttorpaatti o vähän
dylkki kuljettak kaupunkkihin gäsivoimi veivate.
-- Soo-o. Kenen dämä muuttor o? Ong se teijä? -- Ei, ko se o mnuu
ja mnää saan gulkkis sill niingo mnää tahdo. Ja mnää tykkän dämsest
veivamisest ja tahdoisi rauhas tehds stää. Mutt ett tep pahukses sua
mnuulls stää lysti.
Ja nii suuttunn herashööding ol, ett hän siäppas kruuvavame ja koitt
heittäs sen gapteenim bäähä, mutt ei osann.
Sitt herashööding istus paattis laedalls, sytytt paperossi, pyhkes
hikki kasvoistas ja ko hän ol hiuka leppynn, ni hän rupes jäll
veivama.
Mutt kaupungi rannas odotiva händ harttast Annila isänd, Kaerlam boik
ja Tätilä meijerska. Annila isänd ja Kaerlam boik istusiva laitri
syrjäll ja polttivap piippuas, mutt meijerska ol niim bois ittestäs,
ettei hänell ol leppo istu, muttkon gävel siin ettittakasi. Ja siin
odotellesas hes selitiväp prosessias toinen doiselles. Annila isänd
puhel kovastem bali perindkaarem baragraafeist ja todistel, millp
perusteill häne se juttus voittat täyty. Kaerlam boik meinas, ett
häm bääse hyvi vähällk, ko hän ol oll niim bali piänes, ettei hän
diätänn, olik hän gettä lyänn ja Tätilän gylä meijerska ol vakutett
siit, ett häne riitpuales vähindäs vuade saa siit, ko se häne niin
gamalast haukkunn ol.
-- No, miksist hän snuu haukus sitt? -- kysys Annila isänd.
-- Pluttana-angaks -- ajatelkkast nyp -- pluttana-angaks. Ong se
enä kristelist? Ja eikös siit tul enemä rangastust, ko joku toise
rehelist elingeino pilkkama ruppe?
-- Jaa stää asja em mnää nii nuugasten dunn, sanos Annila isänd, --
mutt kyll mnää luule, ett hän siit aikatavallk kölvihis saa. Jaa-a,
stää julmettu, vai pluttana-angaks haukus. -- Mutt kuule, kuis snää
kans väänä ruumistas noin go snää liiku ja ko snää flikk park viäl
kävele varppas sisällppäi. Ei olt, tiädäks, lainkkan gaunist ko ihmne
ja eritottengi vaimihmnen gävele jalas sisällppäi.
Sillaill hes siin riitjutuijas sortteerasiva ja oliva ylipäätäs siinp
pääs, ett heijä hyvin gäy oikkeudes, ko herashööding heit auttamas o.
-- Se vaa ol kamala, kon ei stää miäst viäläkkän guulunnt tleevaks,
vaik kell jo kahttoist käve. Hek kyseliväkkin gaikild ko siäld
mereldpäin dliiva, ett eik herashöödinkki oll näkynk kaupunkkipäin
dulos. Mutt ei kukka händ nähn oli. Vihdo viime sendä yks kalastaja
sanos: "Juu, kyll siäld tämppäi on dulos yks piän must miäs
muuttorpaatis."
-- Se o juur herashööding, huusivak kaikk kolm. -- Joko se o likiki?
-- Ei ol eik äkkin dleekkan, go se siällk käsi veivate ettippäin
gulke. Ja kamalan giukkune se o ja kiro ja pärmänttä, nii ett älkkä
herran dähde vaa händ puhuttleema ruvekk.
Ja kon gomesrood hetkem bääst tul, ni hek kysysivä häneldäkki, ett
tullek se herashööding siäld piakkoiste. Komesrood sanos, ett kyll
mar se kans siäld enne auringo lasku tlee, mutt kyll om baras, ett
korjat koippenn goht, ko se näkyvis ruppe olema, sillett ei niin
gauhjan giukkuse miähem baris olt turvaline oll. Ja valulaevan
gapteen puhel, ett o oikke siäld tulos yks piän must miäs, ko veiva
muuttorias, nii ett vähä henkki o ja rupes hänen dappaman, go häm
buhuttels stää.
Ei oll ihme eik mikkä, ett Annila isänd ja Kaerlam boik ja Tätilä
meijerska semsten diädotte jälkke olivap pelgo hallus, ko hes siin
herashöödinkki odotiva. Mutt odotta händ hes sittengim bäätiväk,
ko heill niin därkkjä jutu oikkeudes ol. Ja odotta hes saivakki.
Kell tul yks, ja tul kaks ja vast siink kolme nurkis herashöödingi
muuttor rupes rantta lähenemä. Ja muuttorim bohjas ol herashööding
polvillas ja veivas mäsiini ja kiros ja ol niin giukkune, ett vallan
gihis. Kaikeks onnettomudeks Annila isänd sitt oijens hänells
saharipan, go hän löys rannald, ja käsk herashöödingi ottak kiis
siihe, nii ett hän saada yhtäkki vedetyks ranttaha. Siitäköst vast
upra tul. Herashööding kimmatt pystön, demmas ripa Annilan gädest,
paiskas se häne selkkähäs ja sanos, ettei hän ann ittiäs tranut
ettippäin, go hän gonevoimallk kulke. -- Ymmärtä se, ett Annila isänd
semsest suutus. Siins samas tul sitt viäl raastuva vahtmestar, ko
ol nähn akknast, ett herashööding ol pääss kaupunkkihi ja sanos,
ett herashöödingi jutu ovak kaikk jo aikka sitt huudett esill ja
menn vallam bilivinnihi. Sillo Annila isänd ja Kaerlam boik ja
meijerska katosivat toissias silmäräpäykse ja rupesivas sitt andama
herashöödingill semmost kiäru, ett herashööding kiitt jumala, ko hän
sai muuttorpaattis käännetyks ja rupes veivama stää huvilatas kohde
jäll.
Ja siäll huvilasas hän gaiketakki sitt ol räknöinn, ett semse
muuttorreisut tleeva välist hyvin dyyriks, kosk seoravam bäevä
aviiseis ol semne ilmotus, ett uus, vähän gäytett muuttorpaatt ol
myytvän. Ja haluliste ostjattem byydetti hakema likemppi tiädoj
lehden gonttuurist nimimerkill: "Varma käynti."