Keräjtalo aitan dakan vet Myllkoske isänd viäl kerra halstoopim
böhkös poviplakkrist ja sanos Röyskä: "Ot yks viäl, niis ole rohkeve."
-- Mahtak tull liiaks, sanos Röysk, pääst klossis pioho, sylk ja
ott oikke aika troppri. -- -- -- Ää-h, mörätt hän sitt, pyhkes suus
kätes päälystähä ja jatko puhettas. -- Nii, stää mnää täsä meinasi
niingo sanno ett mahtak tull liiaks. Vaikk kyll asi semne o, etten
mnää ilma sydäme vahvistust sunkka sinn menis, ko olen guulem viäl
aino todistajaki ja ensmäisen gerran dämsis toimituksis. Mutt, niingo
sanott, stää mnää täsä pelkkä, ettei vaan dliis tätä liänd liiaks
nautittu, ko mnuus o, niingos tiädäs, se vika ettän ruppe änkkämän,
go mnuull hiuka liiemäks häyry pääsän o.
-- Taedoll mar snää stää ainett ennengi nauttinn ole. Ole aim bitänn
vaari, ettes ol ottanns stää viimes ryyppy, stää, kon gondip pois
miähe ald korja. Ja siins se koko konst ongin dämä lääkke nauttimises.
-- Niingo sanott o, siink koko konst o, se o viss se. -- Mutt kuule,
sills Sambullk kuulu olevas alvoseerajaki apulaisen. Ong joku
härashööring peräte? Kyll mar mnää siälls sitt ahtallp panna.
-- Mitä viäl, mikä herassööring se olis. Se Lindi Frankkem baha häne
alvoseeraajas o -- Kas nii, ny huudetti jo jutt esill. -- Mnää mene
ny ens ja tulls snää sitt koht, kon dodistajak käsketä. Älä yhtäm
belkk, kom buh niingon dosi o.
Myllkoske isänd läks menemän gäräjtalon guisti kohde ja Röyskä isänd
tul hiljaksis peräs ja istatt kuistin drapuill, ett hän gummingin
guulis, ko händ tulla hakema.
-- Puh niingon dosi o -- -- kuingast muuto sitt. Totus ennen gaikki,
vaikk talo menis, ajattel Röysk ittekselles, ko hän siin istus
vooroas odottamas. Eik hänen gaua darvinn odottakka, ennengo hän
gäsketti sisäll.
Häm byhkes jalkas haoihin, go olivak kuisti edes, niist nokkas ja ott
lakkis pääst, ko hän gäräjtuva ove avo. Kovast juhlaliseld ne nyk
kaikk näytiväkki häne miälestäs, vaikk vallan duttu väkki olivat,
tuamar niingo lautmiähekki. Hetke aikka hän gattel siin ymbrilles,
mutt sitt hän meinas, ett mene kaiketakki hän sendäm bistämän gätt
tuamrillk, ko he vanhat tutu ova. Käsi oikkjan hän astusiki jo tuamri
kohden, go fallesman nytkäse hänen dakasi jaku liäppest ja sano:
"Älkkän däsä pöllöttleemä ruvekk, Röysk."
-- Jaaha, Röysk teke valas, huus tuamar samas ja fallesman gäsk
Röyskäm bannk kaks sormi raamatum bäällk, ko ol auk pöydäll.
-- Minä Juha Abraham Röyskä -- -- --
-- Ei mutt, tuamar hyvä, kyll tes sendä olett leikkeväs miäs.
-- Ei Röysk saa ruvet täsä turhi puhuma -- -- No, minä Juha Abraham
Röyskä -- --
-- No mutt tämä vast klookku o.
-- Mitä Röysk oikke meina?
-- Meina stää vaa ett se o mnuu nimen. Mnää Juha Aapraham Röysk ole
eik tuamar. -- Sillaill oikke: Juha Aapraham Joosepimboik Röysk
oikke. Se ole mnää se.
-- No nii olettakki. Mutt ettäk ymmär, ett mnää sano edell ja tep
peräs niingo vihill ollesannt tehti.
-- Vai nii, vai sillaill. Andakka antteks, tuamar hyvä. Kyll mnää
sitt jo tiädängi. Näättäk, korkki laki ja oikkeus hyvä, mnää ole
näis häis ensmäisen gerra. Sillaill oikke, ensmäisen gerra oikke, ei
pidäis papingirjas mittän dräkki olema ja talo mnuull o semne --
-- No, no, kyll piissä. -- -- Minä Juha Abraham Röyskä.
Ja ko Röysk kerra sai onkkehes, mitä tuamar oikke meinas, ni valas
hän dek ja puhtast sittengi.
Ko vala ol otett, nin duamar sanos Röyskäll: "Nii, asi o nys semne,
ett tämä Samuel Leppkorp valitta, ett viimis syysmarkknois ehtosten
dämä vastaja täsä, Myllkoske isänd hakkas hänem bahom bäevi Alhombään
gankkall ja Leppkorp sano, ett te olitt Myllkoske rattaill ja taedatt
todistak, kui asi ol."
-- Vai semssi puhele. Niin gyll oikke asi semne o, ett Myllkoske
rattaill oikke mnää viimsild syysmarkknoild kottit tlii. Tlii händ,
fölis oikke mnää oli.
-- No jutelkka nys sitt kaikk mitä tet tiädätt täsä asjas, niingo
valallann äskölttä lupasitt.
-- Kyll, tuamar hyvä, kyll mnää juttle se asja niingo se ol. Alust
astikk mnää se juttele. -- Näättäk se ol nii ett markkinaatto
ehtopäevällt tämä Myllkoske isänd, mnuu naaprin ja riht ja reedu
miäs siin ai, misä miäst tarvita, nii, hän dul mnuun dyän ja sano:
"Kuulest Juss, sano hän, lähdetäst ehtost markknoill, olla yät
kaupungis, tehdän gaikk torikaupa edellppualpäevä ja tulla aikanas
huame ehtost kotti." -- En diäd, sanosi mnää, ko vähtäsi juur heosen
gengitykses -- ei mar, ei se nii ollukkan, go hiosim buukkoan, go
mnuum bit lyämäm benkkihi se meijä mustam bässin, go näättäk, tuamar
hyvä, se riivatt -- -- --
-- No, mutt ei se kuul asjahan, deijän däyty puhhu siit, kon dek
kottit tliitt ja mitä sillon dapatus.
-- Sillaill oikke, siit oikke, odottakast nyk, kyll siihe viäl
tulla. -- Nii näättäk, tämä Myllkoske isänd tul mnuun dyän
markkinaattehtoste ja sanos, ett lähdetäst Juss markknoill -- -- --
-- Nii ja Röysk läks ja te olitt marknoill ja joitt ja hurrasitt -- --
-- Ei mutt se ongi vast klookku, ongost tuamarikin guulls siit.
-- Ole; ja sitt te läksitt kottippäi ja sitt -- nii, jutelkka nyk,
kuis sitt käve.
-- Niin no, sitt käve nii, ett me istusi molema rattaill ja lauleskli
ett: "Hurjasti vaan, sano Rannan poika, kun ajeli fjäätereillä", ja
mond muut laulu. -- Näättäk, ko me olin dodestakki yhde einen gaffes
ja meill ol lysti ja heone men miälelläs kottippäi. Mutt ko mes siin
veissaskli, ja mnää kattli yhte ja toissem baikka, ni mnää näi,
ett Myllkoske viinlekkrin gorkk falskas. Nii händ, falskas oikke.
Joka kert ko rattak kolativa hiuka enemä, nim bääs liänd ulos siäld
lekkrist ja mnää sanosi Myllkoski, ett ptruu, ptruu, pysätäs ny,
kekkulin gorkk falska.
-- Nääks vissi raatto, falska oikke se, sanos Myllkosk, ko hän ol
pysättänn heose ja katells stää kekkotas hetke aikka.
-- Ei tämä kuul asjaha, koitt tuamar muistuttak, ko Röysk pit se
verra väliaikka, ett hän ott nestuukim blakkristas ja pyhkes hiem
bois kasvoistas.
-- Kuulu mar, korkki laki ja oikkeus, olkkast hyvä ja odottakka, ni
ymmärrätt, ett se kuulu asjaha. -- Nii händ, se kekkon gorkk falskas
ja ko mes siinf fundeerasi, ett kuis se vika paraneta, ni met tlii
siihem bäätöksehe ett ryypätä hiukani bois siit lekkrist, ettei se
viin siinp prundi suus läik. Ja me ryyppäsi molema yhde eine. Ja sitt
lähdetti jäll ja tralliteltti mennes. Mutt kon gappal aik ol kulunn,
ni mnää huamasi, ett se kekkom bruntt vuas sittengi ja mikäst siins
sitt autt, ko meijän däydys jäll ryypät siit hiuka, ettei se viin
niin gamalan gorkkjall läikyis siäll. Ja sitt Myllkosk sanos mnuull,
ett pan nys se pruntt lailles kii. Mnää kääresingim baperi se ymbärs
ja suttasi se oikkem biukka, mutt ko mnää vissemäks vahvudeks viäl
kerram baino stää, niim blutt se sanos ja putos sisäll lekkrihi.
-- Pids stää sylysäs ja panp peuklos prundiks, sanos Myllkosk viimen
go mes siin oll aikan duumaskell, ett mitä nyt tehdä ja ottannp piäne
ryypyngi, ett järk paremi olis juass. Ja kyll se aino kuri oliki,
vaikkei se mittä lysti toind oll mnuu miälestän. Ei stää uskois, kuis
sorm puuttu, ko stää lekkrim brunttin joutu pitämä ja ni oikke se
mnuungim beuklom buulus, ett mnuun däydys ai joukko vettäs se ulos
tekkendymä ja ryypät hiukam bois stää sisälystä, ko se nii läikkymäm
bakkas.
-- Kuulukost tämä kaikk nyt tähä asjaha -- sanos tuamar vallan
duskastunnun. Eik Röysk nyt taedais kaikes lyhykäisydes sanno, mitä
siäll Alhombään gankkalt tapadus.
-- Kyll vaa o niin, duamar hyvä, ett kaikk tämä mnuu miälestän guulu
tähä asjaha ja jos em mnää saat tätä todistustan oikke alust saakk
perustell, ni ei ols sanott, ettän muistan gaikk. Semne oikke o
räkning, korkki laki ja oikkeus. Semne ai o räkning, semne.
-- No, jatkakka nys sitt vaa.
-- Juu, kyll mnää vaa jatka. Mutt misäst mnää jäll olinga. -- --
Nii näättäk, mnuum buutus peuklon ja kerra jällk, ko mnää anno se
huilat ja oti ryypy ja käski Myllkoskengi ottap piänen droppri,
ni hän sanos: "Koitastis panns se lekker rattattem bohjall jäll,
ei taed enä truisku mittä ulos siäld." -- -- No, mnää pani lekkri
rattattem bohjall ja totisestakko ei siäld enä mittän dull ulos. --
Ei taedt tull vaikk vähä enemängi rönkkäis, ajattli mnää ja kallisti
stää lekkri, kallisti ja kallisti ai enemä ja viime mnää käänsi se
alassuute. Ja ihmelist sendä, ei siäld tulit tippaka ulos. -- Se ol
tyhi, tiädättäk -- -- Jaa-a kyll meild sillo stää väkevä ainett pali
maaha men. -- Mutt ny mnää saim beuklon glaariks jäll ja juur ko mnää
siit ilotte, nin dämä Pränkk Sampp sautta meijän glameines ja ruppe
koht haukkuma meit nii go rakkoer.
-- Pahustaks siin hauku, nälki, sanos Juss, mutt ko ajs siutt.
Mutt ei Sampp ajanns siutten, gom bit asjas pääll.
-- No kyll mes snuum bia jätä, sanos Myllkosk, löi heost selkkä ja ko
me olin gulkenn virsta verra, ni ei Samppu kuulunn eik näkynn. Muttko
meijän däydys hiljenttäs siin Alhombää ahtes, niin dämä pahus sai
meijän gii jäll ja ajo meijä ettehen, nii ett hän gulk meijä edellän,
go me Alhombään gankkallp pääsi.
-- No, me ole nys sitt, jumalan giitos, vihdo viime Alhombään
gankkall, sanos tuamar, kon dykkäs vissingi, ett Röysk perustel
todistustas vähä liia nuugaste.
-- Juur mnuu sanan, duamar hyvä! Me ole jumalan giitos vihdo viimengi
sendä Alhombään gankkall, sanosi mnääki Myllkoski eik meill olk
ko virst enä kotti, lisäsi mnää. Niingo, näättäk, ei siit olekkan
go virst meijän gylähä, semnem bitk, vanha-aikkane virst -- mnää
meina. Mnää meina ai semmost, ko mnää virstoist puhele; em mnää hual
eng tiäd yhtikä mittä näist uudeaikkasist ryssä virstoist taikk
kilomeettreist taikk mikk he ovak, ko ny muudis ova -- -- --
-- Nii, nii, mnää ymmärä, teili ol virst viäl kotti ja nyt te olitt
Alhombään gankkall ja mitäs nys sitt tapadus, se o juur pääasi.
-- Vai nii, vai om mar se pääasi. Se vast klookku o.
-- On gyll se pääasi. Jutelkka nyk, kuis sitt käve.
-- Juttlen gyll vaa. -- Vai pääasi se o. -- Nii, näättäk sitt käve
nii, ett mnuu ol väsyttänn jo oikken durkasen davallk, ko mnää stää
peukloan siin lekkrin gorkkinp pidi ja nyk, ko mep pääsi Alhombään
gankkall, ni mnuu väsytt, nii ett mnää nukusi, nukusi nii raskast,
etten diäd, olengon goska nii raskast nukkunn. Taisiva ne ryypykki
vaikutta lamauttavast ja vaikutivak kaiketakki, mutt summ se vaa ol,
ett mnää nukusi.
-- No, ettäk te heränn mihinkkä rähinähä?
-- Heräsi händ. Rähinähä oikke mnää heräsi. Meijä emänd o vähän
giukkust sortti ihmist ja mnää heräsi siihe, ett mnää makasi
rattattem bohjall ja -- -- täytyköst mnuun gaikk jutell?
-- Ei, ei Röyskän darvitt jutellt turhi. Kotonak te vast heräsitt?
-- Ko-ko-o-ko koton oikke.
-- No, ettäk tet tiäds sanno, ett hakkasik tämä Myllkosk tua Sambu
siink kankkall?
-- E-e-en diäds sannos semmost. Kuuli vast jä-jälkkembäi, ett Sampp
ol selkkäs saann. Ja mnää ajattli, ett eläis mar se P-p-p Prami muar
ny, ni seköst olis ilone, go se sanos ai -- -- --
-- So, so, annetam Brami muari oll levos ny. -- Ett te nähns sitt,
ett Myllkosk löi Samppu?
-- Kuingast mnää nähn o-o-olsin, go mnää nukusi. -- -- Kaka-ka-kas
nii, ny-ny-mnää ruppe ä-ä-ä-änkkämä. Kuule Myllkosk stää tul sittengi
liiaks. Annast snää Lindi Viku nuaremakses to-to-tool tänn, ett mnää
saa i-i-istatta.
Mutt ei Lindi Viku tooli andanuk, ko sanos tuamarill, ett kun
mielestäs Röysk o dehnp pilkka oikkeudest ja o juavuksis ja o
haukkunn Leppkorppi Pränkk Sambuks.
-- Niingon kuulett, teit syytetä Röysk siit, ett te olett tull
juapnunn oikkeude ette. Ong siinp perä?
-- O, oikke. Ku-ku-kuka pa-pa-pahus -- tänns se-se-se selkkjänt
t-t-t-tliis. -- To-to-totus ennen ga-gaikki, vaikk ta-ta-talo
me-menis.
-- Jaaha, astukka ulos! -- Ja tuamar käsk poliisi viäd Röyskä ulos
vähäks aikka selkkemä.
-- Ky-kyll mnää vaa ittekki me-me-mene -- Hyväst ny -- puhel Röysk
mennesäs.
Muut liia aikasi Röysk hyväst jätt. Kon gappal aikka ol kulunn, ni
hän gäsketti jälls sisäll ja tuamar julist semsem bäätökse, ett Röysk
saa sakko viiskymmend markka siit, ett hän o juapnunnt tuli oikkeude
ette.
-- Vai mnuu täsä sakoteta, sanos Röysk sillo, älkkä su-suututtak
mnuu, sill ett täsä ongi semsen da-da-dalo isänd, ett mnää
pa-pa-pa-pane viis pari heossi ä-ä-äkke ette ja käänä mulli mallin
goko teijä la-lakinn ja o-o-oikkeutenn. Ka-ka-kattokkast ny ens stää
t-t-tuamri oijenusnuara.
-- Astukka ulos, räyhäs tuamar sillo niin giukkusest, ett Röysk
korjas luus juur äkki eik kerjenn hyväst sanoma.
Ja liia aikast se nykki olis olls, sill ett hän gäsketti uudestas
sisäll ja tuamar sanos, ett ko stää oijenusnuara ny o gatott, ni
Röysk saa sakko kolmssata markka. Ja tuamar anno viäl kova nuhte
Röyskäll ja sanos, ett jos hän näi jatka, ni linnaha häm buhu ittes.
Ny om barast, että Röysk mene ulos sanaka sanomat, lopett tuamar
viimem buhes.
-- Jaaha, taita niim baras ollakki, t-t-t-tuamar hyvä! Ja mnää en
a-a-a-appleerakka sitt, vaikkan me-me-meinasi. Hy-hy-hyväst ny vaa.
Ja Röysk ol hyvin dytyväinem bäevtyähös. Mutt ko hän sai kuuli, ett
Myllkosk vapautettin gaikest edesvastauksest todistajattem buutten
dähde, ni hän rupes käräjtalom bihallp pitämä vähä kamala meno siit,
ett hän saa sakko, ko Myllkosk Pränkk Sambulls selkkä anda. Viime
Myllkosk sai häne sendä leppymän, go hän ymmärs sanno, ett ensmäis
syysmarkknoill Röysk saa hakat Pränkk Sambu ja Myllkosk saa sakko.
-- No, niin se ongi. Sillaillt tämä harmin daam bäästä. -- Tleest nys
snääki Sampp tänns saama ryypy ja pariki, niis kestäs sitt paremin,
gos näihim bihdeihi joudu.
Sovinos siins sitt maisteltti Myllkoskem botust ja ihmsek, ko olivak
kokkondunnk käräjtalom bihalls, sanosivak, ko näkivä Röyskä ja
Myllkoske ja Sambu istuvas yhdes praakkaskleemas, ett noi olemangim
bitä, asi se on go riitle eik miähe.