-- Vastahan kerrottiin, että Mamonovin kasakat olivat sytyttäneet
Malaja Mitishtshin.
-- Senkö? Ei, ei se tuo ole Mitishtshissä, tuo on etempänä.
-- Katsokaapas, niin näyttää kuin olisi Moskovassa.
Kaksi miestä laskeutui kuistilta, meni vaunujen taa ja istuutui sen
astinlaudalle.
-- Tuo on vasempana, Mitishtshi on tuollapäin ja kajastus näyttää
olevan aivan toisella taholla.
Muutamia miehiä yhtyi edellisiin.
-- Hoo, miten hulmuilee, -- virkkoi eräs, -- se on Moskovan
tulipalosta. Näyttää olevan joko Sushtshevskajalla tahi Rogoschkajalla.
Kukaan ei vastannut tähän huomautukseen. Hyvän aikaa katselivat kaikki
ääneti uuden tulipalon kaukana loimuavia leimuja.
Vanha ukko kreivin kamaripalvelija (joksi häntä sanottiin), Damla
Terentjitsh, tuli miesten luo ja huusi Mishkaa.
-- Mitä sinä täällä hölmäilet, mullikka!... Jos kreivi sattuu jotain
tarvitsemaan, ei ole ketä käskee. Mene korjaamaan vaatteita.
-- Minä vaan tulin hakemaan vettä, -- sanoi Mishka.
-- Mitäs te, Danila Terentjitsh luulette, eikös se tuo näytä niinkuin
Moskovasta? -- kysyi eräs lakeija.
Danila Terentjitsh ei vastannut mitään ja kaikki muutkin olivat taas
kauan aikaa ääneti. Kajastuksen loimu leveni ja hulmusi yhä
korkeammalle.
-- Jumala armahtakoon!... Tuulee ja semmoinen kuivuus ... -- kuului
taas ääni.
-- Huu, miten ryöhyilee. Herra Jumala! Naakkojakin näkyy. Jumala meitä
syntisiä armahtakoon.
-- Totta ne sen sammuttavat.
-- Kukas sen sammuttaisi? -- kuului Danila Terentjitshin ääni, joka
tähän saakka oli ollut vaiti. (Hänen äänensä oli tyyni ja
pitkäveteinen.) -- Moskovassa on kuin onkin, hyvät veljet, -- sanoi
hän, -- se valkea äitimme se on ... -- hänen äänensä katkesi ja hän
alkoi yhtäkkiä itkeä nyyhkyttää.
Ja oli kuin kaikki olisivat odottaneet ainoastaan tätä käsittääkseen
sen merkityksen, joka tuolla kumottavalla kajastuksella oli heihin
nähden. Kuului huokauksia, rukousten sanoja ja vanhan kreivin
kamaripalvelijan itkunnyyhkytystä.