Pierre, joka oli päättänyt, ettei hän ennen aikeensa toteuttamista
ilmaiseisi säätyään eikä ranskankielen taitoaan, seisoi puoliavoimen
oven kynnyksellä aikoen heti paikalla piilottautua, kun ranskalaiset
saapuisivat sisään. Mutta kun ranskalaiset olivat astuneet sisään, ei
Pierre poistunutkaan ovelta, sillä voittamaton uteliaisuus pidätti
häntä.
Ranskalaisia oli kaksi. Toinen oli upseeri, pitkä, muhkea ja kaunis
mies, toinen oli nähtävästi sotamies tahi upseerin palvelija, pieni,
laiha ja auringon paahtama mies, jonka posket olivat painuneet kuopille
ja kasvoilla oli tylsä ilme. Upseeri, joka käveli kepin turvin ja
ontui, kulki edellä. Muutamia askeleita astuttuaan pysähtyi upseeri
aivan kuin päätettyään mielessään, että tämä asunto oli hyvä, kääntyi
ovensuussa seisoviin sotamiehiin ja huusi näille kovalla päällikön
äänellä, että he ajaisivat hevoset pihaan. Sitte nosti upseeri komealla
liikkeellä kyynärpäänsä ylös, kohenteli viiksiään ja kosketti kädellään
lakkinsa laitaa.
-- _Bonjour, la compagnie_![223] -- virkkoi hän iloisesti ja katseli
hymyillen ympärilleen.
Kukaan ei vastannut mitään.
-- _Vous êtes le bourgeois_?[224] -- kysyi upseeri Gerasimilta.
Gerasim katsoi upseeriin pelästyneenä ja kysyvästi.
-- _Quartire, quartire, logement_, -- sanoi upseeri katsoen pieneen
mieheen kiireestä kantapäähän asti ja suopeasti hymyillen. -- _Les
français sont de bons enfants. Que diable! Voyons! Ne nous fâchons pas,
mon vieux_,[225] -- lisäsi hän nujuuttaen harteista pelästynyttä ja
äänetöntä Gerasimia.
-- _A ça! Dites donc, on ne parle donc pas français dans cette
boutique_,[226] -- sanoi hän ympärilleen katsellen ja huomattuaan
Pierren. Pierre poistui ovelta.
Upseeri kääntyi taas puhuttelemaan Gerasimia. Hän vaati, että Gerasim
näyttäisi hänelle talon huoneet.
-- Barin ei ole ... ei ymmärrä ... minä teidän ... -- puheli Gerasim
koettaen tehdä sanansa käsitettävämmäksi siten, että hän lausui ne
väärin.
Ranskalainen upseeri levitteli naurussasuin käsiään Gerasimin nenän
alla tahtoen tällä tavoin osottaa, ettei hänkään ymmärtänyt häntä ja
läksi sitten ontuen ovelle, jonka luona Pierre seisoi. Pierre aikoi
poistua piilottautuakseen upseerilta, mutta samassa hän näki keittiön
ovesta ilmestyvän Makar Aleksejevitshin, jolla oli pistooli kädessä.
Makar Aleksejevitsh katsahti ranskalaiseen upseeriin mielipuolen
kavalin katsein, nosti pistoolin ja tähtäsi. -- Pistintaisteluun! ...
-- kiljasi päihtynyt ja painoi pistoolin liipasinta. Ranskalainen
upseeri kääntyi huutoon päin ja samassa silmänräpäyksessä hyökkäsi
Pierre käsiksi päihtyneeseen. Samassa hetkessä kun Pierre tarttui
pistooliin, ehti Makar Aleksejevitshin sormi vetäistä liipasimesta,
jolloin kuului huumaava laukaus ja ruudinsavu peitti kaikki.
Ranskalainen kalpeni ja pakeni nopeasti takasin ovelle.
Riistettyään päihtyneen kädestä pistoolin ja heitettyään sen lattialle
kiiruhti Pierre upseerin luo ja unohdettuaan päätöksensä olla
ilmaisematta ranskankielen taitoaan puhutteli hän upseeria ranskaksi.
-- _Vous n'êtes pas blessé_?[227] -- kysyi hän.
-- _Je crois que non_, -- vastasi upseeri itseään kopeloiden. -- _Mais
je l'ai manqué belle cette fois-ci_, -- lisäsi hän osottaen seinään,
josta oli lohennut rappausta. _Quelle est cet homme_?[228] -- kysyi
upseeri luoden Pierreen tuiman katseen.
-- _Ah, je suis vraiment au désespoir de ce qui vient d'arriver_,
virkkoi Pierre nopeasti ja kokonaan unohtaen osansa. -- _C'est un fou,
un malheureux qui ne savait pas ce qu'il faisait_.[229]
Upseeri astui Makar Aleksejevitshin luo ja tarttui hänen kaulukseensa.
Makar Aleksejevitsh heilui seinää vasten turvautuen huulet riipuksissa
aivan kuin torkkuvalla.
-- _Brigand, tu me la payeras_! -- sanoi ranskalainen laskien kätensä
irti. -- _Nous autres nous sommes cléments après la victoire, mais nous
ne pardonnons pas aux traîtres_,[230] -- lisäsi hän synkän juhlallisin
kasvoin ja komein pontevin kädenliikkein.
Pierre suostutteli yhä vieläkin ranskankielellä upseeria olemaan
rankaisematta päihtynyttä, mieletöntä miestä. Upseeri kuunteli ääneti
eikä muuttanut muotoaan, ennenkuin vähän ajan päästä, jolloin hän
hymyillen kääntyi Pierreen. Hän katsoi muutaman tuokioisen viime
mainittuun. Hänen kauniille kasvoilleen nousi traagillisen lempeä
piirre ja hän ojensi kätensä.
-- _Vous m'avez sauvé la vie! Vous êtes français_,[231] sanoi upseeri.
Ranskalaisesta oli tämä johtopäätös kaiken epäilyksen ulkopuolella.
Suuren työn voi tehdä ainoastaan ranskalainen ja hänen, _m-r Ramballïn
capitaine du 13-me léger_ -- hengen pelastaminen, oli epäilemättä mitä
suurin teko.
Mutta niin epäilemätön kuin olikin tuo johtopäätös ja sille perustuva
upseerin vakaumus, katsoi Pierre tarpeelliseksi riistää häneltä tämän
vakaumuksen.
-- _Je suis Russe_,[232] -- virkkoi Pierre nopeasti.
-- _Ti-ti-ti, à d'autres_, -- virkkoi ranskalainen pyöritellen sormeaan
nenänsä edessä ja hymyillen. -- _Tout à l'heure vous allez me corter
ça_, -- lisäsi hän. -- _Charmé de rencontrer un compatriote. Eh bien!
Qu'allons nous faire de ce homme_?[233] -- kysyi hän Pierreitä tällä
kertaa puhutellen häntä aivan kuin veljeään.
Vaikka Pierre ei olisi ollutkaan ranskalainen, mutta kun hän oli saanut
maailman korkeimman nimityksen, ei hän voinut luopua siitä enää
mitenkään, puhui ranskalaisen upseerin kasvojen ilme ja äänen sävy.
Viimeisen kysymyksen johdosta selitti Pierre vielä kerran, kuka oli
Makar Aleksejevitsh, selitti, että tuo päihtynyt, mieletön mies oli
hetkistä ennen heidän tuloaan salaa siepannut ladatun pistoolin, jota
häneltä ei oltu ehditty ottaa pois sekä pyysi lopuksi jättämään
päihtyneen teon rankaisematta.
Ranskalainen upseeri pullisti rintansa ja teki kädellään kuninkaallisen
liikkeen.
-- _Vous m'avez sauvé la vie! Vous êtes français. Vous me demandez ca
grâce? Je vous l'accorde. Qu'on emmène cet homme_,[234] -- sanoi
ranskalainen upseeri nopeasti ja pontevasti tartuttuaan Pierren
kainaloon, jonka hän henkensä pelastamisen tähden oli ylentänyt
ranskalaiseksi, hän läksi kävelemään tämän kanssa huoneisiin.
Kun pihalla olevat sotamiehet olivat kuulleet laukauksen, tulivat he
eteiseen ja kysyivät, mitä oli tapahtunut sanoen olevansa valmiit
rankaisemaan syyllisiä. Mutta upseeri pysähdytti heidät ankarasti.
-- _On vous demandera quand on aura besoin de vous_,[235] -- sanoi hän.
Sotamiehet poistuivat. Upseerin palvelija, joka tällä välin oli ehtinyt
käydä keittiössä, tuli upseerin luo.
-- _Capitaine, ils ont de la soupe et du gigot de mouton dans la
cuisine_, -- ilmotti hän. -- _Faut-il vous l'apporter_?[236]
-- _Oui, et le vin_,[237] käski kapteeni.