Venäjän joukot olivat marssineet Moskovan läpi kello kahdesta yöllä
kahteen päivällä ja olivat vieneet kintereillään viimeisetkin
kaupungista muuttavat asukkaat ja haavotetut.
Suurin tungos sotaväen marssiessa tapahtui Kamennin, Moskvoretskin ja
Jauskin silloilla.
Samaan aikaan kun sotajoukot hajaantuneina kahden puolen Kremliä
joutuivat seisahduksiin Moskvoretskin ja Kamennin silloilla, kääntyi
suuri joukko sotamiehiä pysähdystä ja ahdinkoa hyväkseen käyttäen
takasin silloilta ja varastautui kaikessa hiljaisuudessa Vasili
Blaschennin kirkon ohi ja Borovidskin porttien kautta takasin Punaisen
torin mäelle, jossa he aavistivat saavansa siepata vierasta omaisuutta.
Kauppahallien kaikissa käytävissä ja risteyksissä tungeksi yhtä paljon
väkeä kuin halvan tavaran ostopaikoilla. Mutta ei kuulunut
hallikauppiaiden teeskennellyn imartelevia, houkuttelevia ääniä, ei
ollut kantajakaupustelijoita eikä ostavien naisten kirjavaa paljoutta,
-- näkyi ainoastaan kiväärittömien sotamiesten pukuja ja sinelliä, kun
he äänettöminä tulivat kannalmuksineen halleista ja tyhjin käsin
menivät niihin. Kauppiaat kuleksivat kuin mielipuolet sotamiesten
joukossa, avasivat ja sulkivat puotejaan ja kuljettivat sotamiesten
kanssa jonnekin tavaroitaan. Torilla kauppahallien edustalla seisoi
rummuttajia, jotka rummuttivat sotamiehiä kokoon. Mutta rumpujen
pärrytys ei saanut rosvoavia sotamiehiä kiiruhtamaan, kuten ennen,
rumpujen luo, vaan päin vastoin pani heidät loittonemaan niiden
luota. Sotamiesten joukossa liikuskeli puodeissa ja käytävillä
harmaaviittaisia ja paljaspäisiä miehiä. Kaksi upseeria, joista toinen
sinellittä istui laihan tummanharmaan hevosen selässä ja toinen oli
sinelli päällä jalkasin, seisoi Iljinkan kulmassa keskenään
keskustellen. Eräs kolmas upseeri ratsasti heidän luokseen.
-- Kenraali on käskenyt ajamaan kaikki pois keinolla millä hyvänsä.
Mitä ihmettä tämä on! Puolet miehistä on tipotiessään.
-- Mihinkä sinä?... Mihin te?... -- kiljasi hän kolmelle
jalkasotamiehelle, jotka kivääreittä ja sinelliensä helmuksia kantaen
pujahtivat hänen ohitsensa halleihin. -- Seis, lurjukset!
-- Siitä sen nyt näette, -- vastasi toinen upseeri. -- Ei niitä saa
kokoon. Tässä täytyy joutua, etteivät viimeisetkin karkaisi.
-- Mihinkä sitä pääsee, kun kaikki ovat seisahtuneet sillalle eivätkä
pääse hievahtamaankaan. Vai olisikohan asettaa ketju, etteivät
viimeiset pääsisi karkaamaan?
-- Menkää tuonne! Ajakaa pois ne sieltä! -- kiljasi vanhempi upseeri.
Ratsastava upseeri laskeutui hevosen selästä, huusi luokseen
rummuttajan ja meni hänen kanssaan hallikäytävään. Muutamia sotamiehiä
läksi juoksemaan yhdessä ryhmässä. Eräs kauppias, jolla oli punaisia
näppylöitä kasvoissa nenän ympärillä, tuli upseerin luokse kylläisillä
kasvoilla tuikea ilme ja nopeasti ja keikarimaisesti käsillään
viittoen.
-- Herra upseeri, -- sanoi hän, -- olkaa armollinen ja suojelkaa meitä.
Me joudumme ihan puille paljaille tämmöisessä elämässä. Meilläkin on
omat etumme. Ei tässä jaksa enää mikään sietää. Kaikki rosvoavat! Olkaa
armollinen! Panisitte edes vahdit vartioimaan...
Muutamia kauppiaita tungeksi upseerin ympärillä.
-- Hee, mitäs joutavasta jaarittelemaan, -- sanoi yksi näistä, joka oli
laiha ja ankarakasvoinen, -- ottakoot, mitä mieli tekee! -- Ja hän teki
kädellään voimakkaan liikkeen ja kääntyi upseeriin kylin.
-- Hätäkös sinun, Ivan Sidoritsh, on puhua, -- virkkoi vihaisesti
ensimäinen kauppias. -- Olkaa armollinen ja tulkaa, herra upseeri.
-- Ei maksa vaivaa! -- kiljasi laiha kauppias. -- Minulla on tuolla
kolmessa huoneessa tavaraa 100 tuhannen edestä. Mikä ne kaikki saa
korjuuseen, kun sotaväki on mennyt. Työläs on potkia tutkainta vastaan.
-- Olkaa hyvä ja tulkaa, herra upseeri, -- jatkoi ensimäinen kauppias
kumarrellen.
Upseeri oli kahdenvaiheella ja hänen kasvoillaan kuvastui
päättämättömyyden ilme.
-- Ei se ole minun asiani! -- ärjäsi hän äkkiä ja läksi nopein askelin
menemään pitkin hallin käytävää.
Eräästä avonaisesta puodista kuului lyöntejä ja kiroilemista, silloin
kun upseeri läheni sitä ja ovesta kimmahti ulos eräs potkaistu mies,
jolla oli lyhyt, harmaa kauhtana ja pää sileäksi ajeltu.
Tämä mies juosta kipelsi kyynisillään kauppiaiden ja upseerien ohi.
Upseeri hyökkäsi sotamiesten kimppuun, jotka olivat puodissa. Mutta kun
juuri tällöin kuului suuren väkijoukon kauheaa huutoa Moskvoretskin
sillalta, riensi upseeri puodista torille.
-- Mikä nyt on? Mitä on tapahtunut? -- kyseli hän, mutta hänen
toverinsa nelisti jo huutoja kohti Vasili Blaschennin ohi.
Upseeri nousi hevosensa selkään ja läksi ajamaan toverinsa jälestä. Kun
hän oli saapunut sillan luo, näki hän kaksi tykkiä, jotka oli
irroitettu laveteista, jalkaväkeä, joka marssi siltaa myöten, muutamia
kumoonkaadettuja kärryjä, muutamia hätääntyneitä kasvoja ja nauravia
sotamiehiä. Tykkien vieressä seisoi eräs kuorma, jonka eteen oli
valjastettu kaksi hevosta. Kuorman takana rimpuili neljä vinttikoiraa
ketjuissa. Kuorma oli tavattoman korkea ja sen ylimmällä kohdalla istui
jalat ylöspäin käännetyn lastentuolin vieressä eräs akka, joka kirkui
vihlovasti minkä kurkusta pääsi. Toverit kertoivat upseerille, että
väkijoukon ja akan huuto olivat syntyneet siitä, että kun kenraali
Jermolof oli saapunut väkijoukon luo ja saanut tietää, että sotamiehiä
kuleksi puotia ryöstämässä ja kaupungin asukkaat ovat tukenneet sillan,
oli hän käskenyt tuomaan tykit esille ja uhkaamaan, että niillä
ruvetaan ampumaan sillalle. Kuormiaan kaataen ja toinen toistaan
sulloen sekä kauheasti ulvoen puhdisti väkijoukko sillan ja siten
pääsivät sotajoukot marssimaan edelleen.