M-me Schoss, joka oli käymässä tyttärensä luona, lisäsi kreivittären
pelkoa entisestään kertomalla, mitä hän oli nähnyt Mjasnitskajan
kadulla viinakaupan edustalla. Kun hän oli ollut kotiinsa menossa, ei
hän ollut voinut kulkea katua humalaisen kansanjoukon tähden, joka
tukkesi tien ja räyhäsi konttorin edustalla. Hänen oli täytynyt ottaa
ajuri, jolla oli täytynyt kiertää kotiinsa toista tietä. Ajuri oli
kertonut hänelle, että kansa oli särkenyt viinakaupassa tynnyreitä ja
että niin oli käsketty.
Päivällisen jälkeen ryhtyi Rostovien kotiväki innostuneesti ja
joutuisasti panemaan kokoon tavaroita ja valmistautumaan lähtöön. Vanha
kreivi, joka hänkin oli äkkiä ryhtynyt käsiksi töihin, kulki koko
iltapäivän lakkaamatta pihalta sisään ja päinvastoin järjettömästi
huutaen kiirehtiville ihmisille ja täten heitä yhä kiirehtäen. Petja
puuhaili pihalla. Sonja ei tiennyt, mitä tehdä, koska kreivi antoi
aivan ristiriitaisia määräyksiä, josta syystä hän oli joutunut aivan
ymmälle. Huutaen, riidellen ja meluten juoksi miehiä pitkin pihaa ja
huoneita. Natasha oli ominaisella tulisuudellaan hänkin ryhtynyt äkkiä
toimimaan. Alussa pidettiin hänen sekaantumistaan tavaroiden
kokoonpanemiseen lapsenleikkinä.
Hänen luultiin ainoastaan kujeilevan eikä häntä tahdottu totella, mutta
hän vaati itsepäisesti ja kiihkeästi täyttämään hänen käskynsä, äkäili
ja olipa vähällä pillahtamaisillaan itkuun, kun häntä ei toteltu.
Viimein pääsi hän niin pitkälle, että häneen uskottiin. Hänen
ensimäinen urotyönsä, joka maksoi hänelle suunnattomia voimain
ponnistuksia ja tuotti hänelle valta-aseman, oli mattojen
kokoonpaneminen. Kun Natasha ryhtyi tähän työhön, oli salissa kaksi
avointa laatikkoa, toinen melkein reunojaan myöten täynnä
porsliiniastioita, toinen mattoja. Sitäpaitsi oli porsliiniastioita
joukottain pöydillä ja aitasta tuotiin yhä uusia. Piti alkaa uusi,
kolmas laatikko, jota noutamaan läksikin miehiä.
-- Sonja, maltahan, kyllä me saamme nämä näinkin sopimaan, -- sanoi
Natasha.
-- Mahdotonta, neiti, jo sitä on yritetty, -- sanoi puhvetinhoitaja.
-- Saattepahan nähdä, eivätkö sovi.
Ja Natasha rupesi aika vauhtia purkamaan laatikosta paperiin käärittyjä
lautasia ja teevatia.
-- Teevadit pitää panna tänne, mattojen väliin, -- puheli Natasha.
-- Mattojakin tulee hyvässä lykyssä vielä kolme laatikollista, -- sanoi
puhvetinhoitaja.
-- Olehan vain hätäilemättä. -- Ja Natasha rupesi nopeaan ja taitavasti
lajittelemaan. -- Näitä ei tarvita, -- sanoi hän kijeviläisistä
lautasista. -- Nämä taas otetaan ja pannaan mattojen väliin, -- sanoi
hän saksilaisista lautasista.
-- Jätä, veikkonen, sikseen, kyllä me tässä teemme, -- sanoi Sonja
nuhtelevasti.
-- Ohhoh, sitä neitiä... -- virkkoi vouti.
Mutta Natasha ei hellittänyt, hän purki kaikki esineet ja alkoi
nopeasti järjestää niitä uudestaan laatikkoihin päättäen, ettei huonoja
kotimattoja eikä liikoja astioita tarvitse ollenkaan ottaa mukaan. Kun
kaikki oli saatu puretuksi, alettiin latominen uudestaan. Ja kun
melkein kaikki halpa-arvoiset esineet oli poistettu, saatiin todellakin
kaikki, mikä oli arvokasta, sopimaan kahteen laatikkoon. Mattolaatikon
kansi ei ottanut mitenkään mennäkseen kiinni. Jonkun verran olisi kyllä
esineitä voitu ottaa pois, mutta Natasha ei antanut perää. Hän siirteli
ja sovitteli esineitä uudestaan ja pani puhvetinhoitajan ja Petjan,
jonka hän oli saanut innostumaan tavaroiden kokoonpanemiseen, painamaan
kantta kiinni ja ponnisteli itsekin kaikin voiminsa.
-- Anna jo olla, Natasha, -- virkkoi Sonja. -- Näen kyllä että olet
oikeassa, mutta ota tuo päällimäinen pois.
-- En ota, -- hihkasi Natasha hoitaen toisella kädellään hikisille
kasvoilleen valahtaneita hiuksiaan ja toisella painellen mattoja. --
Painele, Petja! Vasiljitsh, painelkaa! -- huusi hän.
Mattoja painettiin miehissä ja niin painui kansi kiinni. Natasha
paukutteli käsiään, kirkui ilosta ja kyyneleitä pulpahti hänen
silmistään. Mutta tätä kesti vain tuokioisen aikaa. Heti ryhtyi hän
toisiin toimiin ja nyt luotettiin häneen täydellisesti eikä kreivikään
enään äkäillyt, kun hänelle ilmotettiin, että Natalija Iljinitshna oli
peruuttanut hänen määräyksensä. Miehiä kävi vähäväliä kysymässä
Natashalta, saiko sen ja sen kuorman nuorittaa tai oliko niissä
kylliksi tavaroita. Natashan puuhien avulla edistyttiin aika vauhtia:
tarpeettomat esineet hylättiin ja kärryihin kuormitettiin niin tiukkaan
kuin vain voitiin kaikista arvokkainta.
Mutta niin paljo kuin kaiken väen voimalla aherrettiinkin, ei
kuitenkaan oltu saatu läheskään kaikkea kuntoon, vaikka oli jo myöhä yö
käsissä. Kreivitär oli jo nukkumassa ja kreivikin läksi levolle
siirrettyään lähdön aamuun.
Sonja ja Natasha nukkuivat riisuutumatta divaanihuoneessa.
Tänä yönä kuletettiin vielä yhtä haavottunutta pitkin Povarskajan katua
ja Mavra Kusminitshna, joka seisoi portilla, käännytti haavottuneen
Rostovilaisten pihaan. Tämä haavottunut oli Mavra Kusminitshnan
mielestä hyvin suuri herra. Häntä kuletettiin hyvin kepeissä
ajopeleissä, joiden kuomujen esirippu oli laskettu alas. Kuskilaudalla
istui ohjasmiehen vieressä vanha kunnianarvoisa kamaripalvelija. Takana
ajoi kuormarattailla lääkäri ja kaksi sotamiestä.
-- Olkaa hyvä ja tulkaa meille. Herrasväki on lähdössä pois, koko talo
on tyhjä, -- sanoi eukko vanhalle kamaripalvelijalle.
-- Pitänee tulla, -- vastasi kamaripalvelija raskaasti huoahtaen, --
kun ei tässä muutenkaan tiedä mihin viedä! Onhan meillä Moskovassa oma
talokin, mutta se on kaukana ja ihan kylmillään.
-- Olkaa hyvä, tulkaa vain meille, meidän herrasväellä on kaikkea
kyllälti, olkaa hyvä, -- puheli Mavra Kusminitshna. -- Onkos hän
hyvinkin kipeä? -- lisäsi hän.
Kamaripalvelija viittasi kädellään.
-- Emme tiedä mihin viedä! Tohtorilta on kysyttävä.
Kamaripalvelija laskeutui kuskilaudalta ja meni kuormarattaiden luo.
-- Mennään vain, -- sanoi tohtori.
Kamaripalvelija poikkesi sitte kuormavaunujen luo, kurkisti sisään,
pudisti päätään ja käski kuskin kääntämään pihaan, jonka jälkeen hän
pysähtyi Mavra Kusminitshnan luo.
-- Herra Jesus Kristus! -- virkkoi viimemainittu. Hän ehdotti, että
haavottunut vietäisiin herrastaloon.
-- Herrasväki ei ole siitä milläänkään... -- lisäsi hän.
Mutta kun täytyi karttaa nousua rappuja myöten ylös, saatettiin
haavottunut sivurakennukseen ja asetettiin m-me Schossin entiseen
huoneeseen. Haavottunut upseeri oli ruhtinas Andrei Bolkonski.