Pierre kutsuttiin kesken tätä uutta keskustelua ylipäällikön luo.
Pierre astui kreivi Rostoptshinin kabinettiin. Kreivi hieroi kädellään
otsaansa ja silmiään äreän näköisenä, silloin kun Pierre astui sisään.
-- Ahaa, tervetuloa, suuri sotilas, -- sanoi Rostoptshin Pierrelle. --
On kuultu teidän _prouesses_.[186] Mutta siitä ei nyt ole kysymys. _Mon
cher, entre nous_,[187] oletteko te vapaamuurari? -- kysyi Rostoptshin
ankaralla äänellä, aivan kuin siinä olisi ollut jotain pahaa, mutta
jonka hän kuitenkin aikoi antaa anteeksi. Pierre oli vaiti. -- _Mon
cher, je suis bien informé_,[188] mutta minä tiedän myöskin, että on
olemassa kahdenlaisia vapaamuuraria ja toivon, ettette te kuulu niihin,
jotka ihmiskunnan pelastuksen varjossa tahtovat tuhota Venäjän.
-- Olen kyllä vapaamuurari, -- vastasi Pierre.
-- Kas niin, rakkaani. Teille ei luullakseni ole tietymätöntä, että
herrat Speranski ja Magnitski ovat lähetetyt sinne, minne heidät on
pitänytkin lähettää. Samoin on käynyt herra Kljutsharevinkin, samoin
monen muun, jotka Salomonin temppelin rakentamisen varjossa ovat
koettaneet tuhota isänmaansa temppelin. Te osaatte käsittää, että
siihen on ollut syynsä ja etten minä olisi mitenkään voinut karkottaa
postitirehtööriä, ellei hän olisi ollut vaarallinen mies. Nyt olen minä
saanut tietää, että te lähetitte hänelle omat vaununne kaupungista
lähtemistä varten ja että te olette ottaneet häneltä säilytettäväksenne
papereita. Minä rakastan teitä enkä tahdo teille pahaa, vaan kun te
olette kahta vertaa minua nuorempi, niin neuvon minä teitä isänä
lopettamaan kaikki yhteytenne semmoisten ihmisten kanssa ja poistumaan
kaupungista niin pian kuin suinkin mahdollista.
-- Mutta mitä pahaa, kreivi, on Kljutsharev tehnyt? -- kysyi Pierre.
-- Se on minun asiani eikä teidän ja teillä ei ole oikeutta ruveta
tutkimaan minua, -- kiljasi Rostoptshin.
-- Jos häntä syytetään siitä, että hän on levittänyt Napoleonin
julistuksia, niin eihän sitä ole vielä näytetty toteen, -- sanoi Pierre
(Rostoptshiniin katsomatta), -- ja Vereshtshagin...
-- _Nous y voilà_![189] -- kiljasi Rostoptshin entistä ankarammalla
äänellä ja keskeyttäen Pierren sanat. -- Vereshtshagin on petturi ja
kavaltaja, joka saa ansaitun rangaistuksensa, -- lisäsi Rostoptshin
niin vimmastuneena kuin se ihminen, jonka mieleen muistuu syvä
loukkaus.
-- Mutta minä en ole kutsunut teitä tänne arvostelemaan minun toimiani,
vaan antaakseni teille neuvon tai määräyksen, jos semmoista tahdotte.
Pyydän teitä lopettamaan yhteytenne semmoisten herrojen kanssa kuin
Klutsharevin ja lähtemään kaupungista. Kyllä minä osaan ajaa pahan
sisun jokaisesta, olipa hän kuka tahansa. -- Vaan luultavasti
säpsähtäen samassa siitä, että oli tainnut ärjyä Besuhoville, joka ei
vielä ollut syypää mihinkään, lisäsi hän ystävällisesti tarttuen
Pierren käsipuoleen: -- _Nous sommes à la veille d'un désastre
publique, et je n'ai pas le temps de dire des gentillesses à tous ceux
qui ont affaire à moi_.[190] Pää menee toisinaan ihan sekaisin! _Eh
bien, mon cher, qu'est ce que vous faites, vous, personellement_?[191]
-- _Mais rien_,[192] -- vastasi Pierre, yhä vain silmiään nostamatta ja
muuttamatta miettivien kasvojensa sävyä.
Kreivi rypisteli naamaansa.
-- _Un conseil d'ami, mon cher. Décampez et au plutôt, c'est tout ce
que je vous dis. A bon entendeur salut_![193] Hyvästi rakkaani.
Kuulkaahan, -- huudahti hän hänen jälkeensä, -- onko totta, että
kreivitär on joutunut _des saints pères de la Société de Jésus_
kynsiin?[194]
Pierre ei vastannut mitään, vaan läksi Rostoptshinin luota niin äreänä
ja äkäisenä, ettei häntä vielä koskaan oltu nähty semmoisena.
* * * * *
Alkoi jo hämärtää, kun hän saapui kotiin. Noin kahdeksan erilaista
henkilöä kävi hänen luonaan tänä iltana: komitean sihteeri, hänen
pataljoonansa eversti, taloudenhoitaja ja minkä ketäkin. Kaikilla oli
Pierrelle asioita, jotka hänen piti ratkaista. Pierre ei käsittänyt
mitään, asiat eivät kiinnittäneet hänen mieltään ja kaikkiin
kysymyksiin vastasi hän vain sillä tavalla, että olisi päässyt
kysyjistä rauhaan. Kun hän vihdoin jäi yksikseen, avasi hän vaimonsa
kirjeen ja luki sen.
"He -- sotamiehet patterilla, ruhtinas Andrei surmattu ... vanhus...
Yksinkertaisuus on nöyryyttä Jumalan edessä. Täytyy kärsiä... Kaiken
merkitys... Täytyy liittää yhteen ja paljastaa... Vaimo menee
naimisiin... Täytyy unohtaa ja ymmärtää..." Hän meni vuoteensa ääreen,
viskautui sille riisuutumatta ja nukkui heti.
Kun hän heräsi seuraavan päivän aamulla, tuli palvelija ilmottamaan,
että kreivi Rostoptshinilta oli käynyt poliisivirkamies varta vasten
tiedustelemassa, oliko kreivi Besuhof matkustanut tai aikoiko hän
matkustaa.
Kymmenkunta henkilöä, joilla oli asiaa Pierrelle, odotti häntä
vierashuoneessa. Pierre pukeutui joutuisasti, vaan sen sijaan, että
olisi mennyt niiden luo, jotka häntä odottivat, poistuikin hän talosta
takaoven kautta.
Tästä pitäen Moskovan hävityksen loppuun saakka ei kukaan Besuhovin
kotiväestä nähnyt enää Pierreä eikä tiennyt, missä hän oli, vaikka
häntä uutterasti haeskeltiin.