Helena, joka oli palannut hovin kanssa Vilnasta Pietariin, joutui
täällä pulmalliseen asemaan.
Pietarissa nautti Helena ylhäisen, eräässä valtion korkeimmista
viroista olevan henkilön erityistä suosiota. Vilnassa taas hän oli
tutustunut erääseen nuoreen ulkomaalaiseen prinssiin. Hänen saapuessaan
Pietariin oli täällä sekä prinssi että ylimys, ja kun kumpikin näistä
esitti oikeutensa, esiintyi Helenalle tehtävä, jommoista ei vielä
koskaan ollut esiintynyt hänen elämässään: säilyttää läheiset välinsä
kumpaankin ja samalla kumpaakaan loukkaamatta.
Se, mikä jostakusta muusta naisesta olisi tuntunut työläältä ja
mahdottomaltakin, ei ajatteluttanut hetkeäkään kreivitär Besuhovia,
joka nähtävästi syystä kyllä nautti mitä älykkäimmän naisen mainetta.
Jos hän olisi ruvennut peittämään menettelyään ja viekkaudella
selviytymään hankalasta asemasta, niin olisi hän tällä tavoin pilannut
asiansa ja tunnustanut itsensä syylliseksi. Mutta kuten todellisen
suuri ihminen, joka voi kaikki minkä vain tahtoo, asettautui Helenakin
heti totuuden kehään, johon hän uskoi vilpittömästi, vaan pani kaikki
muut syyllisen asemaan,
Jo ensi kerralla, kun nuori ulkomaalainen henkilö uskalsi moittia
häntä, sanoi hän ylpeästi nostaen pystyyn kauniin päänsä ja kääntyen
puoleksi kupeittain ulkomaalaiseen:
-- _Voilà l'égoisme et la cruauté des hommes! Je ne m'attendais pas à
autre chose. La femme se sacrifie pour vous, elle souffre, et voilà sa
récompense. Quel droit avez-vous, Monseigneur, de me demander compte de
mes amitié's de mes affections? C'est un homme qui a été plus qu'un
père pour moi_.[161]
Ulkomaalainen aikoi sanoa jotain, mutta Helena keskeytti hänet.
-- _Eh bien, oui_, -- sanoi hän, -- _peut-être qu'il a pour moi
d'autres sentiments que ceux d'un père, mais ce n'est pas une raison
pour que je lui ferme ma porte. Je ne suis pas un homme pour être
ingrate. Sachez, Monseigneur, pour tout ce qui a rapport à mes
sentiments intimes, je ne rends compte qu'à Dieu et à ma
condense_,[162] -- lopetti hän koskettaen kädellään korkealle
aaltoilevaa, kaunista rintaansa ja taivasta kohti katsoen.
-- _Mais écoutez moi, au nom de Dieu_.[163]
-- _Epousez moi, et je serai votre esclave_.[164]
-- _Mais c'est impossible_.[165]
-- _Vous ne daignez pas descendre jusqu'à moi vous_[166] -- sanoi
Helena ja purskahti itkuun.
Ulkomaalainen rupesi häntä lohduttelemaan. Helena puheli itkunsa seasta
(aivan kuin unohtaen itsensä), ettei mikään voinut häntä estää
menemästä avioliittoon, että on olemassa muitakin esimerkkiä (tällöin
oli esimerkkiä vielä vähän, Mutta Helena mainitsi Napoleonin ja muita
korkeita henkilöitä), ettei hän vielä koskaan ole ollut miehensä vaimo
ja että hänestä oli vain tehty uhri.
-- Mutta laki, uskonto... -- virkkoi ulkomaalainen, joka jo alkoi
antautua.
-- Laki, uskonto... Mitä varten ne olisivat keksityt, elleivät ne voisi
tehdä sitä! -- sanoi Helena.
Arvon ulkomaalaista ihmetytti se, ettei näin yksinkertainen ajatus
ollut pälkähtänyt hänen päähänsä. Hän kääntyi sen vuoksi kysymään
neuvoa jesuiittain yhdistyksen pyhiltä veljiltä, joiden kanssa hän oli
läheisissä suhteissa.
Muutaman päivän kuluttua tämän jälkeen esitettiin Helenalle eräässä
juhlassa, jonka hän piti huvilassaan Kamenni Ostrovissa, vanha,
lumihapsinen, säihkyvän mustasilmäinen ja tenhoava _m:r de Jobert, un
jésuite à robe courte_,[167] joka ilotulituksen valossa ja musiikin
soidessa puheli Helenalle kauan aikaa puutarhassa rakkaudesta Jumalaan,
Kristukseen, Jumalan Äidin sydämeen ja siitä ilosta, jonka ainoa oikea
katolinen kirkko antaa sekä tässä että tulevassa elämässä. Helena oli
liikutettu ja muutaman kerran nousi hänen ja m:r Jobertin silmiin
kyyneleitä ja äänet värisivät. Tanssi, johon eräs kavalieri tuli
kutsumaan Helenaa, keskeytti hänen keskustelunsa tulevan _directeur de
conscience'nsä_[168] kanssa. Mutta seuraavana päivänä saapui m:r Jobert
illalla yksinään Helenan luo ja tästä pitäen alkoivat hänen käyntinsä
tihenemistään tihetä.
Eräänä päivänä vei hän Helenan katoliseen temppeliin, jossa Helena
polvistui erään alttarin eteen, jonka luo hänet oli johdettu. Vanha,
tenhoava ranskalainen laski kätensä hänen päänsä päälle ja Helenasta,
kuten hän jälestäpäin kertoi, oli kuin raikkaan tuulen henkäys olisi
häntä koskettanut ja tunkeutunut hänen sieluunsa. Hänelle selitettiin,
että se oli _la grace_.[169]
Sitte saatettiin hänen luokseen apotti _à robe longue_,[170] joka
ripitti hänet ja antoi hänelle synnin päästön. Seuraavana päivänä
hänelle tuotiin rasia, jossa oli Herran ehtoollinen ja joka jätettiin
hänen kotiinsa nautitsemista varten. Muutamien päivien kuluttua sai
Helena tietää mielihyväkseen, että hän nyt oli astunut oikean katolisen
kirkon yhteyteen ja että näinä päivinä itse paavi saa tiedon asiasta ja
lähettää jonkunlaisen paperin.
Kaikki, mikä tällä välin oli tapahtunut hänen ympärillään ja hänelle
itselleen, kaikki se huomio jonka häneen olivat kohdistaneet monet
viisaat henkilöt ja joka oli pukeutunut erittäin hienoon, imartelevaan
muotoon ja se kyyhkyn valkea puhtaus, jossa hän nyt oli (kaiken tämän
aikaa hän oli pitänyt valkeita pukuja, jotka olivat koristetut
valkeilla nauhoilla), -- kaikki tämä oli tuottanut hänelle sulaa
mielihyvää. Mutta tämä mielihyvä ei estänyt häntä heittämästä
hetkeksikään silmistään tarkotusperäänsä. Ja kuten aina tapahtuu, että
tyhmä ihminen viekastelemisessa pettää viisaampansa, älysi Helenakin,
että hänen imartelemisensa ja puuhat hänen tähtensä tarkottivat
etupäässä sitä, että kun hän oli saatu käännetyksi katolilaisuuteen,
häneltä saisi helposti rahoja jesuiittain laitoksille (josta hänelle
hienosittain huomautettiinkin). Mutta ennen kuin hän antoi rahoja,
vaati hän, että hänen edestään toimitettaisiin valmiiksi kaikki ne
monet menot, jotka hänet vapauttaisivat miehestään. Hänen käsityksensä
mukaan oli uskonnon merkitys ainoastaan siinä, että inhimillisiä haluja
tyydyttäessä tuli noudattaa yleistä sopivaisuutta. Keskustellessaan
kerran rippi-isänsä kanssa vaati hän tältä jyrkästi vastausta siitä,
missä määrin hänen avioliittonsa sitoo häntä.
He istuivat salissa ikkunan ääressä. Oli iltahämärä. Ikkunasta tulvi
sisään kukkien tuoksu. Helena oli valkeassa puvussa, joka rinnan ja
hartioitten seudulta oli niin ohut, että ihon haalea hehku hohti läpi.
Hyvästi syötetty apotti, jonka pöhöinen leuka oli sileäksi ajeltu, suu
miellyttävä ja luja ja valkeat kädet nöyrässä asennossa polvilla, istui
aivan lähellä Helenaa ja suu hienossa hymyn väreessä sekä tyynin,
ihastunein katsein silmäillen silloin tällöin Helenan kasvoja selvitti
ajatuksiaan kysymyksessä olevasta asiasta. Helena katsoi levottomasti
hymyillen apotin kiehkuraiseen tukkaan, täyteläisiin poskiin ja odotti
joka hetki uutta käännettä keskusteluun. Mutta vaikka apotti näyttikin
nauttivan puhetoverinsa kauneudesta, oli hän syventynyt ajettavaansa
asiaan.
Omantunnon johtajan ajatuskulku oli tämmöinen. Tuntematta sen asian
merkitystä, johon olette ryhtyneet, olette te antaneet lupauksen
avio-uskollisuudesta miehelle, joka astuttuaan avioliittoon ja
uskomatta avioliiton uskonnolliseen merkitykseen, on tehnyt pyhyyden
herjauksen. Tällä avioliitolla ei ole ollut sitä kaksinaista
merkitystä, joka sillä pitäisi olla. Mutta siitä huolimatta on teidän
lupauksenne sitonut teitä. Te olette luopunut hänestä. Mitä olette
tällä tehneet? _Péché véniel_ vaiko _péché mortel_?[171] -- _Péché
véniel_, sillä te olette ilman pahaa aijetta tehneet tekonne. Jos te
nyt lasten saamisen toivossa menisitte uuteen avioliittoon, niin
voitaisiin teidän syntinne antaa anteeksi. Mutta kysymys ratkeaa taas
kahtia: ensimäinen...
-- Mutta minä luulen, -- virkkoi Helena yhtäkkiä ikävystyneenä ja
hurmaavasti hymyillen, -- että minä astuttuani oikean uskonnon
yhteyteen en voi enää olla sidottu siihen, johon minua väärä uskonto on
velvoittanut. _Directeur de comciense_ hämmästyi aika tavalla tästä
johtopäätöksestä, jonka Helena oli tehnyt Kolumbuksen munan
helppoudella. Apottia ihastutti hänen oppilaansa odottamattoman
nopean edistyksen näyte, mutta toisekseen ei hän voinut luopua
todistuskappaleittensa sarjasta, jonka hän työllä ja vaivalla oli
rakentanut.
-- _Entendons nous, comtesse_,[172] -- sanoi hän hymyillen ja ryhtyi
kumoamaan rippilapsensa väitteitä.