Palattuaan huolestuneena toiselta retkeltään asemaa tarkastamasta sanoi
Napoleon:
-- Shakkinappulat on pantu paikoilleen, huomenna alkaa peli.
Hän käski tuomaan itselleen totia, kutsui luokseen Beaussetin ja alkoi
tämän kanssa keskustella Parisista ja muutamista muutoksista, jotka hän
aikoi toimeenpanna keisarinnan hovimenosääntöön, ihmetyttäen prefektiä
muistavuudellaan hovielämän pienistäkin yksityisseikoista.
Hän kyseli ja puheli kaikenmoisista pikkuasioista, laski leikkiä
Beaussetin matkustushalusta ja loruili niin huolettomasti, kuin jokin
kuuluisa, varma ja taitonsa tunteva leikkaaja, sillä aikaa kun hän
käärii hihojaan ja pukeutuu valkeaan esiliinaansa ja sairasta sidotaan
penkkiin. "Asia on kokonaan minun käsissäni ja päässäni selvänä
pienimpiäkin seikkoja myöten. Kun on ryhdyttävä toimeen, teen minä sen
parhaimmin kuin kukaan muu, nyt voin laskea leikkiä; ja kuta enemmän
lasken leikkiä ja olen tyyni, sitä enemmän täytyy teidän luottaa
minuun, olla levollinen ja ihmetellä neroani."
Juotuaan toisen totilasinsa läksi Napoleon lepäämään voimistuakseen
vakavaan tehtävään, joka, kuten hänestä tuntui, hänen oli huomenna
suoritettava.
Hän oli vaipunut ajattelemaan huomispäivän tehtäväänsä siinä määrin,
ettei saanut unta, ja vaikka hänen nuhansa oli iltakosteuden
vaikutuksesta pahentunut, meni hän kaikuvasti nenäänsä niistäen kolmen
aikaan yöllä telttinsä suureen osastoon. Hän kysyi, eivätkö venäläiset
olleet peräytyneet. Hänelle vastattiin, että vihollisen tulet vilkkuvat
yhä entisillä paikoilla. Hän nyökäytti päätään hyväksyvästi.
Päivystävä upseeri tuli telttiin. -- _Eh bien, Rapp, croyez vous, que
nous ferons de bonnes affaires aujourd'hui_?[125] -- kysyi hän
adjutantilta.
-- _Sans aucun doute, Sire_[126] -- vastasi Rapp.
Napoleon katsahti häneen.
-- _Vous rappelez-vous, Sire, ce que vous m'avez fait l'honneur de dire
à Smolensk_, -- sanoi Rapp _le vin est tiré, il faut le boire_.[127]
Napoleon muuttui synkän näköiseksi ja istui kauan ääneti pää
käsivarassa.
-- _Cette pauvre armée_, -- virkkoi hän äkkiä, -- _elle a bien diminué
depuis Smolensk. La fortune est une franche courtisane, Rapp; je le
disais toujours, et je commence à l'éprouver. Mais la garde, Rapp, la
garde est intacte_?[128] sanoi hän kysyvästi.
-- _Oui, Sire_,[129] vastasi Rapp.
Napoleon otti pastillerin, pisti sen suuhunsa ja katsoi kelloa. Häntä
ei nukuttanut, ja aamuun oli vielä kotvan odottamista eikä ajan kuluksi
voinut enää antaa määräyksiäkään, koska ne kaikki olivat jo annetut ja
niitä pantiin parhaillaan täytäntöön.
-- _A-t-on distribué les biscuits et le riz aux régiments de la
garde_?[130] -- kysyi Napoleon ankarasti.
-- _Oui, Sire_.[131]
-- _Mais le riz_?[132]
Rapp vastasi, että hän oli ilmottanut hallitsijan määräykset riisin
jakamisesta. Mutta Napoleon puisti päätään tyytymättömänä aivan kuin
uskomatta, että hänen määräyksensä olivat toimitetut. Palvelija toi
totia, Napoleon käski tarjoamaan toisen lasin Rappille ja mitään
virkkamatta hän alkoi tyhjentää toista lasia pitkin kulauksin.
-- Minulla ei ole maku- eikä hajuaistia, -- sanoi hän lasia haistellen.
-- Tuskastuttaa jo tämä nuha. Ne tyrkyttävät lääketiedettään. Mikä
lääketiede se on, kun eivät osaa nuhaa parantaa! Corvisart antoi
minulle näitä pastilleria, mutta niistä ei ole mitään apua. Minkä ne
voivat parantaa? Parantaminen on mahdotonta. _Notre corps est une
machine à vivre. Il est organisé pour cela, c'est sa nature; laissez-y
la vie à son aise, qu'elle s'y défende elle même: elle fera plus que si
vous la paralysiez en l'encombrant de remèdes. Notre corps est comme
une montre parfaite que doit aller un certain temps; l'horloger n'a pas
la faculté de l'ouvrir, il ne peut la manier qu'a tâtons et les yeux
bandés... Notre corps est une machine à vivre, voilà tout_.[133]
Ja aivan kuin jouduttuaan määritelmien, _définitions_, alalle, joista
hän piti, lausui hän yht'äkkiä uuden määritelmän.
-- Tiedättekö, Rapp, mitä on sotataito? -- kysyi hän. -- Se on taito
olla määrättynä hetkenä voimakkaampi vihollista. _Voilà tout_.
Rapp ei vastannut mitään.
-- _Demain nous allons avoir affaire à Koutouzoff_![134] sanoi
Napoleon. -- Saadaanpa nähdä. Muistakaa, että hän komensi Braunaussa
armeijaa eikä kertaakaan kolmessa viikossa noussut hevosen selkään
mennäkseen tarkastamaan varustuksia. Saadaanpa nähdä!
Hän katsoi kelloa. Se oli vasta neljä. Häntä ei nukuttanut, toti oli
lopussa eikä vieläkään ollut mitään tekemistä. Hän nousi ylös, käveli
edestakaisin, otti päälleen lämpimän nutun ja lakin ja läksi ulos
teltistä. Yö oli pimeä ja kostea; tuskin huomattavaa kosteutta
laskeutui ylhäältä. Ranskan kaartin nuotiot eivät palaneet kirkkaina ja
kaukaa savun läpi kiilui venäläisten tulet. Kaikkialla oli hiljaista,
kuului selvään liikettä ja kopinaa ranskalaisten joukkojen keskuudesta,
jotka olivat lähdössä asemilleen.
Napoleon kulki vähän aikaa teltin edustalla, katseli tulia, kuunteli
kopinaa ja tultuaan erään pitkän, karvalakkisen kaartilaisen kohdalle,
joka seisoi vahtina hänen telttinsä luona ja joka keisarin ilmestyessä
ojentui suoraksi kuin musta patsas, pysähtyi hän tämän eteen.
-- Mistä vuodesta palveluksessa? -- kysyi hän sillä totutulla, ankaran
ja suopean sekaisella sotilaallisella karskeudella, jolla hän aina
puhutteli sotamiehiään.
Sotamies vastasi.
-- _Ah! Un des vieux!_[135]
-- Onko rykmentti saanut riisiä?
-- On, Teidän Majesteettinne.
Napoleon nyökäytti päätään ja poistui hänen luotaan.
* * * * *
Kello puoli kuuden aikaan ratsasti Napoleon Shevardinon kylään päin.
Alkoi sarastaa, taivas seestyi, vain yksi pilvi komotti idässä.
Hylättyjen nuotioiden tulet leimahtelivat viimeisillään aamun kalpeassa
valossa.
Oikealla pamahti jykeä yksinäinen tykin laukaus, kumisi hyvän aikaa,
vaan sitte kuoli hiljaisuuteen. Kului muuan minuutti. Kajahti toinen ja
kolmas laukaus. Ilma alkoi vavista. Neljäs ja viides pamahti lähellä,
juhlallisesti ja tuli jostain oikealta.
Ensimäisten laukausten kumina ei ehtinyt vaijeta, kun kuului uusia ja
yhä uusia toinen toiseensa yhtyen ja toisiaan säestäen.
Napoleon oli saapunut seurueineen Shevardinon redutille ja laskeutui
hevoseltaan. Leikki oli alkanut.