Elokuun 25 p:n vietti Napoleon, kuten hänen historioitsijansa kertovat,
kokonaan hevosen selässä seutua tarkastaen, suunnitelmia punniten,
joita hänen marsalkkansa hänelle esittivät ja itsekohtaisesti antaen
käskyjä kenraaleilleen.
Venäläisten joukkojen aseman alkuperäinen linja pitkin Kolotshan
jokivartta murrettiin ja osa tätä linjaa, nimittäin venäläisten vasen
siipi siirrettiin taapäin Shevardinon redutin vallottamisen tähden
edellisenä päivänä. Tämä osa linjaa ei ollut lujitettu eikä sitä enää
suojannut joki, niin että sen edessä oli kaikista avoimin ja tasaisin
tanner. Jokaiselle sotilas- ja myöskin siviilihenkilölle oli
päivänselvää, että ranskalaiset kävisivät juuri tämän linjan kimppuun.
Näytti siltä, ettei siihen tarvinnut paljoa vaivata ajatuksiaan, ei
tarvittu Napoleonin eikä hänen marsalkkojensa suurta huolekkuutta eikä
puuhailua eikä vähimmässäkään määrässä sitä erityistä korkeaa kykyä,
jota sanotaan nerokkuudeksi ja josta niin mielellään Napoleonia
kehutaan. Mutta historioitsijat, jotka jälestäpäin ovat kuvanneet tämän
tapauksen ja ne miehet, jotka silloin Napoleonia ympäröivät,
ajattelivat toisin samoin kuin hän itsekin.
Napoleon ratsasti pitkin kenttää syvämietteisesti harkiten
palkkasuhteita, nyökytteli itsekseen päätään milloin hyväksyvästi,
milloin epäluuloisesti ja ympärillään oleville kenraaleille
ilmaisematta sitä syvämietteistä ajatuskulkua, joka johti hänen
päätöksiään, hän lausui näille vain lopulliset johtopäätöksensä
käskyjen muodossa. Kun Davoust, jota nimitettiin Eckmühlin herttuaksi,
oli esittänyt, että venäläisten vasen siipi pitäisi saartaa,
sanoi Napoleon, ettei sitä tarvinnut tehdä. Kenraali Compansin
ehdotukseen (hänen oli määrä tehdä rynnäkkö fleschien kimppuun) saada
marssittaa divisioonansa metsän kautta Napoleon sitävastoin ilmaisi
suostumuksensa, vaikka niinkutsuttu Elchingenin herttua eli Ney uskalsi
huomauttaa, että marssi metsän kautta on vaarallista ja voi hajottaa
divisioonan järjestyksen.
Tarkastettuaan Shevardinon redutin vastapäätä olevaa seutua mietiskeli
Napoleon jonkun aikaa ääneti ja osotti paikkoja, joihin piti rakentaa
huomiseksi kaksi patteria toimimaan venäläisten varustuksia vastaan ja
myöskin niitä paikkoja, joihin patterien rinnalle piti kenttätykistön
asettua.
Annettuaan nämä y.m. määräykset palasi Napoleon kortteeriinsa, jossa
hänen sanelunsa mukaan kirjotettiin taistelukäsky.
Tämä käsky, josta ranskalaiset historioitsijat puhuvat erityisen
innostuneina ja muut historioitsijat syvällä kunnioituksella, oli
seuraava:
Aamun sarastaessa kaksi patteria, jotka yöllä ovat rakennetut
tasangolle, jonka on miehittänyt Eckmühlin prinssi, avaavat tulen
kahta vastapäätä olevaa vihollispatteria vastaan.
Samaan aikaan 1:sen armeijaosaston tykistön päällikkö, kenraali
Pernetti siirtyy Compansin divisioonan 30 tykin ja Dessaixin ja
Friantin divisioonien kaikkien haupitsien kera eteenpäin, alkaa
tulen ja lennättää kranaattisateen päin vihollisen patteria, jota
vastaan toimii:
24 kaartin tykistön tykkiä,
30 Compansin divisioonan tykkiä, ja
8 Friantin ja Dessaixin divisioonien tykkiä.
Yhteensä 62 tykkiä.
3:nnen armeijaosaston päällikkö, kenraali Fouché asettaa
kaikki 3:nen ja 8:nen armeijaosaston haupitsit, yhteensä 16,
patterin siiville, joka on määrätty pommittamaan vasemman puolen
varustuksia, joten sitä vastaan tulee yhteensä 40 tykkiä.
Kenraali Sorbierin täytyy olla valmis heti ensi käskyn saatuaan
jouduttamaan kaartin tykistön kaikki haupitsit jompaakumpaa
varustusta vastaan.
Tykistön pommittaessa marssii ruhtinas Poniatovski kylään ja
metsään ja saartaa vihollisen aseman.
Kenraali Compans marssii metsän kautta ja vallottaa ensimäiset
varustukset.
Kun täten on ryhdytty taisteluun, tullaan vihollisen liikkeiden
mukaisesti antamaan uusia käskyjä.
Vasemmalla siivellä alkaa pommitus heti, kun on saatu kuulla
pommituksen alkaneen oikealla siivellä. Morandin divisioonan ja
varakuninkaan divisioonien tarkk'ampujat alkavat kiivaan tulen
huomattuaan ryntäyksen alkaneen oikealla siivellä.
Varakuningas miehittää kylän ja menee kolmen siltansa yli pysyen
samassa linjassa Morandin ja Gerardin divisioonien kanssa, jotka
hänen johdollaan marssivat reduttia kohti ja tulevat samaan
linjaan armeijan muiden joukkojen kanssa.
Kaikki tämä täytyy panna täytäntöön järjestyksessä (_le tout se
fera avec ordre et méthode_) säilyttämällä, mikäli mahdollista,
joukkoja reservissä.
Keisarillisessa leirissä lähellä Moschaiskia, 6 p:nä syyskuuta
vuonna 1812.
Tämä taistelujärjestys, joka on hyvin epäselvästi ja sotkuisasti
kirjotettu, jos ilman uskonnollista sokeutta Napoleonin nerollisuutta
kohtaan sallitaan kosketella hänen määräyksiään, sisälsi neljä kohtaa
-- neljä määräystä. Ei ainoakaan näistä määräyksistä tullut eikä
voinutkaan tulla täytetyksi.
Taistelujärjestyksessä sanotaan ensiksikin, _että Napoleonin
valitsemalle paikalle pystytetyt patterit, joiden kanssa Pernettin ja
Fouohén tykistön oli jouduttava samaan linjaan, yhteensä 102 tykkiä,
alkaisivat tulen ja lennättäisivät luotisateen venäläisten fleschiä ja
reduttia vastaan_. Tätä ei voitu tehdä, koska Napoleonin määräämistä
paikoista luodit eivät kantaneet venäläisten kaivoksille, joten nuo 102
tykkiä ampuivat tyhjään siihen saakka, kun lähin päällikkö siirrätti ne
vastoin Napoleonin määräystä lähemmä.
Toinen määräys oli se, _että Poniatovski, marssien kylän kimppuun
metsäin kautta, saartaisi venäläisten vasemman siiven_. Tätä ei voitu
tehdä eikä tehtykään siitä syystä, että Poniatovski marssiessaan kylää
kohti metsään tapasi siellä Tutshkovin, joka sulki häneltä tien, joten
hän ei voinut saartaa eikä saartanutkaan venäläisten asemaa.
Kolmas määräys: _kenraali Compans marssii metsään vallatakseen
ensimäiset varustukset_. Compansin divisioona ei vallannut ensimäisiä
varustuksia, vaan se lyötiin takasin, sillä metsän läpi tultuaan sen
täytyi järjestää rivinsä kartessitulessa, josta Napoleon ei tiennyt.
Neljäs: _varakuningas valtaa kylän (Borodinon) ja marssii kolmen
siltansa yli pysyen samassa linjassa Morandin ja Friantin divisioonien
kanssa (joista ei sanota mihin ja milloin heidän piti marssia), jotka
hänen johdollaan liikkuvat reduttia kohti ja tulevat samaan linjaan
muiden joukkojen kanssa_.
Vaikeata on saada selvää tästä sekavasta aikakaudesta, mutta mikäli voi
päättää niistä yrityksistä, jotka varakuningas teki koettaessaan
täyttää saamansa käskyt, oli hänen marssittava Borodinon kautta
vasemmittain reduttia vastaan, Morandin ja Friantin divisioonien oli
taas lähdettävä samaan aikaan liikkeelle keskustasta.
Tämä, kuten muutkaan taistelujärjestyksen kohdat, ei tullut eikä
voinutkaan tulla täytäntöön. Borodinon ohi päästyään lyötiin
varakuningas takasin Kolotshan rannalla, jota etemmä hän ei päässyt.
Morandin ja Friandin divisioonat taas eivät vallottaneet reduttia, vaan
työnnettiin nekin takasin ja taistelun lopussa otti redutin haltuunsa
ratsuväki (luultavasti aivan odottamaton ja kuulumatonkin yllätys
Napoleonille). Siis ei yksikään taistelujärjestyksen määräyksistä
tullut eikä voinutkaan tulla täytetyksi. Mutta taistelujärjestyksessä
sanotaan, _että kun näin on ryhdytty taisteluun, tullaan antamaan
vihollisen liikkeen mukaisia määräyksiä_, josta syystä voisi näyttää,
että Napoleon olisi taistelun kestäessä antanut kaikki tarpeelliset
käskyt. Mutta näin ei tapahtunut eikä voinutkaan tapahtua, -- koska
Napoleon oleskeli koko taistelun ajan niin kaukana siitä, että (kuten
sittemmin on näyttäytynytkin) hän ei voinut tietää taistelun kulkua
eikä siis ainoakaan hänen määräyksistään tullut täytetyksi taistelun
kestäessä.