XXVI.

25 p:nä elokuuta, Borodinon taistelun aattona, saapui Ranskan keisarin

hovin prefekti m-r de Beausset Parisista ja eversti Fabrier Madridista

keisari Napoleonin luo Valujevaan, jossa tämä majaili.

Hovipukuun pukeuduttuaan käski m-r Beausset kantaa edellään keisarille

tuomaansa lahjaa ja astui Napoleonin teltin ensimäiseen osastoon, jossa

hän Napoleonin adjutanttien ympäröimänä ja puhellen näiden kanssa

ryhtyi avaamaan laatikkoa.

Fabrier ei mennyt telttiin, vaan jäi sen ovelle keskustelemaan tuttujen

kenraalien kanssa.

Keisari Napoleon ei ollut vielä näyttäytynyt makuuhuoneestaan, jossa

hän päätti pukeutumistaan. Hän käänteli ähkien ja puhkien milloin

paksua selkäänsä milloin ihrottunutta rintaansa harjan alla, jolla

kamaripalvelija hieroskeli hänen ruumistaan. Toinen kamaripalvelija,

joka piteli hyppysissään pientä pulloa, räiskytteli keisarin

hohkoiselle ruumiille odekolonia kasvonilmein, joka kertoi, että vain

hän kykeni tietämään, paljoko ja mihin paikkoihin oli odekolonia

räiskytettävä. Napoleonin lyhyt tukka oli märkä ja sotkuksissa otsalla.

Mutta hänen kasvonsa, vaikka olivatkin pöhöiset ja keltaiset,

ilmaisivat ruumiillista tyytyväisyyttä. "_Allez ferme, allez

toujours_"[110] hoki hän hierovalle kamaripalvelijalle kääntelehtäen ja

puhkuen. Adjutantti, joka oli tullut makuuhuoneeseen ilmottamaan

keisarille, paljoko eilisessä tappelussa oli otettu vankia ja joka jo

oli sanottavansa sanonut, seisoi ovenpielessä odottaen lupaa poistua.

Napoleon katsahti kasvojaan rypistäen kulmiensa alta adjutanttiin.

-- _Point de prisonniers_, -- toisti hän adjutantin sanat. -- _Ils se

font démolir. Tant pis pour l'armée russe_, -- sanoi hän. -- _Allez

toujour, allez ferme_,[111] -- hoki hän lihavia harteitaan

kyömistellen.

-- _C'est bien! Faites entrer m-r de Beausset ainsi que Fabrier_,[112]

-- sanoi hän päätään nyökäyttäen adjutantille.

-- _Oui, Sire_,[113] ja adjutantti katosi ovesta. Kaksi

kamaripalvelijaa puki hänen majesteettinsa nopeasti, joka

sinisessä kaartinunivormussa läksi samassa lujin, nopein askelin

vastaanottopuolelleen.

Beausset oli tällä välin koettanut jouduttaa keisarinnalta tuomaansa

lahjaa kahdelle tuolille juuri siihen kohtaan, mistä keisari tulisi

näkyviin. Mutta keisari oli pukeutunut niin tavattoman nopeasti ja

samassa tuli makuuhuoneesta, ettei hän ehtinyt saada lahjaa oikein

näkyviin.

Napoleon huomasi heti, mitä he tekivät ja arvasi, etteivät he vielä

olleet valmiit. Hän ei kuitenkaan tahtonut riistää heiltä iloa saada

valmistaa hänelle yllätys. Hän ei sen tähden ollut näkevinään herra

Beaussetia, vaan kutsui luokseen Fabrierin. Napoleon kuunteli ankaran

näköisenä ja ääneti, kun Pabrier kertoi hänen urhoollisista ja

uskollisista joukoistaan, jotka olivat taistelleet Salamankan luona

toisessa päässä Europaa ja joita oli elähyttänyt yksi ainoa ajatus --

olla keisarinsa veroinen ansiokkuudessa, sekä kouristanut yksi ainoa

pelko -- joutua hänen epäsuosioonsa. Napoleon teki pisteliäitä

huomautuksia Fabrierin kertoessa aivan kuin hän ei olisi voinut

otaksuakaan, että asia olisi voinut käydä muuten hänen poissa

ollessaan.

-- Minun täytyy saada korvaus Moskovassa, -- sanoi Napoleon. -- _A

tantôt_,[114] -- lisäsi hän ja kutsui luokseen de Beaussetin, joka

tällä välin oli jo saanut kuntoon salaisuutensa, asetettuaan jotain

tuolille ja peitettyään sen verholla.

De Beausset teki niin syvän ranskalaisen hovikumarruksen, että

semmoisella kumarruksella osasivat tervehtää vain Bourbonien vanhat

palvelijat ja lähestyi keisaria kirje kädessä.

Napoleon puhutteli häntä hyvin mielissään ja nipisti korvasta.

-- Erittäin hauskaa, että jouduitte. No, mitä Parisi sanoo? -- kysyi

hän äkkiä muuttaen ankarat kasvonsa mitä leppeimmiksi.

-- _Sire, tout Paris regrette votre absence_,[115] -- vastasi de

Beausset, kuten pitikin.

Mutta vaikka Napoleon tiesi, että de Beaussetin piti sanoa näin tai

jotain sen tapaista, vaikka hän selkeinä hetkinään tiesikin, ettei se

ollut totta, oli hänestä mieleistä kuulla nuo sanat de Beaussetilta.

Hän suvaitsi nipistää de Beaussetia korvasta uudestaan.

-- _Je suis fâché de vous avoir fait faire tant de chemin_,[116] --

sanoi hän.

-- _Sire. Je ne m'attendais pas à moins qu' à vous trouver aux portes

de Moscou_,[117] -- sanoi Beausset.

Napoleon hymähti ja hajamielisesti nostaen päätään katsahti oikealle.

Adjutantti toi hiipivin askelin kultaisen nuuskarasian. Napoleon otti

sen.

-- Niin, tulittepa hyvään aikaan, -- sanoi hän nostaen avonaisen

nuuskarasian nenänsä alle, -- tehän pidätte matkustamisesta ja kolmen

päivän kuluttua saatte nähdä Moskovan. Ette varmaankaan odottaneet

näkevänne aasialaista pääkaupunkia. Tulette tekemään hauskan matkan.

Beausset kumarsi kiitollisuuden osotukseksi tästä huomiosta (jota hän

ei ollut ennen nähnyt) hänen matkustushaluaan kohtaan.

-- Aa! Mitä tuo on? -- kysyi Napoleon huomattuaan, että kaikki

hoviherrat katselivat tuoliin, jolle oli peitetty jotain.

Beausset otti selkäänsä kääntämättä ja hovimiehen taidokkuudella kaksi

askelta puolikäännöksessä taakse ja samassa tempasi verhon sekä

virkkoi:

-- Lahja Teidän Majesteetillenne keisarinnalta.

Verhon alta paljastui Gerardin heleillä väreillä maalaama muotokuva

pojasta, joka oli syntynyt Napoleonista ja Itävallan keisarin

tyttärestä ja jota kaikki sanoivat jostain syystä Rooman keisariksi.

Erittäin kaunis kiharapäinen poika, jolla oli samallainen katse kuin

sikstinolaisen madonnan Kristuksella, oli kuvattu bilboquet-peliä

leikkiväksi. Pallo esitti maapalloa ja keppi toisessa kädessä kuvasi

valtikkaa.

Vaikkei ihan selvästi käsittänyt, mitä taiteilija oli nimenomaan

tahtonut sanoa kuvatessaan n.k. Rooman keisarin lävistäväksi kepillään

maapallon, näytti allegoria Napoleonista samoin kuin niistäkin, jotka

olivat nähneet kuvan Parisissa, selvältä ja se miellytti häntä

suuresti.

-- _Roi de Rome_,[118] -- sanoi hän juhlallisella kädenliikkeellä

muotokuvaan viitaten. -- _Admirable_![119]

Italialaisille ominaisella taidolla muuttaa mielivaltaisesti kasvojensa

ilme tekeytyi hänkin miettivän lempeäksi ja meni kuvan luo. Hän tunsi,

että se, mitä hän nyt sanoo ja tekee on -- historiaa. Ja hänestä

tuntui, että parhain, minkä hän nyt voi tehdä, on se, että hän kaikessa

majesteetillisuudessaan, jonka johdosta hänen poikansa pallopelissä

käytti pallona maapalloa, osottaa tuon majesteetillisuutensa

vastakohtana vaatimatonta isällistä hellyyttä. Hänen silmänsä

himmenivät, hän liikahti, vilkasi erääseen tuoliin (tuoli lennähti

hänen alleen) ja istuutui sille muotokuvan eteen. Vain viittaus kädellä

ja kaikki poistuivat saapuvilta jättäen yksikseen ja tunteidensa

valtaan -- suuren miehen.

Istuttuaan jonkun aikaa ja koeteltuaan itsekään tietämättä miksi

muotokuvan korkeapintaisia kasvoja hän nousi ylös ja kutsui taas de

Beaussetin ja päivystäjän. Hän käski viemään muotokuvan teltin

edustalle, että vanhalla, teltin ympärillä seisovalla kaartilla myöskin

olisi onni nähdä Rooman keisari ja heidän jumaloimansa hallitsijan

poika ja perillinen.

Hänen odotuksensa mukaisesti kuuluikin sillä aikaa, kun hän söi

aamiaista herra Beaussetin kanssa, jolle hän oli suonut tämän kunnian,

teltin ulkopuolelta riemastuneita huutoja vanhan kaartin upseeri- ja

sotamiesjoukoista, jotka olivat rientäneet kuvaa katsomaan.

-- _Vive l'Empereur! Vive le Roi de Rome! Vive l'Empereur!_[120] --

huudettiin riemastuneina.

Aamiaisen jälkeen saneli Napoleon de Beaussetin läsnäollessa käskynsä

armeijalle.

-- _Courte et énergique_![121] -- virkkoi Napoleon, kun hän oli

korjauksitta, yhdellä kertaa lukenut kirjotetun julistuksen. Käskyssä

sanottiin:

"Sotilaat! Nyt alamme taistelun, jota olette kiihkeästi odottaneet.

Voitto riippuu teistä. Se on teille välttämätön; se tuottaa teille

kaikki mitä tarvitsette, mukavat asunnot ja pikaisen paluun takaisin

isänmaahan. Toimikaa niin, kuin toimitte Austerlitzissa, Friedlandissa,

Vitebskissa ja Smolenskissa. Saakoot jälkipolvet ylpeinä muistella

teidän urotöitänne tänä päivänä. Saakoot he sanoa jokaisesta teistä:

hän oli suuressa tappelussa lähellä Moskovaa!"

-- _De la Moskova_! -- toisti Napoleon ja käskettyään herra Beaussetin,

joka piti matkustamisesta, mukaansa ajoretkelle hän astui teltistään

satuloitujen ratsujen luo.

-- _Votre Majesté a trop bonté_,[122] -- virkkoi Beausset keisarin

kutsuun lähteä mukaan: hänen mielensä teki nukkumaan eikä hän

toisekseen osannut eikä uskaltanut ratsastaa.

Mutta Napoleon nyökäytti päätään matkailijalle ja Beaussetin täytyi

lähteä. Napoleonin tullessa ulos teltistä kaikuivat kaartilaisten

huudot hänen poikansa muotokuvan ympärillä entistä voimakkaampina.

Napoleon rypisteli kasvojaan.

-- Ottakaa pois tuo, -- sanoi hän juhlallisen majesteetillisesti

muotokuvaan viitaten. -- Hän on liian nuori näkemään taistotannerta.

Sulettuaan silmänsä ja painettuaan päänsä kumaraan huokasi Beausset

syvään tahtoen tällä liikkeellä osottaa miten syvästi hän osasi

käsittää ja arvostella keisarin sanat.

Sota ja rauha III · 第 54 / 103 题