Tungoksessa heiluessaan silmäili Pierre ympärilleen.
-- Kreivi, Pjotr Kirilitsh! Mikä teidät on tuonut tänne? -- kuului
jonkun ääni.
Pierre katsahti taakseen. Boris Drubetskoi läheni hymyillen Pierreä
puhdistaen käsillään polviaan, jotka hän oli liannut luultavasti
kumartuessaan suutelemaan pyhäinkuvaa. Boris oli komeassa puvussa,
jossa oli merkkiä sotaisasta asusta: hänen päällään oli pitkä takki ja
palmikon nauha laskeutui olan yli samoin kuin Kutusovillakin.
Tällä välin oli Kutusof mennyt kylään ja istuutunut erään talon
seinustan siimekseen penkille, jonka eräs kasakka juoksujalassa oli
kiidättänyt hänen alleen ja toinen peittänyt matolla. Suuri, loistava
seurue seisoi ylipäällikön ympärillä.
Pyhäinkuvaa lähdettiin kulettamaan edelleen väkijoukon seuratessa
jälestä. Pierre pysähtyi noin kolmenkymmenen askeleen päähän
Kutusovista keskustelemaan Boriksen kanssa.
Pierre selitti aikovansa ottaa osaa taisteluun ja haluavansa tutustua
asemaan.
Tehkää, niin kuin minä neuvon, -- sanoi Boris. -- _Je vous ferai les
honneurs du camp_.[100] Kaikista parhaiten te näette sieltä, missä
kreivi Bennigsen tulee olemaan. Minä näet olen hänen käytettävänään.
Olen hänen esittelijänsä. Tai jos tahdotte kiertää koko aseman ympäri,
niin lähtekää meidän kanssamme, me olemme juuri lähdössä vasemmalle
siivelle. Sitte tullaan yhdessä takasin, ja olkaa hyvä, minulle yöksi.
Tehän olette Dmitri Sergejevitshin tuttu? Hän majailee tuolla, -- hän
osotti Gorkin kylän kolmatta taloa.
-- Minun mieleni tekee nähdä oikea siipi, jonka sanotaan olevan hyvin
lujan, -- sanoi Pierre. -- Tahtoisin alkaa Moskova-joelta ja sitte
kautta koko aseman.
-- Sen kyllä ehditte jälestäkin päin, tärkein on vasen siipi...
-- Niin, niin. Mutta missä ruhtinas Bolkonskin rykmentti on? Ettekö
voisi neuvoa? -- kysyi Pierre.
-- Andrei Nikolajevitshinko? Tiemme antaa juuri siitä ohi, minä vien
teidät hänen luokseen.
-- Mitenkä vasemman siiven laita on? -- kysyi Pierre.
-- Sanoakseni teille totuuden, _entre nous_,[101] meidän vasemman
siipemme laita on, Herra paratkoon, niin ja näin, -- vastasi Boris ja
vakuuttavasti alentaen äänensä lisäsi: -- kreivi Bennigsen oli aivan
toisissa aikeissa. Hän aikoi lujittaa tuon kummun tuolla aivan toisella
lailla, mutta... -- Boris kohautti olkapäitään. -- Hänen armonsa ei
tahtonut tai oli hänelle puhuttu pötyä. Nähkääs... -- vaan Boris ei
ehtinyt jatkaa, sillä Pierren luo tuli Kutusovin adjutantti Kaisarof.
-- Aa! Paisij Sergejitsh, -- sanoi Boris sulavasti hymyillen
Kaisaroville. -- Minä tässä koettelen selitellä kreiville asemaa.
Ihmeellistä, miten tarkalleen hänen armonsa on osannut oivaltaa
ranskalaisten aikeet!
-- Tarkotatteko vasenta siipeä? -- kysyi Kaisarof.
-- Sitä juuri. Meidän vasen siipemme on nyt hyvin, hyvin luja.
Vaikka Kutusof oli ajanut esikunnasta kaikki liiat henkilöt pois, oli
Boriksen onnistunut pysyä pääkortteerissa Kutusovin tekemien
muutostenkin jälkeen. Hän oli asettunut kreivi Bennigsenin
palvelukseen. Kreivi Bennigsen, kuten kaikki muutkin, joiden
käytettävänä Boris oli ollut, piti nuorta ruhtinas Drubetskia
kerrassaan suuriarvoisena henkilönä.
Armeijan päällikkyydessä vallitsi kaksi jyrkkärajaista puoluetta:
Kutusovin puolue ja Bennigsenin esikuntapäällikön puolue. Boris oli
viimemainittua puoluetta eikä kukaan kyennyt hänen laillaan matelevasti
kunnioittamaan Kutusovia ja samalla antamaan ymmärtää, että ukko on
huono ja että Bennigsen johtaa kaikkea. Nyt oli tullut taistelun hetki,
jonka oli joko muserrettava Kutusof ja siirrettävä ylivalta Bennigsenin
käsiin tahi vaikka Kutusof suoriutuisikin voittajana, annettava tietää,
että kaikesta on kuitenkin kiittäminen Bennigseniä. Joka tapauksessa
jaettaisiin huomispäivän johdosta suuria palkintoja ja uusia miehiä
nostettaisiin etunenään. Tämän tähden pysyi Boris jännitetyn hilpeänä
koko sen päivän.
Kaisarovin jälestä tuli Pierren luo muitakin hänen tuttavistaan, niin
ettei hän ehtinyt vastata tulvanaan tehtyihin kyselyihin Moskovan
kuulumisista eikä myöskään kuunnella kaikkea, mitä hänelle kerrottiin.
Kaikkien kasvoilla oli eloisa, levoton piirre. Pierrestä tuntui
kuitenkin siltä, että muutamien kasvoilla kuvastuvan levottomuuden syy
piili enimmäkseen oman edun ja menestyksen arvoituksissa. Hänen
päästään ei lähtenyt myöskään se toinen kasvojen ilme, jonka hän oli
huomannut eräiden muiden kasvoilla ja joka ei ollut kertonut omista
eduista, vaan yleisistä, elämän ja kuoleman arvoituksista. Kutusof
huomasi Pierren ja ryhmän, joka oli kertynyt tämän ympärille.
-- Käskekää hänet tänne, -- sanoi Kutusof.
Adjutantti ilmotti hänen armonsa käskyn ja Pierre läksi menemään
penkkiä kohti. Mutta ennen häntä ilmestyi Kutusovin eteen eräs
sotamies-nostokas. Se oli Dolohof.
-- Mitenkä tuo on tullut tänne? -- kysyi Pierre.
-- Se on semmoinen nauta, joka työntäytyy joka paikkaan! -- vastattiin
Pierrelle. -- Se on alennettu entisestä arvostaan, vaan nyt tekee mieli
hypähtää takasin. On tehnyt jotain ehdotuksia ja viime yönä hiipinyt
vihollisen ketjuun... Muuten reima poika!
Pierre otti lakin päästään ja kumarsi kunnioittavasti Kutusoville.
-- Minä luulin, että kun minä suullisesti tulen ilmoittamaan teidän
armollenne, te voitte ajaa minut tieheni tai sanoa, että jo tiedätte,
mitä minulla on ilmotettavana ja silloin tuli minusta loppu... --
puheli Dolohof.
-- Vai niin.
-- Vaan jos minä olen oikeassa, niin hyödytän isänmaata, jonka edestä
olen valmis kuolemaan.
-- Vai niin.
-- Ja jos teidän armonne tarvitsee miestä, joka ei nahkaansa säästä,
niin suvaitkaa muistaa minua... Ehkä kelpaan teidän armollenne.
-- Vai niin, vai niin, -- toisteli Kutusof katsoen Pierreen nauravalla
silmällään, joka vetäytyi sirhalleen.
Silloin astui Boris hovimiehen sukkelin liikkein Pierren rinnalle
päällikköjen eteen ja sanoi Pierrelle mitä luonnollisimman näköisenä ja
matalahkolla äänellä aivan kuin jatkaen äskeistä keskustelua:
-- Vaikka ovat nostokkaita, ovat pukeutuneet puhtaisiin, valkoisiin
paitoihin valmistautuessaan kuolemaan. Semmoista sankariutta, kreivi!
Boris sanoi tämän Pierrelle nähtävästi siitä syystä, että hänen armonsa
olisi kuullut hänen sanansa. Hän tiesi, että Kutusof ottaisi varteen
nuo sanat ja hänen armonsa kääntyikin häneen:
-- Mitä sinä nostoväestä puhut? -- sanoi hän Borikselle.
Uudenmaanläänin Sosiaiidemokratinen Vaalipiiritoimikunta,
-- Ne, teidän armonne, ovat valmistautuessaan huomispäivää ja kuolemaa
varten pukeutuneet valkoisiin paitoihin.
-- Soo!... Ihmeellistä, verratonta väkeä, -- virkkoi Kutusof, sulki
silmänsä ja heilutteli päätään. -- Verratonta väkeä! -- toisti hän
huoaten.
-- Haluatteko haistaa ruutia? -- sanoi hän Pierrelle. -- Miellyttävä
haju. Minulla on kunnia olla teidän puolisonne jumaloitsija, voiko hän
hyvin? Tarjoan majani käytettäväksenne.
Vaan samassa rupesi Kutusof, kuten usein tapahtuu vanhoille ihmisille,
katselemaan hajamielisesti ympärilleen aivan kuin unohtaen kaikki, mitä
hänen piti sanoa tai tehdä.
Sitte hän nähtävästi muistaen, mitä hän etsi, kutsui luokseen Andrei
Sergejevitsh Kaisarovin, adjutanttinsa veljen.
-- Kuule, mitenkä se runo olikaan. Mitä se Maria kirjottikaan runossaan
Gerakovista: "Pääset joukkoon opettajaksi..." Anna tulla, anna tulla...
-- virkkoi Kutusof nauruun aikovan näköisenä.
Kaisarof luki... Kutusof nyökytteli hymyillen päätään runon tahdissa.
Pierren poistuessa Kutusovin luota tuli Dolohof hänen viereensä ja
tarttui hänen käteensä.
-- Olen hyvin iloinen nähdessäni teidät täällä, kreivi, -- sanoi hän
Pierrelle kovalla äänellä ja muista välittämättä sekä erityisen
pontevasti ja juhlallisesti. -- Sen päivän aattona, jolloin ei tiedä,
kenen meistä sallitaan jäädä eloon, olen iloinen saadessani sanoa
teille, että minun mieltäni painavat ne väärinkäsitykset, joita meidän
välillämme on ollut ja minä toivoisin, ettei teillä olisi mitään minua
vastaan. Pyydän, että suotte minulle anteeksi.
Pierre katsoi hymyillen Dolohoviin tietämättä, mitä sanoisi. Dolohof
syleili ja suuteli Pierreä vesissä silmin.
Boris virkkoi jotain kenraalilleen ja kreivi Bennigsen ehdotti
Pierrelle, että tämä läksisi hänen kanssaan rintamaan.
-- Se huvittaa teitä, -- sanoi hän.
-- Huvittaa suurestikin, -- vastasi Pierre.
Puolen tunnin kuluttua matkusti Kutusof Tatarinovoon, vaan Bennigsen
läksi seurueen kanssa, jota seurasi myöskin Pierre, rintamaan.